Lausunto hallituksen esityksestä laeiksi ympäristönsuojelulain ja vesilain muuttamiseksi

Ympäristöministeriö | 18.8.2021 | VN/1010/2021

Näettekö tarvetta ympäristönsuojelulain 89 §:n 1 momentin kehittämiseksi, huomioiden mitä esityksen jaksossa Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset (5.1.1) todetaan?

Näemme, ettei 89 §:n 1 momenttia ole tarpeen eikä toivottavaakaan kehittää esityksen 5.1.1 kuvatuilla tavoilla toiminnanharjoittajien näkökulmasta tarkasteltuna. Nykyistä sääntelyä, jonka nojalla (YSL 29 §) toiminnanharjoittajalla on velvollisuus hakea luvanmuuttamista vain niissä tilanteissa, kun toimintaa olennaisesti muutetaan, on erittäin kannatettava myös jatkossa. Kuten esityksessäkin todetaan, olisi 89 §:n 2 momentissa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen tulkinta eri toimijoille hyvin haastavaa eikä toimijoilla voi olla viranomaista vastaavia edellytyksiä harkita säännöksessä tarkoitettujen erilaisten kynnysten ylittymistä. Emme myöskään kannata vaihtoehtoa, että lupien tarkistamisen osalta palattaisiin aiempaan tilanteeseen, jossa luvat olisivat määräaikaisia ja niitä tarkistettaisiin aina luvassa määrättynä ajankohtana. Kannatamme ympäristöministeriön esitykseen sisältyvää valitsemaa linjaa siitä, että 89 §:n 1 momenttia ei muuteta.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 89 §:n 2 momentin 2 kohtaan ehdotetusta muutoksesta

Ehdotetun pykälän muuttamisen osalta olisi otettava huomioon se, ettei ehdotettu muutos saisi johtaa tarpeettomiin pyrkimyksiin muuttaa lupia ja ettei seurauksena ole toiminnan pysyvyyttä koskevan suojan heikkeneminen tai muuttuminen jatkuvan epävarmuuden alla olevaksi. Ehdotuksen osalta voisi vielä pohtia, päästäisiinkö säännöksen mahdollisista tulkintavaikeuksista eroon parantamalla ohjeistusta tai kouluttamalla valvontaviranomaisia? Jos sääntelyä muutetaan nyt ehdotetulla tavalla (”toiminnasta aiheutuu laissa kielletty seuraus” muutetaan ”toiminnasta voi aiheutua laissa kielletty seuraus”), riskinä on, että lupaviranomaiset saavat merkittävästi enemmän luvan muuttamista koskevia vireillepanoja. Ehdotettu uusi muotoilu on nykyistä huomattavasti epäselvempi ja sen osalta on vaikea hahmottaa, miten po. kynnys käytännössä määräytyisi. Jatkopohdinnoissa tulisi ottaa huomioon, että vireillepano-oikeus on valvontaviranomaisten lisäksi haitankärsijöillä ja järjestöillä, joilla ei yksityisinä tahoina voi olla käytössään viranomaisilla olevaa tietoa ja arviointikykyä.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 89 §:ään ehdotetusta uudesta 3 momentista koskien vakuuslupamääräyksen muuttamista

ks. kommentit 61 §:n kohdalla.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 89 §:ään ehdotetusta uudesta 4 momentista koskien selvitysten hankkimista aloitemenettelyn tueksi

Ei huomautettavaa.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 89 §:ään ehdotetusta uudesta 5 momentista koskien päätösluonnoksesta kuulemista

Periaatteellisesti on aina kannatettavaa se, että toiminnanharjoittajaa kuullaan ennen lupapäätöksen antamista. Asia ei ole uusi ja vastaavanlaista sääntelyä voitaisiin hyvin harkita lupamenettelyyn sisällytettäväksi myös silloin, kun lupaa myönnetään ensimmäistä kertaa. Voimassa olevaa sääntelyä valmisteltaessa olemme tuoneet esille ns. virheiden ennakko-oikaisumahdollisuuden, jonka perusteella voitaisiin korjata väärinkäsityksistä johtuvia tai muita asiavirheitä sisältäviä lupamääräyksiä sekä varmistaa, että lupamääräykset soveltuvat valvottaviksi. Tämä säästäisi huomattavasti lupamenettelyyn kuluvaa aikaa, kun näissä tilanteissa toimijoiden ei tarvitsisi hakea muutosta. Edelleen voitaisiin harkita, voitaisiinko aloitteesta ja päätösluonnoksesta kuulla samanaikaisesti, jotta vältetään useampikertaisia kuulemisia.

Muut kehittämisajatuksenne ympäristönsuojelulain 89 §:ään liittyen

–

Näkemyksenne jätteenkäsittelyn vakuutta koskevan soveltamisalan täsmentämistä koskevasta ympäristönsuojelulain säännöksestä 59 §:n (1 momentissa)

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että velvollisuus vakuuden asettamiseen koskee jätteen ammattimaisen käsittelytoiminnan lisäksi myös muita toiminnanharjoittajia, joiden toiminnassa käsitellään merkittäviä määriä jätteitä. Säännöksen tarkoituksena olisi selventää nykyistä oikeustilaa, mutta ei laajentaa jätevakuuden asettamisvelvollisuutta nykyisestä. Jätevakuusoppaassa asiasta todetaan seuraavasti: ”Ammattimaista tai laitosmaista jätteenkäsittelyä saattaa sisältyä myös muulla perusteella ympäristöluvanvaraiseen toimintaan. Näin on usein esimerkiksi kaivostoiminnan kohdalla. Vakuutta voidaan siis vaatia myös sellaiselta toiminnalta, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole jätteen ammattimaisen käsittelyn harjoittaminen, mutta johon tällaista toimintaa kuitenkin liittyy.”

Ehdotetuissa perusteluissa todetaan, että merkittävällä jätteenkäsittelyn määrällä viitattaisiin toimintaan, joka yksinään täyttää ammattimaisuuden tai laitosmaisuuden kriteerin, ja jota tämän vuoksi olisi pidettävä jätteenkäsittelyn vakuuden vaativana toimintana. Lisäksi todetaan, että jätteenkäsittely on tällaisessa tapauksessa toiminnan yksi, muttei pääasiallinen lupaperuste. Perustelut avaavat hyvin sitä, mitä säännösehdotuksella on tarkoitettu. Tämän rinnalla pykälämuotoilu on niin väljä, ettei säännös sitä riittävällä tavalla vastaa. Säännöstä pitäisi vielä kehittää, jos pykälää ylipäätään on tarpeen muuttaa.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 59 §:n 2 momentiksi ehdotetusta säännöksestä

Ei huomautettavaa.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 60 §:n 1 momenttiin ehdotetusta muutoksesta

Pykälän 1 momentissa säädetään vakuuden riittävyydestä. Vakuuden määrän osalta olisi ehdotuksen mukaan otettava huomioon, että vakuudella katettavat toimet tekee muu kuin toiminnanharjoittaja tai viranomainen. Esityksen perusteella jää hieman epäselväksi, miten yleistä on tai miten on tehty arvio siitä, että toimijoilla on käytössään sopimusperusteisia hintoja, jotka olisivat merkittävällä tavalla toisenlaisia kuin hinnasto, joka muilla on käytössään. Ja tästä aiheutuisi edelleen tarve erityiselle vakuuden määrän harkintavelvollisuudelle. Esityksessä todetaan myös, että jo nykyään vakuudella katettavat toimet tekee tyypillisesti ulkopuolinen, ei toiminnanharjoittaja itse tai viranomainen. Jatkotyössä tulisi vielä pohtia, tarvitaanko kyseistä muutosta lainkaan.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 61 §:ää ehdotetuista muutoksista

Esityksen mukaan riittävän vakuuden määrän tarkistaminen voi ”tulla vireille” useammalla tavalla. Ensiksi todetaan, että indeksitarkistustarpeen tai vastaavan yleisen kustannustason nouseminen voitaisiin huomioida jo lupamääräyksessä, ja koska näissä tilanteissa vakuuden määrän tarkistamiseen ei liity harkinnanvaraa, valvontaviranomainen voisi suorittaa tarvittavan korotuksen ilman, että vakuutta koskevaa lupamääräystä muutetaan (89 §, 3 momentti). Toiseksi, 61 §:n 1 momenttia ehdotetaan muuttavaksi niin, luvassa voitaisiin antaa määräys arvioida vakuuden riittävyyttä suhteessa toimista aiheutuviin kustannuksiin määräajoin ja tätä koskevasta ilmoitusvelvoitteesta valvontaviranomaiselle. Nämä velvollisuudet koskisivat toiminnanharjoittajaa. Perustelujen mukaan sopiva aikaväli riittävyyden arviointiin voisi olla esimerkiksi viisi vuotta. Lisäksi säädettäisiin informatiivisesti, että tarvittaessa vakuutta koskeva lupamääräys on muutettava siten kuin 89 §:n 3 momentissa säädetään. Kolmanneksi esityksessä todetaan, että vakuuden riittävyys voisi tulla arvioiduksi luvantarkistamisen yhteydessä myös silloin, kun luvan muuttaminen on laitettu vireille lain 89 §:n nojalla muulla perusteella. Toiminnanharjoittajan kannalta vakuuden määrän tarkistaminen voisi tapahtua monella, ja osin ennakoimattomallakin, tavalla eikä aina toiminnanharjoittajan itsensä aktiivisuuden perusteella. Sääntelyn yksinkertaistamista tulisi vielä harkita.

Näkemyksenne ympäristönsuojelulakiin ehdotetusta uudesta 61 a §:stä. Onko realisointimenettelyä koskeva säännös mielestänne tarpeellinen?

Ei huomautettavaa.

Näkemyksenne liha-luujauhon polttamista koskevista säännösehdotuksista ympäristönsuojelulakiin (107, 221 c–221 e §)

–

Näkemyksenne ympäristönsuojelulain 200 §:ään ehdotettavasta muutoksesta

–

Kommentit esityksestä muilta osin

Esityksessä on onnistuttu monitahoisessa ja osin vaikeasti säänneltävässä asiakokonaisuudessa laatimaan ehdotukset, jotka voivat olla muutamin yllä kuvatuin tarkennuksin eteenpäin vietävissä ja kannatettavissa.