Joka kuuseen kurkottaa – se katajaan kapsahtaa?

Onko komission rooli verotuksen sääntelyssä liian kunnianhimoinen? Veroasiantuntija Virpi Pasanen bloggaa keskiviikon taloustärpeissä.

Veropako yhtäällä, verohoukutukset toisaalla – tässä tiivistetysti se, miksi verotus on noussut korkealle EU:n agendalla. Irlannin, Belgian ja Hollannin on väitetty olevan veroparatiiseja EU:n sisällä. EU sai myös oman vuotonsa, Lux Leaksin. Heräsi huoli ohjaako kansainvälisten yritysten sijoittautumispäätöksiä enemmän valtioiden tarjoamat verohoukutukset kuin liiketaloudelliset syyt. Uutisia, puhetta ja ehdotuksia aiheesta tuntuu riittävän joka viikolle ja päivälle.

Virpi Pasanen

Komissio on ottanut aktiivisen roolin aggressiivisen verosuunnittelun ja epäterveen verokilpailun kitkemiseksi. Tämän vuoden työohjelmassa ”Fair Taxation” on yksi viidestä painopistealueesta. Heti maaliskuussa komissiolta tuli esitys verotuksen läpinäkyvyyden lisäämiseksi jäsenvaltioiden välillä. Kesäkuussa seurasi toimenpidepaketti yritysverotuksen uudistamiseksi.

Kaksi pakettia ja valtava määrä uudistusehdotuksia – automaattinen tietojenvaihto verotuksen ennakkoratkaisujen (tax rulings) osalta, EU:n yritysverokäytäntöjen uudistaminen (code of conduct), yhteisen yritysveropohjan (CCCTB) vireillepano uudelleen, tehokkaan verotuksen varmistaminen – vain joitakin mainitakseni. Komissiota ei ainakaan voi syyttää saamattomaksi asiassa. Myöskään Euroopan parlamentti ei ole jäänyt toimettomaksi vaan veropaon suitseminen on useamman eri raportin kohteena, vaikka parlamentilla ei edes päätöksentekovaltaa veroasioissa olekaan.

Viime viikolla EU –maiden valtiovarainministerit pohtivat Luxemburgissa, mikä olisi se yritysverotuksen taso, jota voitaisiin pitää hyväksyttävänä.  ”Member States cannot accept very low or non-existent tax rates for multinational companies” totesivat ministerit yksimielisesti. Auki jäi kuitenkin se, mitä tällä käytännössä tarkoitetaan.

Verotus kuuluu EU:ssa jäsenvaltioiden päätettävissä oleviin asioihin. Mahdollinen EU-tason sääntely edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden yksimielistä hyväksyntää asiassa. Yhdenkin jäsenvaltion ”ei” on siten helposti ”ei” koko hankkeelle. Tässä taitaakin piillä myös komission toimien ja ehdotusten suurin kompastuskivi.

Miten saattaa hienot ehdotukset ja korulauseet käytäntöön? Miltä tilanne näyttää kunkin maan valtiovarainministerin silmin kun on päätösten teon aika? Onko sittenkin helpompi pitää huoli vain oman maan verotuloista? Ja ennen kaikkea, onko mikään maa valmis luopumaan verotuloistaan? Onko komission kunnianhimo asiassa kuitenkin liian korkealla?

Viimeiseen kysymykseen suurin osa veroasiantuntijoista tuntuu vastaavan ”on”.
**************************

Keskiviikon taloustärpit:
Katso viikon kysymys ja kuva