Sote-uudistus sai vauhtia, mutta laskelmat puuttuvat
Sosiaali- ja terveysuudistus, hallituksen kirkkaasti tärkein hanke, eteni ison askeleen eteenpäin, kun Mats Brommelsin työryhmä luovutti alkuviikosta loppuraporttinsa. Uudistusta on pilkattu nimittämällä sitä sote-sopaksi. Tosiasiassa pilkkanimi sopii paremmin nykyjärjestelmälle, joka rahoituksen sekavuuden ja liian usein myös käyttäjäkokemuksen perusteella ei mitenkään vastaa nykyajan vaatimuksia.
On suuri helpotus, että laajasti niin asiakkaiden kuin lääkärikunnan silmissä maineensa tahranneet terveyskeskukset kuopataan. Uusien sosiaali- ja terveyskeskuksien brändi on tarkoitus rakentaa sellaiseksi, että niihin hakeutuisivat töihin kokeneet ja osaavat lääkärit. Nyt terveyskeskusten toiminta takkuaa niin, että ne karkottavat paitsi potilaat, myös terveydenhuollon ammattilaiset.
Asiakkaan oikeus valita ja vaihtaa palvelujen tuottajaa sekä eräänlaiseen könttäkorvaukseen perustuva rahoitus, parantavat olennaisesti palvelujen saatavuutta ja laatua. Julkisista varoista tuottajille maksettavat korvaukset olisivat samat julkisille ja yksityisille toimijoille.
Ehdotusten toteuttaminen asettaisi erilaiset tuottajat kilpailullisesti samalle viivalle. Myönteistä on myös ehdotus alihankkijoiden käytön ja verkostomaisen toiminnan mahdollistamisesta. Se pitää oven auki kaikenkokoisille toimijoille.
Hankkeella tavoitellaan 3 miljardin säästöjä
Sote-uudistuksen ainoa päämäärä ei ole julkisen talouden säästöt, vaan myös palveluiden saatavuuden ja vaikuttavuuden parantaminen. Hankkeella kuitenkin tavoitellaan 3 miljardin euron pitkän aikavälin säästövaikutusta. Kyse ei ole leikkauksesta vaan menojen kasvun hillitsemisestä. Toistaiseksi Brommelsin työryhmä, eikä mikään muukaan taho ole esittänyt konkreettisia laskelmia, miten tuo summa saadaan kasaan.
Brommelsin raportissa on todettu uudistuksen kytkeminen valtion talousarvion budjettirajoitteeseen ja, että sote-menojen kasvu budjetissa on enintään 0,9 prosenttia vuodessa. Se on 1½ prosenttiyksikköä vähemmän kuin ilman uudistusta. Tavoite on erinomainen, sillä valinnan vapaus ja hyvinvointipalvelut ylipäätänsä tarvitsevat sellaiset rajoitteet ja kannusteet, jotka pitävät huolen siitä, että piikki ei ole auki.
Brommelsin raportin kirjaus viitannee siihen, että sote-menojen kasvu rajoitetaan valtiontalouden kehyksissä 0,9 prosenttiin vuodessa. Tämä voi olla nykyisen hallituksen tahtotila, mutta miten on tulevien hallitusten halukkuus rajoittaa sote-menoja kehyksissä. Kirjattaisiinko tuo 0,9 prosenttia lakiin?
Lue myös: Hyvä sote-esitys valinnanvapaudesta ja rahoituksen yksinkertaistamisesta (EK:n tiedote 31.5.)
