Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi valtion vientitakuista annetun lain muuttamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö | 20.9.2022 | VN/13839/2019

Lakiehdotus on erittäin tarpeellinen ja yksi askel Suomen vientiluottojärjestelmän kehittämiseksi kilpailijamaiden tasolle. Tämä muutos selkeyttää Finnveran hallituksen valtuuksia luottoriskipäätöksistä Finnveran toimintaa säätelevän lainsäädännön alla erityisesti erityisriskinoton tapauksissa. Toivomme, että erityisriskinoton tapauksissa tämä tulee nopeuttamaan prosessia nykyisestä.

Ehdotus erityisriskin ottamisen tehostamiseksi on tarpeen varsinkin kun Suomen valtion kauppa- ja talouspoliittisena tavoitteena on edistää vientiä uusiin maihin. Suomen teknologiateollisuuden useat asiakkaat investoivat maihin joihin Finnveran sisäinen riskiluokitus ei mahdollista suurten kauppojen rahoituksen takaamista. Tämä on ollut merkittävä puute Finnveran kilpailukyvylle uusilla markkina-aluilla kuten Turkissa, CIS maissa tai Afrikassa verrattuna esimerkiksi Ruotsin (EKN) tai Saksan (Euler-Hermes) vientiluottolaitosten kykyyn taata vientikauppoja.

Ehdotettu lakimuutos ei kuitenkaan oleellisesti paranna Finnveran kykyä ottaa erityisriskiä viennin tukemiseksi. Vientitakuuhankkeiden riskinotto on Suomen järjestelmässä Finnveran vastuulla, kun useimmissa muissa vertailumaissa valtio vastaa päätöksenteon kautta vientitakuiden myöntämiseen liittyvästä riskistä. Finnvera toimii osakeyhtiönä, jolloin riskinottokykyä rajoittaa myös oman pääoman riittävyys kantamaan mahdollisesti aiheutuneet luottotappiot. Tämä rajoittaa merkittävästi Finnveran kykyä ja halua ehdottaa erityisriskinottoa. Mikäli erityisriskinottoa halutaan lisätä kilpailukykyisin takuupreemiohinnoitteluin olisi parempi, että erityisriskinotto ei jäisi Finnveran taseeseen vaan siirtyisi valtion kannettavaksi. Näin toimivat mm. Sace Italiassa ja Euler-Hermes Saksassa.

On tärkeää, että erityisriskinottoa voi jatkossa käyttää joustavammin ja laajemmin. Erityisriskinoton tulisi olla mahdollisuus kriittisen tärkeiden kauppojen saamiseksi kaiken kokoisille kaupoille eikä ainoastaan Finnveran keino liputtaa riskikeskittymiä tai suuria hankkeita omistajalle.

Viejien tasapuolisen kohtelun kannalta olisi toivottavaa että erityisriskinoton arvion kriteerit olisivat viejäyrityksille nähtävillä, mikä olisi myös hyvä vielä huomioida tässä lakimuutoksessa. Koska Finnveran hallituksen harkintavalta erityisriskinottotarpeen arvioinnissa on tässä lakimuutoksessa tarkoitus säilyttää, Finnvera voi halutessaan hylätä hankkeen riskiperusteisesti, eikä elinkeinopoliittista tai kilpailukyvyn arviota TEM:n toimesta silloin tehdä lainkaan. Ministeriön arvio siitä, olisiko suurempaa riskinottoa pitänyt harkita voi jäädä siis Finnveran omalla päätöksellä tekemättä. Näin ollen olisi suotavaa, että viejäyrityksille tarjottaisiin esimerkiksi TEM:n toimesta jokin kanava vaatia, että yksittäistä hanketta harkittaisiin erityisriskinoton puitteissa.

Kuten Teknologiateollisuus ry ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK ovat aiemminkin jo viestineet, Finnveran tulee yleisesti ottaen kyetä hallitsemaan luotto- ja korkoriskejä entistä joustavammin ja tehokkaammin kaikessa toiminnassaan. Finnveran mandaattia tulee koko ajan kehittää itsenäisemmäksi ja avoimemmaksi kohti suomalaisten yritysten viennin ja liiketoiminnan edistämistä ja tukemista.

Kunnioittavasti,