Kiinan markkinatalousstatus – polkumyyntitulleja ja symboliikkaa

EU on tänä vuonna kiperän kysymyksen äärellä päättäessään, myöntääkö se Kiinalle polkumyyntitulleihin liittyvän markkinatalousstatuksen vai ei.

Kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen on erikoistunut EK:ssa vapaakauppasopimuksiin.

Vuodesta 2016 on tulossa kauppapoliittisesti kiinnostava. Yksi polttavista kysymyksistä koskee Kiinan markkinatalousstatusta (market economy status, MES). EK:n asiantuntija Saila Turtiainen valaisee ajankohtaista Kiina-debattia 5 kysymyksen kautta.

1) Mistä Kiinan ”markkinatalousstatuksessa” on kyse?

Raflaavasta termistä huolimatta nyt ei olla arvioimassa sitä, onko Kiina tosiasiallisesti markkinatalous vai ei.

Sen sijaan nyt väännetään kättä siitä, voidaanko Kiinaa kohdella markkinatalousmaana, kun sille määritellään polkumyyntitulleja.

Kun Kiina saa jossakin vaiheessa markkinatalousstatuksen, laskee se EU:n Kiinalle asettamien polkumyyntitullien (”rangaistustullien”) tasoa ainakin joissakin tapauksissa. Tällä hetkellä polkumyyntitullien taso määritetään Kiinan tapauksessa jonkin kolmannen vertailumaan mukaan, koska katsotaan, että Kiinan omiin tietoihin hinnoista ja kustannuksista ei voida luottaa.

Vaikka käytännön vaikutukset liittyvät vain polkumyyntitulleihin, Kiina itse tulkitsee kysymyksen paljon periaatteellisempana arvovalta-asiana. WTO:n markkinatalousstatuksella olisi sille huomattavaa symboliarvoa, jonka puolesta se politikoi nyt laajalla rintamalla. Kauppakumppanit ennakoivatkin Kiinalta monenlaisia vastatoimia, jos kiistan lopputulos ei sitä tyydytä.

2) Miksi Kiinan statuksesta vallitsee epäselvyys?

Kiina liittyi WTO:n jäseneksi joulukuussa 2001. Tuolloin määritettiin 15 vuoden siirtymäaika, jonka aikana muut WTO-maat voivat kohdella Kiinaa polkumyyntitutkinnoissa ei-markkinatalousmaana.

Kiina tulkitsee WTO-sopimusta niin, että 15 vuoden jälkeen markkinatalousstatus myönnetään sille automaattisesti. Kaikki eivät varauksetta allekirjoita Kiinan tulkintaa. Esimerkiksi EU:lla ja USA:lla ei ole vielä selkeää kantaa siitä, tuleeko markkinatalousstatus myöntää automaattisesti vai ei. Oikeudellinen epävarmuus politisoikin tilannetta.

3) Miksi EU ylipäänsä määrää polkumyyntitulleja Kiinalle?

Kiinassa on edelleen paljon vääristymiä, joiden takia esim. terästeollisuus ei toimi markkinaehtoisesti eivätkä investoinnit siitä syystä ohjaudu kysynnän mukaan. Tämä on aiheuttanut Kiinassa valtavan teräksen ylikapasiteetin, mikä on puolestaan johtanut Euroopassa tarpeeseen suojautua epäreilua kilpailua vastaan.

4) Mitä mieltä elinkeinoelämä on Kiinan markkinatalousstatuksesta?

Kysymys Kiinan statuksesta on myös elinkeinoelämälle vaikea ja monisyinen. Yritysten intressit ovat niin Suomessa kuin EU:n tasollakin hyvin ristiriitaisia. Osa eurooppalaisista yrityksistä hyötyy näiden ylimääräisten tullien asettamisesta. Toisaalta taas polkumyyntitullit nostavat EU:n maahantuojien, kuluttajien ja teollisuuden kustannuksia, kun tuonti Kiinasta kallistuu. On myös runsaasti eurooppalaisia yrityksiä, jotka toimivat pysyvästi Kiinassa ja jotka haluaisivat luonnollisesti ehkäistä kaikenlaisen kitkan kauppasuhteissa.

5) Mitä EU:n tulisi huomioida tehdessään päätöstä Kiinan markkinatalousstatuksesta?

Ei ole kenenkään edun mukaista, että Suomen tai EU:n suhteet Kiinan kanssa heikkenisivät markkinatalousstatusta koskevan päätöksen johdosta.

Tässä hyvin herkässä tilanteessa EU:lla onkin nyt oltava pelisilmää. EU ei ole tilanteessa yksin, vaan saman päätöksen edessä ovat myös mm. USA ja Japani. Näiden maiden kanssa onkin tärkeää käydä tiivistä keskustelua siitä, miten Kiinan WTO-liittymissopimusta olisi tulkittava.

EU:ssa markkinatalousstatuksen myöntäminen Kiinalle vaatii lainsäädännön muuttamista eli päätös ei ole läpihuutojuttu. Komissio antaa ehdotuksen, joka menee Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden käsiteltäväksi. Keskustelusta povataan vaikeaa. Komission esityksen ajankohta on edelleen auki ja huhuja liikkuu sekä alkuvuodesta että kesästä.