Luonnos tietoyhteiskuntakaareksi (EK-2012-304)

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitolta kommentteja uutta tietoyhteiskuntakaarta koskevasta luonnoksesta, joka on valmisteltu ministeriössä virkatyönä. Nyt luonnoksena olevalla 318 pykälää sisältävällä tietoyhteiskuntakaarella on tarkoitus korvata kahdeksan voimassa olevaa lakia, jotka sisältävät yhteensä n. 460 pykälää.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK suhtautuu varauksellisesti tehtyyn luonnokseen. Lainsäädäntöhanke on erittäin laaja. Luonnos on tässä vaiheessa vielä varsin keskeneräinen. Kommentoitavana oleva luonnos sisältää runsaasti muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön verrattuna. Jotkut ehdotetuista muutoksista ovat varsin merkittäviä. Luonnoksen vaikutusten arviointia ei ole esitetty ja ehdotettuja muutoksia ei ole identifioitu eikä mitenkään perusteltu.

Luonnos on myös siltä osin keskeneräinen, että siihen ei sisälly tulevana syksynä hyväksyttävän sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman edellyttämiä lainsäädäntömuutoksia. Näillä lainsäädäntömuutoksilla voi olla suuri vaikutus alan toimijoiden toimintaedellytyksiin. Ohjelma annettaneen eduskunnan käsittelyyn valtioneuvoston selontekona.

Luonnoksessa ei ole myöskään otettu kantaa valtioneuvoston viime maaliskuisen periaatepäätöksen kirjaukseen, jonka mukaan tietoyhteiskuntakaaren valmistelussa harkitaan taajuuksien markkina-arvoa heijastavan, hallinnolliset kustannukset ylittävän taajuusmaksun (ns. AIP-maksu) käyttöönottoa sellaisilla taajuusalueilla, joihin ei taajuuksien huutokauppaa sovellettaisi.

Yhtenä erittäin merkittävänä muutoksena ehdotetaan sähköisen viestinnän tietosuojalain 13 a – 13 k -pykälien kumoamista ja korvaamista tietoyhteiskuntakaaren VI osan toisen luvun 11 §:n ensimmäiseen momenttiin tehtävällä lisäyksellä. EK ei voi hyväksyä muutosehdotusta. EK ehdottaa, että voimassa oleviin pykäliin ei puututa.

Voimassa olevat asianomaiset sähköisen viestinnän tietosuojalain pykälät ovat monta vuotta kestäneen kolmikantaisen valmisteluprosessin tulosta. Ei ole realistista, että työntekijöitä edustavat tahot hyväksyisivät ehdotetut muutokset. Työnantajatahot eivät puolestaan voi hyväksyä ratkaisua, jossa heillä ei olisi missään tapauksessa mahdollisuutta puuttua vakaviin väärinkäyttötapauksiin.

EK:n käsityksen mukaan tulisi vielä kriittisesti arvioida tietoyhteiskuntakaaren laajuutta. Olisi arvioitava, mitä voimassa olevaa lainsäädäntöä on lainsäädäntöteknisesti järkevää sisällyttää yhden lain alle. Laaja kokonaisuus johtaa helposti muun muassa lain rakenteellisiin ongelmiin ja soveltamisalan määrittelyvaikeuksiin lain eri osa-alueilla.

EK ehdottaa vakavasti harkittavaksi sitä, että nykyisen televisio- ja radiolain mukainen sääntely erotettaisiin viestintäkaaren ulkopuolelle. Yleisradion toimintaa ohjataan joka tapauksessa monin osin eri lainsäädännössä. Joukkoviestinnän sääntely on pääosin viestinnän sisältöä ja ohjelmistoa koskevaa toisin kuin tietoyhteiskuntakaaren muut osat, jotka käsittelevät pääosin viestintäverkkoja, viestintäverkkoon pääsyä ja käyttöä, kuluttajien oikeuksia verkon käyttäjinä, laitteita ja jatkuvuuden turvaamista. Erottaminen voisi selkeyttää lainsäädäntöä ja edistää hankkeen etenemistä.

EK pitää tärkeänä, että lain soveltamisalaa arvioidaan huolellisesti. Sääntelyn tulisi pääsääntöisesti koskea varsinaisia viestinnän peruspalveluja, jotka tarjoavat pääsyn viestintäverkkoon. Näitä ns. perus- tai välttämättömyyspalveluja hyödyntäen tarjotaan kasvava määrä erilaisia viestinnän lisäarvopalveluja, joita tulisi säädellä vain hyvin perustelluissa tapauksissa. Soveltamisalassa tulisi myös ottaa huomioon viestintämarkkinalain 3 §:n toinen momentin rajaus, jonka mukaan laki ei koske välitettävän viestin sisältöä.

Viestintävirastolle ehdotetaan luonnoksessa annettavan aikaisempaa laajempia määräyksenantovaltuuksia ja valtuuksia mm. viestintäpalvelujen hinnoittelun osalta. EK:n pitää tärkeänä, että viestintävirastolle ehdotettavat valtuudet ovat eduskunnan perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaisia. Asia tulee tarkistaa ja pykäliä tulee tarvittaessa muuttaa.

Luonnoksen VI osa 1 luku käsittelee käyttäjän, tilaajan ja kuluttajan oikeuksia. Viestintämarkkinalain käyttäjien oikeuksia käsittelevä luku käyttää ainoastaan termejä käyttäjä ja kuluttaja. EK pitää erittäin tärkeänä, että luonnoksen asianomaisissa pykälissä käytettävä asiakasta tai käyttäjää koskeva terminologia käydään läpi sidosryhmien kesken. Samassa yhteydessä tulee arvioida, voidaanko asiakkaina olevien yhteisöjen sopimusvapauteen puuttua.

EK myös arvioi, että suunniteltu valmisteluaikataulu on liian tiukka tasapainoisen esitysluonnoksen aikaansaamiseksi.

EK ehdottaa, että tietoyhteiskuntakaaren jatkovalmistelu toteutettaisiin yhteistyössä sidosryhmien kanssa siten, että hankkeen alatyöryhmissä ja tarvittaessa myös muissa kokoonpanoissa ja yhteyksissä arvioitaisiin kommentointikierroksen tuloksia ja valmisteltaisiin tarvittavat muutokset. Näin edeten olisi mahdollista vähentää tulevalla lausuntokierroksella annettavien muutosehdotusten määrää.

Koska luonnoksessa on runsaasti yksittäisiä muutosehdotuksia, kommentoi EK seuraavassa yksityiskohtaisemmin joitakin ehdotuksia ja varaa oikeuden esittää kommentteja luonnoksen jatkokäsittelyn yhteydessä.

I OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET

Onko perusteltua, että määritelmiä selvennetään luonnoksen kolmessa kohtaa, I, III ja VII osassa sen sijaan että ne olisi määritelty keskitetysti yhdessä paikassa?

Määritelmiä ja terminologiaa olisi arvioitava vielä ja tarvittaessa muutettava selkeämmiksi ja yksiselitteisemmiksi.

II OSA ILMOITUKSENVARAINEN TOIMINTA JA TOIMILUVAT

Luonnoksessa on uusi 4 §, jossa edellytetään ilmoituksen tekemistä viestintävirastolle ennen tilausohjelmapalvelun aloittamista. Ilmoitusvelvollisuutta ei ole perusteltu missään yhteydessä. Kuvaohjelmalain mukaan kuvaohjelman tarjoajan, siis myös tilausohjelmapalvelun tarjoajan, on tehtävä ilmoitus Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Päällekkäinen sääntely ei ole perusteltua.

Kahdella eri pykälällä on sama numero 4 §.

Toimiluvan myöntämistä koskeva 6 §:n mukaan teletoiminnan toimiluvat myönnetään ensisijaisesti vastikkeetta. Toisen momentin mukaan teletoimintaan vapautuvat tai uudet taajuudet voitaisiin myöntää valtioneuvoston niin päättäessä taajuushuutokaupalla. EK:n käsityksen mukaan huutokauppamenettelyn käytön päättämisestä tulisi säätää lain tasolla. Huutokaupalla puututaan niin merkittävästi yrityksen oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin, että sen käyttämisestä olisi säädettävä perustuslain mukaisesti lain tasolla. Yhtenä mahdollisuutena on edelleen säätää taajuushuutokaupoista nykyisen huutokauppalain tavoin erillisellä lailla. Lisäksi EK haluaa muistuttaa, että hallituksen viime maaliskuussa tekemässä taajuuspoliittisessa periaatepäätöksessä painotetaan, että huutokauppamenettelyä voidaan soveltaa erityisesti uusille taajuusalueille. Periaatepäätöksessä ei mainita ”vapautuvia” taajuusalueita.

Vastikkeetta myönnettävän toimiluvan myöntämisen edellytyksiä koskevan 7 §:n 1 momenttiin on lisätty uusi kriteeri kohdaksi 3. Sen perusteella toimilupaa ei myönnetä, jos on erityisen painavia syitä epäillä toimiluvan myöntämisen vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta. Uutta kohtaa ei ole missään yhteydessä perusteltu. Viestintämarkkinalaissa ei ole tätä vaatimusta ole, mutta nykyisessä huutokauppalaissa on vastaava kriteeri toimiluvan myöntämisen ehtona.

Luonnoksessa ei ole luvun 11 ja 12 §:ää. Kyseessä lienee ainoastaan kirjoitustekninen virhe.

Toimiluvan peruuttamista koskevan 17 §:n 1 momentin 3-kohdassa on EK:n käsityksen mukaan perusteeton tiukennus vaatimukseen toimiluvan mukaisen toiminnan aloittamisesta vuoden kuluessa toimilupakauden alkamisesta. Nykyisessä huutokauppalaissa vaatimuksena on kaksi vuotta ja viestintämarkkinalaissa on yleinen vaatimus toiminnan aloittamisesta kohtuullisessa ajassa. EK esittää, että vaatimus säilytettään kahtena vuotena, koska varsinkin huutokauppamenettelyllä myönnettyjen toimilupien ehdot ovat jo varsin tiukat ja verkon rakentamisinvestoinnit suuria ja jo nyt vahvasti etupainotteisia.

Viestintävirastolle ehdotetaan annettavaksi 20 §:n mukaan oikeus myöntää verkkotoimilupa langattomaan laajakaistapalveluun määrätylle taajuusalueelle. Nykyisen viestintämarkkinalain 8 § 3 momentin mukaan toimiluvan (ei siis verkkotoimiluvan) voi myöntää liikenne- ja viestintäministeriö. Onko kyseessä pelkkä terminologian korjaustoimi ja päätöksenteon rationalisointitoimi vai onko muutoksella vaikutusta myös alan toimijoiden toimintaedellytyksiin?

32 §:ssä on virheelliset viittaukset. Asian osalta kyse on televisio- ja radiotoiminnan toimiluvasta (ohjelmistoluvasta), minkä vuoksi viittausten tulisi kohdistua 29 §:ään.

III OSA VELVOLLISUUKSIEN ASETTAMINEN TELEYRITYKSILLE

22 §:ssä lisätään Viestintäviraston toimivaltuuksia hinnoittelua koskevien velvollisuuksien asettamisessa. Käyttöoikeuden hinnoittelulle voitaisiin luonnoksen mukaan asettaa hintakatto nykyisestä poiketen muutoinkin kuin vain poikkeustapauksissa. Pykälän perustuslainmukaisuus tulee varmistaa tarvittaessa pykälää muuttamalla.

V OSA KÄYTTÄJÄN OIKEUDET JA YLEISPALVELU

1 §:ään on tehty lisäys, että sopimusehdot on käytävä tilaajana oleva kuluttajan kanssa läpi sopimusta tehtäessä. Vaatimus on ylimitoitettu varsinkin silloin, kun asiointi ja sopimukset sekä niiden muutokset toteutetaan reaaliaikaisesti verkossa. Vaatimus ei liene edes kuluttajien intressissä ja se tulisi poistaa.

EK ei pidä perusteltuna, että vakiokorvauksen piiriin otetaan viestintäpalvelun viivästys tai keskeytys ennakoitavien ja toistuvien sää- ja luonnonilmiöiden vuoksi. Mikäli yritys on varmistanut verkkonsa voimassa olevan lainsäädännön ja Viestintäviraston määräysten mukaisesti, ei tällaista korvausvelvoitetta tulisi asettaa.

EK ei pidä perusteltuna sitä, että teleyritykselle 26 §:ssä ehdotettua yhteisvastuuta palveluntarjoajan tai palveluksen suorittajan sopimusrikkomuksen yhteydessä.

VI OSA YKSITYISYYDEN SUOJA SÄHKÖISESSÄ VIESTINNÄSSÄ

Suostumusta koskeva vaatimus 7 §:ssä tulee poistaa, koska suostumusvaatimus on poistettu 1.8.2012 voimaan tulleen sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksella 374/2012. Samalla muutoksella on poistettu luonnoksen ao. pykälän neljäs momentti.

Tunnistamistietojen käsittely tulisi sallia 9 §:ssä myös muissa kehittämistoimissa, mm. palvelujen kehittämisen yhteydessä eikä pelkästään teknisen kehittämisen yhteydessä.

VII OSA TELEVISIO, RADIO, TILAUSOHJELMAPALVELUT JA MARKKINOINNIN SÄÄNTELY

22 §:n käsiteltävän siirtovelvoitteen 1 momentin 2-kohtaa ehdotetaan muutettavaksi. EK pitää tärkeänä, että siirtovelvoitteen EU-säädöstenmukaisuus tarkistetaan asianmukaisesti. Komissio on vuonna 2006 puuttunut huomautuksella silloisen kansallisen siirtovelvoitteen laajuuteen.

X OSA MAKSUT JA KORVAUS-ASIAT

EK ei pidä perusteltuna, että 11 §:n kriteerejä viranomaisten avustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamisessa on tiukennettu siitä, mitä korvauksesta säädetään viestintämarkkinalain 98 §:n toisessa momentissa.