Kasvuun tarvitaan yhden luukun periaate ja neljännesvuosisadan mittainen kvartaali
Yrityksen sitkeys ja visionäärisyys ei auta, jos byrokratian rattaat pyörivät liian hitaasti ja Suomelta puuttuu iso kuva, toteaa Rudus Oy:n toimitusjohtaja, Rakennusteollisuus RT:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Vasama.
Yritykset ovat Suomen kasvukäänteen ytimessä. Kysyimme Mikko Vasamalta, millaisia toimia kasvun käynnistämiseksi nyt tarvittaisiin.
Missä bisneksessä yrityksenne toimii?
Rudus toimii rakennustuoteteollisuudessa ja on Suomen suurin betoni- ja kivimateriaalien valmistaja ja toimittaja. Liiketoiminta-alueemme ovat valmisbetoni, kiviainekset, betonituotteet ja kierrätysliiketoiminta. Tuotteillamme rakennetaan kestävää ja viihtyisää ympäristöä, taloja ja infraa. Toimimme koko Suomen alueella ja pyrimme tarjoamaan asiakkaille tuotteiden sijaan kokonaisratkaisuja, joilla työmaiden läpivienti helpottuu ja nopeutuu.
Mikä on yrityksenne suurin kasvun este?
Rudus on historiansa aikana ollut monessa asiassa edelläkävijä. Esimerkkeinä vaikkapa Vihreä Betoni tai luonnon monimuotoisuutta edistävä LUMO-ohjelma. Edelläkävijän rooli tarkoittaa normaalisti myös selkeää kasvua. Kuitenkin Suomessa sääntely ja sen muuttaminen on usein niin kankeaa, ettei se mahdollista yritysten toimimista uusilla tavoilla tai innovatiivisten ratkaisujen tuomista markkinoille.
Suomi olisi parempi, kannustavampi ja vähähiilisempi ympäristö asua ja toimia, jos byrokratiaa kevennettäisiin ja prosesseihin saataisiin eri tavalla vauhtia. Kun kerran olemme asettaneet koko yhteiskunnalle kovia tavoitteita esimerkiksi hiilineutraaliuden suhteen, ne tulisi ottaa huomioon regulaatiossa ja purkaa esteitä niiden tieltä. Kasvu vaatii Suomessa ainakin rakennusteollisuudessa valtavaa sitkeyttä eikä visionäärisyyskään välttämättä auta, kun byrokratian rattaat pyörivät liian hitaasti.
Mitä pitäisi tehdä, jotta kasvun esteet saataisiin purettua?
Meidän pitäisi selkeyttää ja vauhdittaa sääntelyä ja luvitusta. Suomessa on uhkana, ettemme pärjää globaalissa kilpailussa investoinneista. Ongelmana tuntuu usein olevan luvituksen hitaus, mikä hidastaa ja luo epävarmuutta myös rahoitukseen ja investointipäätökseen. Kun kilpailu on globaalia, investointeja tehdään niihin paikkoihin, missä saadaan kaikki hankkeen edellytykset täyttymään varmimmilla ja nopeimmalla tavalla. Yhden luukun periaate olisi saatava nopeasti käyttöön.
Lisäksi olisi syytä luoda infrarakentamisessa riittävän pitkäkestoiset ja selkeät suunnitelmat tulevaisuuteen, jotta yritykset voivat tehdä päätöksiä kasvusta ja investoinneista. Rakentamisessa tulee myös ottaa huomioon alan syklisyys, ja julkisen sektorin on hyvä toimia vastasyklisesti.
Riittävän pitkillä ja selkeillä linjauksilla annetaan kasvuhakuisille yrityksille mahdollisuus kasvaa Suomessa ja suunnitella toimintaansa täällä. Nyt markkina ja päätökset ohjaavat yritysten kasvua naapurimaihin, esimerkiksi Ruotsiin. Väylä- ja liikennehankkeissa 12 vuoden suunnitelma on hyvä malli, kunhan sen edellyttämät päätökset toteutuvat. Suomelta puuttuu vielä etenkin länsiyhteyksien rakentamiselle pitkän aikavälin iso kuva, visio, jossa kvartaali on neljännesvuosisadan mittainen.
