Lausunto Maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanosta ja perintälain muutoksesta (EK-2011-711)

Oikeusministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ltä (jäljempänä EK) lausuntoa maksuviivästystyöryhmän mietinnöstä (54/2011). EK lausuu kunnioittaen seuraavaa.

Yleiset huomiot

EK:lla ei ole huomautettavaa maksuviivästysdirektiivin implementointia koskevaan osuuteen eli ehdotukseen laiksi hankintasopimuksen maksuehdoista. Direktiivin kansallista täytäntöönpanoa koskeva ehdotus on valmisteltu näkemyksemme mukaan niin hyvin kuin direktiivin sisällölliset haasteet huomioon ottaen on ollut mahdollista.

Mietinnön toisesta osasta, perintälain muutosehdotuksesta, EK haluaa kommentoida muutamaa pykäläehdotusta. EK on jo työryhmävaiheessa tuonut näistä kohdista esille kriittiset huomionsa, sillä EK:lla oli edustaja maksuviivästystyöryhmässä.

Velallisen oikeus saada kuluttajasaatavan perintä keskeytettyä (4c §)

Työryhmä ehdottaa perintälakiin kokonaan uutta säännöstä, jonka mukaan kuluttajavelallisella olisi oikeus pyytää, että perintä keskeytetään ja asia siirretään oikeudelliseen perintään. Velkojan tai toimeksisaajan olisi välittömästi keskeytettävä perintälain mukaiset perintätoimet velallisen pyynnön saavuttua sille ilman, että velallisen on tarvinnut esittää keskeyttämiselle mitään perustetta.

Kuten EK on työryhmävaiheessa jo todennut, se suhtautuu varauksellisesti uuteen säännösehdotukseen ja olisi ollut valmis poistamaan sen lopullisesta mietinnöstä.

Elinkeinoelämän edustajat työryhmässä eivät hyväksyneet säännöksen ulottamista yrityssaatavien perintään, mutta kompromissiratkaisuna olivat valmiita säännöksen rajaamiseen kuluttajasaatavien perintään. EK esittää kuitenkin tässä lausuntovaiheessakin pyynnön, että lakiehdotuksen jatkovalmistelussa pohdittaisiin vielä uudelleen säännöksen tarpeellisuutta.

Vapaaehtoinen perintä on pääsääntöisesti oikeudellista perintää nopeampi, kevyempi ja selvästi kustannustehokkaampi keino perinnän toteuttamiseen eikä sen käyttöä tulisi heikentää ilman erityisen painavia perusteita.

Mietinnössä todetaan, että säännöksen tavoitteena on lisätä velallisen mahdollisuutta vaikuttaa perintämenettelyyn.

Käsityksemme on, että säännös tarjoaisi mahdollisuuden kuluttajavelalliselle tehdä myös harkitsemattomia keskeytyspyyntöjä, joiden seurauksena sekä velallisen että velkojan kulut lisääntyisivät. Myöskään ko. säännökseen luontevimmin turvautuvien kuluttajavelallisten, joilla on maksuhäiriömerkintöjä tai saatavia ulosotossa, ei välttämättä olisi kokonaistaloudellisesti kannattavaa luopua vapaaehtoisesta perinnästä ja saada asia oikeudelliseen perintään käsiteltäväksi.

Selvää on, että tämä säännösehdotus tulisi lisäämään riidattomien velkomisasioiden määrää tuomioistuimissa ruuhkauttaen ja hidastaen sen toimintaa sekä lisäten osapuolten kannettavaksi tulevia kustannuksia.

Perintälain nykyinen säännös maksuvelvollisuuden perustellusta kiistämisestä (4 b §) turvaa jo riittävästi velallisen oikeudet saada asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Uuden säännösehdotuksen perustelut ovat puutteelliset ja vähintäänkin niitä tulisi jatkovalmistelussa täydentää.

Kuluttajasaatavan perintäkulujen enimmäismäärät (10 a §)

Työryhmä ehdottaa kuluttajasaatavia koskeviin perintäkulujen enimmäismääriin ja niiden porrastuksiin tarkistuksia.

EK pitää kuluttajasaatavan perintäkulujen enimmäismäärien tarkistuksia liian maltillisina ottaen huomioon, että edelliset tarkistukset tehtiin 6 vuotta sitten. Ehdotukset perintäkulujen tarkistukseksi eivät näkemyksemme mukaan ole aivan linjassa edellisen tarkistuksen jälkeisen kustannustason nousun eivätkä siten myöskään perintätoiminnan hoitamisesta aiheutuvien kohtuullisten kustannusten kanssa.

Nyt ehdotettava säännös ei myöskään täysin vastaa työryhmän toimeksiantoa, jossa todetaan huolehdittavan siitä, että perintäkulut kattavat velkojalle perinnästä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Pykäläehdotuksen mukaan velkoja ei voisi kuitenkaan enää saada itse harjoittamastaan perinnästä vastaavaa kohtuullista korvausta kuin ammattimaisesti perintätoimintaa harjoittava taho.

Ehdotetun säännöksen mukaan vain ammattimaisesti perintää harjoittavalla olisi oikeus periä perintälain 5 §:n mukainen perintäkulu maksuvaatimuksesta. Velkojan itse periessä saatavaansa, se saisi periä vastaavasta vain enintään 5 euroa eli saman määrän kuin kirjallisesta maksumuistutuksesta.

Tämä menettely olisi omiaan johtamaan siihen vääristyneeseen tilanteeseen, että muut kuin ammattimaiset perintätoimen harjoittavat siirtäisivät perinnän kokonaisuudessa perintätoimistojen hoidettavaksi, kun eivät voisi saada uuden säännöksen perusteella kohtuullisia perintäkuluja velalliselta itse suorittamastaan vapaaehtoisesta perinnästä.

EK katsoo, että perintäkulusäännösten tulisi olla yhdenmukaiset kaikille perintää suorittaville tahoille. On vaikea ymmärtää, miten maksuvaatimuksen perinnästä syntyvät kustannukset ja siitä aiheutuva työmäärä olisivat erilaiset siitä riippuen, kuka saatavaa perii.

Varojen kohdentaminen saatavan osille (11 a §)

Perintälakiin ehdotettavan uuden säännöksen mukaan perinnässä kertyneet varat tulee kohdentaa ensin korolle ja vasta sen jälkeen pääomalle. Varoja saa kohdentaa perintäkuluille ja niiden korolle vasta saatavan ja sen koron tultua suoritetuksi. Yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan säännöksen soveltamiseen ei vaikuta, että saatava erääntyy useassa erässä.

Kuten velkojatahoa työryhmässä edustanut FK on todennut, tästä kohdentamisjärjestyksen muuttamisesta velkojalle aiheutuvat järjestelmämuutoskustannukset olisivat kohtuuttomat velalliselle säännöksellä saavutettavaan hyötyyn nähden. Erityisen ongelmallisena FK on nähnyt säännöksen soveltamisen useassa erässä erääntyviin saataviin, jossa yksittäisen viivästyneen erän kulut voisivat jäädä hoitamattomaksi pitkäksikin aikaa.

EK tukee FK:n näkemystä kohdentamisjärjestystä koskevan säännösehdotuksen tarkistamisesta ja katsoo, että asiaa on jatkovalmistelussa arvioitava nykyistä perusteellisemmin.

Muilta osin EK:lla ei ole huomautettavaa maksuviivästystyöryhmän mietintöön sisältyvistä lainsäädäntöehdotuksista.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Lainsäädäntö ja kauppapolitiikka

Jukka Ahtela
johtaja