Myös kestävän kehityksen koulutukseen tulee panostaa

Ilmastokäänteen ja kestävän kehityksen onnistuminen edellyttää myös koulutustarjonnan uudistamista, kirjoittaa EK:n johtaja Riikka Heikinheimo yhdessä korkeakouluvaikuttajien Meri Löyttyniemen ja Marjaana Suorsan kanssa Helsingin Sanomisissa 29.10.

Helsingin yliopiston ja LUKE:n edustajat, presidentti Tarja Halonen, prof. Jari Niemelä ja johtava tutkija Katriina Soini kirjoittivat kestävän kehityksen tutkimuksen tärkeydestä (HS 24.10.2021). Myös koulutustarjonnan päivittäminen on yksi polttavimpia uudistettavia asioita ja tässä korkeakoulut ovat avainroolissa.

EU:n ja muiden vientimaidemme ilmastotavoitteet avaavat yrityksille valtavia kasvumahdollisuuksia. Uusien teknologioiden ja palveluiden kehittämistä varten on tärkeää, että yrityksissä on tulevaisuudessa riittävästi kestävyysosaamista. Nuoret ovat oikeutetusti huolissaan ilmastokriisistä ja luontokadosta, ja yritysten lisäksi myös opiskelijat haluavat nykyistä kunnianhimoisempaa kestävän kehityksen koulutusta.

Kestävän kehityksen osaaminen tarkoittaa sekä yleisiä että koulutusalakohtaisia valmiuksia. Kustannustehokas tapa yleisten valmiuksien saavuttamiseen ovat esimerkiksi yhteiset monitieteiset verkkokurssit. Työelämässä kriittisintä on kuitenkin alakohtainen osaaminen: teekkarin, kasvatustieteilijän tai kauppatieteen opiskelijan kestävyysosaaminen tarkoittaa eri asioita. Juuri alakohtainen koulutus vaatii nyt lisäpanostusta. Nykyisin isonkin korkeakoulun kaikki kestävyystyö on usein yhden henkilön vastuulla. Tämä ei riitä, vaan koulutuksen kehittämiseen tarvitaan sekä kestävän kehityksen että substanssin hallitsevaa tohtoritasoista, päätoimista asiantuntijaa – mielellään joka laitokselle, mutta vähintään tiedekuntakohtaisesti.

Korkeakoulujen kestävyystyö alkaa jo opiskelijamarkkinoinnista. Erityisen tärkeää on huolehtia osaajien saatavuudesta luonnontieteisiin ja tekniikkaan, joita opiskelemalla nuoret pääsisivät avainrooleihin kehittämään puhtaita ratkaisuja. Tutkintojen kestävyyssisältöjen vahvistamisen rinnalla on tärkeää vastata myös yritysten ja muun yhteiskunnan kestävän kehityksen täydennyskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen tarpeisiin.

Korkeakoulujen kestävyysteesit, yhteinen Digivisio 2030, YK:n Agenda 2030 ja muut kestävyystavoitteet luovat erinomaisen ajallisen tähtäimen myös koulutuksen uudistamiselle. Rima on asetettava korkealle, mutta samalla on muistettava, että huipulle noustaan askel kerrallaan.

Yhteiskunnat ovat ennennäkemättömän käänteen äärellä: tarvitsemme kaikille elämänaloille uutta osaamista, jonka turvin ilmastonmuutos ratkaistaan, kiertotalous saadaan lentoon ja talous viritetään kestävälle pohjalle. Tehdään välttämättömyydestä hyve ja kilpailutekijä. Tätä vaatii kansallinen etumme, ja loppukädessä koko planeettamme.

Riikka Heikinheimo
FT, Elinkeinoelämän keskusliiton osaamis- ja innovaatioasioiden johtaja

Meri Löyttyniemi
UNIFI:n kestävyystyöryhmän varapuheenjohtaja, väitöskirjatutkija JSBE, opintovapaalla Aalto-yliopistosta

Marjaana Suorsa
Dosentti, korkeakoulujen yhteistyöverkosto Finn-ARMA:n kestävyystyöryhmän perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Sanomissa 29.10.2021