Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista (EK-2013-215)

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoamme otsikkoasiassa. Lausuntonamme esitämme seuraavan.

Esityksen mukaan Suomen huoltovarmuuden lähtökohtina ovat toimivat kansainväliset markkinat, monipuolinen teollinen pohja, vakaa julkinen talous ja kilpailukykyinen kansantalous. EK yhtyy täysin tähän arvioon ja pitää valitettavana, että nämä lähtökohdat eivät näy itse päätösesityksen sisällössä. Tämä on esityksen puute: päätöksen varsinaiset linjaukset keskittyvät vanhakantaiseen varautumistoimintaan poikkeusolojen varalle. Suomi on kuitenkin pieni, viennistä riippuvainen kansantalous, jolla on vain yhdet resurssit sekä normaali- että poikkeusoloissa.

Päätös lähtee siitä, että eri elinkeinohaarat varautuvat toimimaan vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, mutta ei esitä, miten näiden elinkeinohaarojen elinkelpoisuus ja kilpailuedellytykset turvataan niin, että Suomessa on ylipäätään tulevaisuudessa elinvoimainen ja varautumiskykyinen elinkeinorakenne. Voidaankin todeta, että päätöksen mukaisten linjausten toimeenpano tosipaikassa on riippuvainen muista päätöksistä, joilla on turvattava huoltovarmuuden lähtökohdat: toimivat kansainväliset markkinat, monipuolinen teollinen pohja, vakaa julkinen talous ja kilpailukykyinen kansantalous.

Esitämmekin seuraavia tarkennuksia päätöksen sisältöön:

1. Kohdassa 2.2 tulisi todeta, että huoltovarmuuden turvaamiseksi tulee kehittää nimenomaan yrityksiä hyödyttäviä toimintamalleja, sillä ilman avoimessa globaalissa kilpailussa menestyviä yrityksiä Suomessa ei ole katetta huoltovarmuuden turvaamiselle.
2. Kohtaan 2.2 tulisi myös lisätä konkretiaa talouden keskinäisriippuvuuksista ja kansainvälisyydestä. Tältä osin vuoden 2008 päätöksessä oli muotoilu, jota esitämme myös uuteen päätökseen:Kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa yhä suurempi merkitys on eri toimintojen välisillä riippuvuuksilla. Samoin kansainvälisten markkinoiden ja verkottumisen merkitys kansalliselle huoltovarmuudelle kasvaa. Tämän vuoksi huoltovarmuustyössä on yhä voimakkaammin panostettava kansallisesti verkottuneeseen yhteistyöhön sekä kansainvälisten riippuvuuksien ymmärtämiseen ja tähän perustuvaan varautumiskeinojen kehittämiseen.
3. Kohdassa 4.3 tulee mainita vientiteollisuuden ratkaiseva merkitys kansantalouden ja taloudellisen huoltovarmuuden turvaajana.
4. Kohdassa 5 kehittämisen keinoissa tulisi mainita selkeästi se tosiasia, että yksityisestä sektorista riippuvainen varautumiskyky ja yhteiskunnan kriisivalmiudet luodaan ja ylläpidetään normaalioloissa. Kautta linjan päätöksessä tulisi huoltovarmuudesta vastaavien viranomaisten toiminnan ohella tarkastella yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä niin, että se tukee mahdollisimman laajasti koko elinkeinoelämää ja sen kilpailukykyä.

Toimialakohtaisten huomioiden osalta viittaamme jäsenliittojemme asiassa lausumaan.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto
Työmarkkinat

Lasse Laatunen
johtaja