Lausunto Sisäisen turvallisuuden selonteon kehittämislinjauksiksi

Sisäministeriö | 2.10.2020 | SM2027926

Elinkeinoelämän keskusliitto EK (”EK”) kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä tulevaan Sisäisen turvallisuuden selontekoon otettavista kehittämislinjauksista. EK ehdottaa, että tulevan selonteon kehittämislinjauksiin sisällytettäisiin seuraavat neljä elinkeinoelämän näkemyksen mukaan tärkeää kokonaisuutta:

1. Yrityslähestymiskiellon säätäminen

Arviot vaihtelevat, mutta suhteellisen yleisesti arvioidaan, että noin 5–6 prosenttia työssäkäyvistä joutuu Suomessa vuosittain työssään väkivallan tai sillä uhkaamisen kohteiksi. Esimerkiksi vuoden 2016 kansallisen rikosuhritutkimuksen perusteella työpaikallaan tai työtehtävissään uhkailua tai fyysistä väkivaltaa oli kokenut 6 prosenttia vastaajista. Työllisiä oli Suomessa vuonna 2019 Tilastokeskuksen mukaan noin 2,57 miljoonaa, joten kuusi prosenttia tarkoittaisi noin 150 000 henkilöä.

Useat tutkimukset osoittavat, että väkivalta ja sillä uhkaaminen on työelämässä pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Toisen kansallisen yritysuhritutkimuksen (2018, julkaistu 2019) mukaan toiseksi yleisin rikostyyppi heti varkauksien jälkeen sekä kaupan että majoitus- ja ravintolatoiminnan toimialoilla oli työntekijöihin kohdistuva väkivalta ja uhkailu (17 % kaupan alan ja 23 % majoitus ja ravintola-alan toimipaikoista). On lisäksi huomioitava, että riski kaupan alalla väkivallan / uhkailun osalta on tutkimuksen mukaan Suomessa kaksinkertainen Englantiin ja viisinkertainen Alankomaihin verrattuna. Keskuskauppakamarin ja Helsingin Seudun Kauppakamarin tekemän Yritysten rikosturvallisuus 2017 -tutkimuksen mukaan puolestaan 25 %:issa vastaajayrityksiä (n=762) työntekijään / -tekijöihin oli kohdistunut työssään uhkailua tai häirintää ja 6 %:ssa väkivaltaa. Yleisintä tämä oli kaupan ja muiden palveluiden aloilla ja yleisempää isoissa kuin pienissä yrityksissä.

Suomessa on tehty ja tehdään paljon sekä lainsäädäntöä että muita hankkeita, jotka vaikuttavat myös tähän ongelmatiikkaan. Tuoreimpana voidaan mainita OM:n hanke laittoman uhkauksen muuttamiseksi virallisen syytteen alaiseksi, kun teko liittyy asianomistajan työtehtäviin. Esitys sai lausuntovaiheessa laajan kannatuksen ja on menossa valtioneuvoston esittelyyn viikolla 47/2020. Elinkeinoelämä on ajanut tätä muutosta jo ainakin kymmenen vuotta ja pitää sitä erittäin tärkeänä ja kannatettavana. Myös vihapuheen ja maalittamisen yleistymiseen puuttuvat hankkeet on tässä yhteydessä syytä mainita; myös niillä on yhtymäkohtia työelämän väkivalta- ja uhkailuriskeihin.

Elinkeinoelämä näkee, että näiden hankkeiden ja lakimuutosten lisäksi Suomessa tulisi säätää uutena instrumenttina ns. yrityslähestymiskielto, jossa suojattavana kohteena olisi yrityksen tietty toimipaikka käsittäen kaikki siellä työskentelevät työntekijät. Palvelualoilla ymmärrettävästi työntekijöihin asiakkaiden taholta kohdistuva väkivalta ja uhkailu on muita aloja yleisempää. Esim. kaupan alalla on melko yleistä, että tilanteiden taustalla ovat esim. anastusyritykset, jotka tilanteisiin puututtaessa helposti eskaloituvat uhkailuksi tai jopa väkivallaksi. On myös tilanteita, joissa asiakas tällaisen tilanteen tai esim. huonoksi kokemansa palvelun takia ryhtyy häiritsemään toimipaikan toimintaa ja sen työntekijöitä monin tavoin toistuvasti. Käyttäytyminen ei välttämättä täytä rikoksen tunnusmerkistöä, mutta henkilökunta ja asiakkaat kokevat sen erittäin häiritsevänä ja vahingollisena. Myös väkivalta ja uhkailu on näissä tilanteissa usein hyvin lähellä. Tällä hetkellä yrityksillä ei lainsäädännössämme ole riittäviä työkaluja näihin tilanteisiin puuttumiseksi. Työnantajan vastuun kannalta työturvallisuuslaki on kuitenkin ehdoton: Lain 2 luvun 8 §:n mukaan työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja ensisijaisesti estää vaara- ja haittatekijöiden syntyminen sekä toissijaisesti poistaa vaara- ja haittatekijät. Työntekijöiden lisäksi elinkeinonharjoittajalla on myös tietty vastuu tiloissaan käyvien asiakkaiden asiointiturvallisuudesta.

Tästä on hyvänä esimerkkinä Itä-Suomessa keväällä 2020 käräjäoikeudessa käsitelty juttu, jossa 22 saman kaupan toimipaikan työntekijää haki ja sai lähestymiskiellon edellä kerrotulla tavalla käyttäytynyttä asiakasta kohtaan. Kun kyse on yksiselitteisesti työnantajan vastuiden hoitamisesta, on täysin keinotekoista, että lainsäädännön puutteiden vuoksi työntekijät joutuvat luonnollisina henkilöinä kukin erikseen hakemaan lähestymiskieltoa tällaisessa tilanteessa. EK ehdottaa, että Suomessa tulisi aloittaa lainsäädäntövalmistelu yrityslähestymiskiellon säätämiseksi.

2. Työelämässä tapahtuvan kiskonnan ja törkeän kiskonnan kriminalisointi

Suomalainen elinkeinoelämä toimii vastuullisuuden ja reilujen pelisääntöjen puolesta. Ylivoimainen enemmistö yrityksistä toimii eettisesti ja lainsäädäntöä kunnioittaen. Valitettavasti on kuitenkin myös niitä, jotka käyttävät työelämässä hyväksi kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevia ihmisiä ihmiskaupan, kiristyksen ja kiskonnan tyyppisillä toimilla. Viranomaiset ovat todenneet, ettei ongelmaa ratkaista nykyisellä lainsäädännöllä ja resursseilla. EK on esittänyt ja esittää laajaa keinovalikoimaa, jolla syylliset saataisiin vastuuseen ja hyväksikäyttö
kitkettyä suomalaisesta työelämästä.

EK:n ehdotuksessa on neljä kärkeä, joista ensimmäinen kattaa kaksi uutta lakipykälää, joilla kriminalisoitaisiin kiskonta ja törkeä kiskonta työelämässä. Tämä merkitsisi rangaistusten olennaista koventamista verrattuna nykyiseen. Tarkoitus on myös helpottaa lainsäädännön käytäntöön soveltamista. Pykäläehdotukset löytyvät edellä olevan linkin takaa.

Tämän lisäksi EK ehdottaa, että:

1. Tehostetaan viranomaisvalvontaa vahvistamalla poliisin resursseja eri puolilla maata, kehittämällä työsuojelutarkastuksia sekä lisäämällä viranomaisten tiedonvaihtoa.
2. Uudistetaan oleskeluluvan myöntämistä siten, että työntekijän asema vahvistuu.
3. Lisätään neuvontaa ulkomaalaisille työntekijöille sekä tukea uhreille.

EK pitää tärkeänä, että toimet kohdennetaan nimenomaan varsinaisten väärinkäytösten torjuntaan. Työehtosopimusten tulkintariitoja ei luonnollisestikaan tule kriminalisoida.

3. Rikosprosessin resursseista huolehtiminen ja prosessin läpinäkyvyyden kasvattaminen

EK on saanut jo pitkään huolestuttavia viestejä yrityksiltä siitä, että monet rikokset jäävät käytännössä kokonaan tutkimatta ja yritysten kannalta vakavampienkaan rikosten tutkintaan ei aina onnistuta kohdentamaan riittävästi resursseja. Seurauksena on, että juttujen tutkinta poliisissa, syyteharkinta ja oikeuskäsittely venyvät kestoltaan kohtuuttoman pitkiksi kaikkien asianosaisten kannalta. Pahimmassa tapauksessa ja aivan liian usein rikosvastuu jää kokonaan toteutumatta. Tällä on pidemmän päälle iso merkitys viranomaisia kohtaan tunnetun luottamuksen sekä järjestelmän yleis- ja erityisestävän tehtävän kannalta. Yrityksen kannalta nämä ongelmat liittyvät erityisesti omaisuus- ja petosrikosten sekä kyberrikosten tutkintaan.

Kehitys on johtanut siihen, että yritykset ovat enenevässä määrin joutuneet panostamaan omien tutkintaresurssien hankkimiseen ja kouluttamiseen tai ovat joutuneet hankkimaan näitä resursseja kaupallisilta palveluntarjoajilta. Näillä ei kuitenkaan ole samoja tutkinnallisia valtuuksia kuin poliisilla.

Tämän lisäksi monet yritykset ovat raportoineet siitä, että prosessi ei ole riittävän läpinäkyvä asianomistajan kannalta; se ei aina saa tietoa prosessin vaiheista niissäkään tilanteissa, joissa lain tai esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan asianomistajalle tulisi ilmoittaa käsittelyvaiheesta, kuten esimerkiksi esitutkinnan keskeyttämisestä. Lisäksi esim. jutun syyteharkintaan siirtämisestä yritys ei aina saa tietoa, vaikka tieto olisi yritykselle erittäin tarpeellinen.

EK ehdottaa, että jatkossa kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota sekä rikosten tutkintaresurssien kohdentamiseen että ilmoituksiin asianomistajille.

4. Kriittisten henkilöresurssien kohdentuminen kriisitilanteissa

Suomen järjestelmälle on tyypillistä, että turvallisuuspainotteisissa tehtävissä niin työssä kuin vapaa-ajalla toimivat henkilöt toimivat usein useissa tehtävissä. Henkilöillä saattaa olla päätyö turvallisuuden parissa, mutta sen lisäksi he toimivat turvallisuuteen liittyvissä  luottamustehtävissä myös vapaa-ajalla. Suomen järjestelmä myös nojaa monilta osin näiden henkilöiden aktiivisuuteen, kykyihin ja käyttötarpeisiin. EK:lla on huoli, että kenelläkään ei ole tarkkaa kokonaiskuvaa siitä, miten tällaiset kriittiset henkilöresurssit todellisuudessa kohdentuisivat mahdollisessa kriisitilanteessa.

Asiasta voidaan mainita joitakin esimerkkejä:

1) Pelastustoimi Suomessa toimii laajalti vapaaehtoisten sopimuspalokuntien varassa. Sopimuspalokunnissa toimivat henkilöt ovat usein myös aktiivisia reserviläisiä, ja heillä
on myös sodan ajan sijoitus.

2) Suomen sodan ajan vahvuus on nykyisin pienempi kuin menneillä vuosikymmenillä. Puolustusvoimat eivät voi kriisitilanteissa suojata kaikkia huoltovarmuuden kannalta kriittisiä kohteita, esimerkiksi yritysten tuotannollisia toimipaikkoja tai pääkonttoreita. Usein ajatellaan, että tällöin niiden suojaaminen jää yrityksille itselleen. Yrityksillä itsellään ei kuitenkaan tyypillisesti ole tällaiseen toimintaan kykeneviä työntekijöitä itsellään, vaan ne käyttävät tällaisiin tehtäviin ulkoisten palveluntarjoajien vartijoita. Vartijat ovat kuitenkin tyypillisesti nuoria, 20–30-vuotiaita miehiä ja naisia, joilla on monesti sijoitus myös sodan ajan joukoissa.

Onko varmistettu, että kriisitilanteissa esim. sopimuspalokuntien tai vartiointialan valmius ja resurssointi kyetään säilyttämään riittävällä tasolla, kun väistämättä osa henkilöstöstä tulisi siirtymään sodan ajan tehtäviinsä. Vastaavia toimintoja on varmasti muitakin.

EK ehdottaa, että Suomessa tehtäisiin poikkihallinnollinen selvitys aiheesta, jossa tarkasteltaisiin resurssitarpeita ristiin toistensa kanssa ja saataisiin selvyys siitä, onko sisäiseen turvallisuuteen liittyvien toimintojen resurssointi riittävä kaikissa tilanteissa. Kun asiasta saataisiin varmuus, voitaisiin harkita, mihin mahdollisiin toimiin tilanne antaa aihetta.