Siimaa arvonlisäverokantoja koskevaan sääntelyyn
Arvonlisäverolain käyttöönotto Suomen EU-jäsenyyden myötä merkitsi huomattavaa veropohjan laajentumista aiempaan liikevaihtoverojärjestelmäämme verrattuna. Nyt komission tarkoituksena on uudistaa verokantoja koskevat säännöt ja antaa kansallisesti enemmän liikkumavaraa, kirjoittaa veroasiantuntija Pekka Hyttinen.
Suomella on koko lain voimassaoloajan ollut käytössä useampia arvonlisäverokantoja. Yleinen arvonlisäverokanta on nykyään 24% ja tämän lisäksi on kaksi alennettua verokantaa; 14% ja 10%. Tältä osin Suomi ei ole poikkeusten joukossa. Itse asiassa alennettuja verokantoja käytetään lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Perusteina tähän on nähty kansallisia, esimerkiksi elinkeino- tai kulttuuripoliittisia, syitä. Näin myös Suomessa esimerkiksi kirjojen, liikunta- ja matkailupalvelujen tai ruuan sekä lääkkeiden kohdalla.
Kansallinen toimivalta verokantojen lukumäärän, tason tai käyttökohteiden osalta on kuitenkin varsin rajoitettu, koska arvonlisäverodirektiivi nykymuodossaan asettaa tarkat reunaehdot verokantojen käytölle. Ensinnäkin arvonlisäverotuksessa sovellettavan normaaliverokannan tulee olla vähintään 15 prosenttia. Lisäksi vain eräisiin, direktiivissä erikseen määrättyihin hyödykkeisiin saadaan soveltaa korkeintaan kahta alennettua verokantaa. Näiden kantojen tulee olla suuruudeltaan vähintään 5 prosenttia.
Komission tarkoitus on pyrkiä uudistamaan verokantoja koskevat säännöt ja antaa jäsenvaltioille tulevaisuudessa enemmän liikkumavaraa. Tämän taustalla on komission 7.4.2016 julkaisema arvonlisäveron toimintasuunnitelma. Siinä todetaan perustellusti, että nykyisiä sääntöjä on tarpeen päivittää, jotta niillä voidaan paremmin tukea sisämarkkinoita, helpottaa kaupankäyntiä yli maiden rajojen sekä auttaa pysymään mukana nykypäivän digitaali- ja mobiilitalouden kehityksessä. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan pitää sähköisten julkaisujen arvonlisäverotusta. Tällä hetkellä direktiivi ei salli alennetun verokannan käyttöönottoa näihin tuotteisiin toisin kuin fyysisillä painotuotteilla. Odotettu direktiivimuutosehdotus sähköisten julkaisujen osalta on parhaillaan vireillä ja Suomi onkin ilmoittanut tukevansa muutosta.
Laajempana reformina verokantojen osalta komissio esittää jäsenvaltioille kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on säilyttää 15 prosentin normaali vähimmäisverokanta ja tarkistaa säännöllisesti direktiivin luetteloa tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettua verokantaa. Toinen vaihtoehto sisältäisi luopumisen alennettuihin verokantoihin oikeutettujen tavaroiden ja palvelujen direktiivin luettelosta.
Komission suunta pyrkiä kehittämään verokantasääntelyä on oikea. Esitetyistä vaihtoehdoista Suomi kannattaa ensimmäistä. Nopeasti digitalisoituvassa liiketoiminnassa myös alv-direktiivin tulisi vastata paremmin verokantasääntelynkin osalta uusiin kaupankäynnin muotoihin, jotta alennettujen verokantojen alkuperäiset hyvät tavoitteet eivät hämärry tulevaisuudessakaan.
Viikon kysymys: Paljonko maksat arvonlisäveroa ruuassa, kirjassa tai matkalipussa?
Viikon graafi: Arvonlisäverotulot