Lausunto luonnoksista jäteasetukseksi ja ympäristönsuojeluasetuksen muutokseksi (EK-2011-680)

Ympäristöministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n lausuntoa otsikossa mainituista luonnoksista. EK esittää lausuntonaan seuraavaa.

Luonnos jäteasetukseksi syventää eräitä jätelain määräyksiä sen mukaisesti kuin jätelaissa säädetään. Eräin osin asetuksen sanamuotoja olisi kuitenkin täsmennettävä.

Maantäyttö ja maisemointi

Asetusluonnoksen 1 §:n 2)-kohdassa määritelmä jätteen maantäytöstä vaatisi tarkennusta siltä osin kuin jätettä hyödynnetään suunnitelmallisesti kaivettujen alueiden maisemoinnissa. Ongelmana on jätelain 6 §:n 14)-kohdan määritelmä, jossa maantäyttöä ei lueta jätteen kierrätykseksi. Esim. puupakkausjätteen kierrätysvaatimus on erityisen vaativa ja sen täyttämiseksi puupakkausjätteestä valmistettua haketta käytetään yleisesti maisemointiin. Jos maisemointikäyttö luetaan osaksi maantäyttöä, maisemointia ei enää luettaisi kierrätykseksi. EU:n komission päätöksen 2011/753/EU 2 §:n 6)-kohtaa voidaan soveltaa biohajoavaan jätteeseen kuten puuhakkeeseen. Sen mukaan myös biohajoavan jätteen syöttö aerobiseen käsittelyyn voidaan katsoa kierrätykseksi, jos se on ekologisesti hyödyllistä.

EK ehdottaa, että asetusluonnoksen määritelmää täsmennetään esim. seuraavasti:

1 § 2): jätteen maantäytöllä (tässä asetuksessa tarkoitetaan) jätteen hyödyntämistä siten, että jätettä käytetään hyödyksi suunnitelmallisesti maarakentamisessa tai kaivettujen tai muiden alueiden kunnostamisessa taikka maisemoinnissa. Käsitellyn puujätteen tai muun vaarattoman biohajoavan jätteen käyttöä maisemoinnissa ei kuitenkaan lueta maantäytöksi, jos se soveltuu kyseessä olevaan käyttötarkoitukseen ja sitä käytetään materiaalina tai aineena maaperän käsittelyssä maatalouden kannalta tai ekologisesti hyödyllisellä tavalla.

Mökkikylät

Asetusluonnoksen 5 §:ssä määritellään kunnan vastuulle kuuluva vapaa-ajan asunnossa syntyvä jäte. Säännös on ristiriidassa nk. ”pesä-putkimallin” kanssa, minkä mukaan elinkeinotoiminnassa syntyvät jätteet jäivät kunnan vastuun ulkopuolelle. Pesässä sovittua periaatetta on myös sovellettu uuden jätelain 5. luvussa. Mökkikylät ovat elinkeinotoimintaa siinä kuin muutkin majoitus- ja lomapalvelut. EK esittää, että näitä ei rinnasteta omaomisteisiin kesämökkeihin ja mökkikylät jätetään kunnan vastuun ulkopuolelle. Pykäläehdotusta tulisi muuttaa seuraavasti:

5 §: Jätelain 32 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vapaa-ajan asunnossa syntyvää jätettä on pääasiassa omaan käyttöön tarkoitetuissa kesämökeissä ja muissa vastaavissa vapaa-ajan asuinrakennuksissa syntyvä jäte sekä vuokrattavissa lomamökeissä ja –osakkeissa syntyvä jäte, ei kuitenkaan sellaisessa hotellinomaisia palveluja tarjoavassa lomakylässä syntyvä jäte., jossa on vähintään kymmenen lomamökkiä tai yhteensä vähintään 40 vuodepaikkaa.

Jätteen kuljetus

EK pitää perusteltuna, että jätettä ei kuljetuksen aikana pääse ympäristöön pölynä tai muussa muodossa. Pölyävän jätteen turvallinen kuljetus voidaan turvata peittämällä jätelasti esimerkiksi asianmukaisella pressulla. Pykälää tulisikin täydentää seuraavasti:

11 §: Jäte on kuljetettava tiiviissä pakkauksessa tai umpinaisessa kuljetusvälineessä. Muu kuin pölyävä j Jäte voidaan kuljettaa myös peitettynä tai muulla tavoin, jos voidaan varmistua siitä, ettei jätettä pääse ympäristöön kuormauksen tai kuljetuksen aikana eikä jätteestä aiheudu tapaturmavaaraa.

Erilliskeräys

Kierrätyksen edellytyksenä on jätteen erilliskeräys, mutta se on järkevää vain siinä tapauksessa, että erilliskerätylle jätteelle on ko. alueella olemassa asianmukainen jatkokäsittely. Esimerkiksi 14 §:n edellyttämä muovi- ja biojätteen keräys erikseen sekajätteestä on usein tarpeetonta ja jopa ekologisesti kyseenalaista, jos alueen sekajätteet toimitetaan energian talteenottoon.

Paperin erilliskeräys kuuluu tuottajille myös asuinkiinteistöillä, joten se tulisi poistaa 1. kappaleen jäteluettelosta.

Rakennus- ja purkujätteet

Rakennus- ja purkujätteille ehdotettu 70 %:n kierrätystavoite on Suomelle erittäin haasteellinen, koska huomattava osa rakennusmateriaalista on ollut ja on jatkossakin puuta. Käytännössä puun ylivoimaisesti järkevin hyödyntämistapa on energiahyötykäyttö eli poltto. EK ehdottaakin, että vaikka asetusluonnokseen kirjattu tavoite perustuu EU:n direktiiviin, kansallisessa asetuksessa numeerisen tavoitteen asettelussa pitäydytään realismissa. Sen mukaan rakennus- ja purkujätteen 70 %:n tavoite tulisi sitoa jätteen hyödyntämiseen.

16 §:n yhdeksään eri jätelajiin jaoteltu rakennus- ja purkujätteen erillis-keräys on niin ikään vaativa määräys monelle pienemmälle rakennus- ja purkutyömaalle. Esimerkiksi pientalojen rakentamisessa, korjausrakentamisessa ja pienimuotoisessa purkutyössä näin laajan erilliskeräyksen toteuttaminen on teknillisesti ja taloudellisesti vaikeaa tai kohtuutonta. Uudessa jäteasetuksessa tulisikin soveltaa voimassa olevan valtioneuvon asetuksen 2 §:n periaatetta minimirajoista, joiden alle jääville jätemäärille erilläänpitovaatimuksia ei sovelleta vastaavalla vaatimustasolla kuin suurilla työmailla.

Ominaisjätemäärän laskeminen

20 §:ssä esitetään ominaisjätemäärän mittaamista henkilötyövuosiin suhteutettuna. Yritysten jätteiden määrä on harvoin mitenkään riippuvainen henkilökunnan määrästä. Monet työvoimavaltaiset yritykset tuottavat vähän jätettä ja vastaavasti monet suuria jätemääriä synnyttävät prosessiteollisuuslaitokset ovat pitkälti automatisoituja. Näiden ominaisjätemäärien vertailu keskenään on mahdotonta. Lisäksi yritysten henkilömäärät vaihtelevat myös riippumatta tuotannon kehittymisestä. EK katsoo, että henkilötyövuosi on huono ja harhaanjohtava mittari jätemäärien kehitystä arvioitaessa ja vertailtaessa. Toiminnanharjoittajien tulisikin itse voida valita esimerkiksi toimialalle sopiva ominaisjätemäärän mittari. Sen vuoksi pykälän 2 momenttia tulisi muuttaa seuraavasti:

20 §, 2. mom.: Jätelain 118 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittajan kirjanpitoon on 1. momentissa säädetyn lisäksi vuosittain merkittävä toiminnassa syntyvien kaikkien jätteiden ja toimialan tyypillisten jätteiden ominaisjätemäärä. Ominaisjätemäärä ilmoitetaan jätemääränä suhteessa toiminnan henkilötyövuosien määrään sekä tai suhteessa toimialan laajuutta parhaiten kuvaavaan muuhun muuttujaan, kuten liikevaihtoon, tuotannon määrään, hoitovuorokausiin, yöpymisten määrään tai liiketilan pinta-alaan.

Puhdistamoliete

18 ja 21 §:ssä edellytetään jätevedenpuhdistamon pitäjältä puhdistamolietteen laadunvalvontaa ja lietteeseen liittyvää kirjanpitoa. Liitteessä 5 vaatimuksia tarkennetaan. Puhdistamolietteen laatuvaatimuksen tulisi olla sidoksissa lietteen jatkokäyttöön. Maatalouskäytössä vaatimukset ovat tiukat ja niitä säädellään lannoitevalmistelaissa. Jos lietettä ei voida hyödyntää kysynnän puuttumisen vuoksi tai teknistaloudellisista syistä, laatuvaatimukset eivät liene edes tarpeellisia. Asetukseen onkin sisällytettävä varaus, joka ottaa huomioon lietteen jatkokäytön.

Asbestijäte

Asbestijätettä koskevan 19 §:n osalta on huomattava, että STM:ssä valmistellaan parhaillaan työturvallisuutta koskevien asbestisäännösten uudistamista. Näiden säännösten on suunniteltu kattavan myös asbestijätteen käsittelyn, keräyksen ja kuljetuksen. EK:n näkemyksen mukaan päällekkäistä sääntelyä tulee välttää. Ainakin on varmistettava, että jäteasetuksen säännösten sisältö ja sanamuodot ovat yhdenmukaiset STM:ssä valmisteltavien säännösten kanssa.

Asetusluonnoksen 19 §:ssä on viittaus työturvallisuuslakiin. EK:n näkemyksen mukaan viittaus on turha, sillä ilman sitäkin on selvää, että asbestityön turvallisuudesta säädetään työturvallisuuslaissa. Työturvallisuuslain nimenomainen mainitseminen juuri tässä pykälässä on myös harhaanjohtavaa, koska työturvallisuuslakia sovelletaan myös muunlaisen jätteen keräämiseen ja kuljettamiseen. Jos työturvallisuuslaki mainitaan, se tulisi johdonmukaisuuden nimissä mainita myös esimerkiksi öljyjätettä koskevassa 17 §:ssä. Tarpeen mukaan asia voidaan lisätä asetuksen perusteluihin.

Asetuksella pannaan käytännössä osittain toimeen myös EU:n asbesti-direktiiviä 2009/148/EY. Tämäkin olisi mainittava pykälän perusteluissa.

Siirtoasiakirja

Siirtoasiakirjalla voidaan jätteenkuljetusten valvontaa todennäköisesti tehostaa. Kaikissa jätteenkuljetuksissa siirtoasiakirja ei EK:n mielestä kuitenkaan ole tarpeellinen. Tällaisia ovat ainakin teollisuusyrityksen tai konsernien sisäiset jätteenkuljetukset sekä jatkuvasti toistuvat samanlaatuisen jätteen kuljetukset.

25 §:ään tulisikin lisätä seuraavanlainen momentti:

…
Kun jätteiden siirto suoritetaan saman teollisuuslaitoksen alueella tai konsernin laitosten välillä, siirtoasiakirjaa ei tarvita. Jatkuvasti toistuvissa saman jätelajin siirroissa voidaan siirtoasiakirja laatia yhden vuoden ajaksi ennakkoon.

Asiantuntijaviranomaiset tai –laitokset

34 §:ää vastaava säännös on voimassa olevassa jäteasetuksessa, mutta sen merkitys on kyseenalainen. Asetusluonnoksessa lueteltujen organisaatioiden lisäksi on muitakin organisaatioita, joilla on riittävä asiantuntemus lausuntojen, tutkimusten ja selvitysten tekemiseen. EK esittää, että tätä pykälää ei tarpeettomana enää sisällytetä uuteen jäteasetukseen.

Hyödyntämistoiminnot

Jäteasetusluonnoksen liitteenä 1 on EU:n direktiivin mukainen luettelo eri hyödyntämistoimista. Se on kattava, mutta ei aivan tyhjentävä. Asetuksen luettelo tukee jätehuollon EU-laajuista tilastointia, joten siihen ei voida tehdä ainakaan merkittäviä täsmennyksiä. Tilastoinnin kannalta ei kuitenkaan ole haitallista, vaikka kaksi luettelon alaviitettä selvyyden vuoksi korjataankin seuraavasti:

R3 (alaviite 2) tulisi EK:n käsityksen mukaan täsmentää seuraavasti:
Tähän kuuluvat mm. kaasutus ja pyrolyysi, joissa syntyviä aineosia käytetään kemikaaleina.

R5 (alaviite 3) tulisi täsmentää seuraavasti:
Tähän kuuluu mm. epäorgaanisten rakennusmateriaalien kierrätys ja maa-aineksen puhdistus, joka johtaa maa-aineksen hyödyntämiseen.

Laitos- ja ammattimainen jätteenkäsittely

Ympäristönsuojelulain 28 §:ssä säädetään, että laitos- ja ammattimainen jätteenkäsittely ovat ympäristöluvanvaraista toimintaa. Tämän säädöksen tueksi olisi ympäristönsuojeluasetuksessa tarkemmin määriteltävä, mitä tarkoitetaan laitos- ja ammattimaisella jätteenkäsittelyllä. Käsite otettiin käyttöön jo edellisen jätelain aikana, mutta silloinkin se jäi tarkemmin määrittelemättä, mikä on aiheuttanut eräissä tilanteissa epäselvyyttä.

EK:n näkemyksen mukaan laitos- ja ammattimainen jätteenkäsittely on sellaista toimintaa, jossa jokin yritys tarjoaa alan palveluja. Tyypillisiä laitos- ja ammattimaisia jätteenkäsittelijöitä ovat sen mukaisesti esimerkiksi romuliikkeet sekä muut jätteiden käsittelyä harjoittavat yritykset, jätteenkuljetusyritykset, jätteenpolttolaitokset ja vastaavat. Sen sijaan omassa toiminnassa syntyvien jätteiden käsittely ei ole laitos- ja ammattimaista käsittelyä.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Infrastruktuuri

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala