Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun määräytyminen 1.1.2014 alkaen (EK-2013-325)

Elinkeinoelämän keskusliitto EK (jäljempänä EK), Elektroniikan Tukkukauppiaat ry (jäljempänä ETK), ja Teknologiateollisuus esittävät yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun määräytymisestä 1.1.2014 alkaen seuraavaa.

Esitys vuoden 2014 hyvitysmaksuista

EK, ETK ja Teknologiateollisuus esittävät, että vuoden 2013 hyvitysmaksuasetus tulee säilyttää muuttumattomana myös vuodelle 2014 sekä maksun piiriin kuuluvien laitteiden että niiden tariffien osalta kunnes nykyinen laitemaksuun pohjautuva järjestelmä on saatu korvattua vaihtoehtoisella yksityisen kopioinnin kompensaatiojärjestelmällä.

Hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen tulee toteuttaa pikaisella aikataululla ja siten, että yksityisen kopioinnin laitepohjaisesta maksusta luovutaan kokonaan.

Vuoden 2013 tutkimuksista ei ilmene mitään sellaista uutta näyttöä, jonka perusteella hyvitysmaksuasetuksen soveltamisalaa tulisi laajentaa ja/tai nykyisen maksun piiriin kuuluvien laitteiden tariffeja korottaa. Ennemminkin tutkimukset osoittavat, että useimpia laitteita käytetään entistä vähemmän yksityiseen kopiointiin. Myös digitaalisen sisällön myynnin kasvu osoittaa, että yksityistä kopiointia tehdään entistä vähemmän. Jos siis järjestelmää muutettaisiin vuoden 2014 osalta, pitää ennemminkin laitepohjaa supistaa. Erityisesti ulkoisten kovalevyjen osalta ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että niitä käytettäisiin lain edellyttämällä tavalla ”merkittävissä määrin” yksityiseen kopiointiin.

Laitemaksun laajennuksen tai tariffien korottamisen perusteena ei voida pitää sitä, että maksukertymä laskee. Ainoa lainmukainen peruste hyvitysmaksulle on sen aiheuttama mahdollinen vähäistä suurempi haitta tekijöille, jos laitetta käytetään merkittävissä määrin yksityiseen kopiointiin.

Esityksemme tarkemmat perustelut ilmenevät alla olevista kohdista 1- 4 sekä kahden edellisen vuoden esityksiä koskevista lausunnoistamme (25.10.2012 ja 26.9.2011). Näissä aikaisemmissa lausunnoissamme esittämämme huomiot mm. laitemaksujärjestelmästä aiheutuvasta hallinnollisesta taakasta ja kuluttajille seuraavasta moninkertaisesta maksurasituksesta samasta sisällöstä sekä EU- tuomioistuimen Padawan -päätöksen vaikutuksesta kansalliseen järjestelmäämme, ovat edelleen sellaisenaan voimassa ja toistettavissa tämänkin vuoden 2014 esityksen perusteluina.

1. Kansallisen hyvitysmaksujärjestelmän uudistus

Valtioneuvoston sitoumusta kansallisen hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisesta vuoden 2013 aikana ei ole toistaiseksi toteutettu, vaikka kaikki osapuolet ja myös Suomen hallitus ovat todenneet nykyjärjestelmän uudistamisen välttämättömäksi.

Laitemaksujärjestelmän laajentaminen tässä kohtaa olisi vastoin valtioneuvoston linjausta siitä, että nykyinen hyvitysmaksujärjestelmä on digitaalisten sisämarkkinoiden suurimpia esteitä, minkä johdosta se tulisi ensisijaisesti korvata lisensiointiin ja oikeuksien sähköiseen hallinnointiin perustuvilla ratkaisuilla. Tuoreimmassakin hyvitysmaksua koskevassa valtioneuvoston kannassa todetaan (EU- ministerineuvosto 24.5.2013), että Suomi on kansallisesti sitoutunut hyvitysmaksujärjestelmän uudistamiseen ja tavoitteena on saattaa uudistus voimaan vuoden 2014 alusta. Laitemaksujärjestelmän laajentaminen ei siis tässä tilanteessa ole miltään osin järkevä vaihtoehto.

Myös EU:ssa hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen on otettu osaksi komission digitaalisten sisämarkkinoiden ja immateriaalioikeuksien strategiaa. EU:n tekijänoikeusjärjestelmän uudistaminen (ml. yksityisen kopioinnin korvausjärjestelmä) oli yksi merkittävä digitaalisten sisämarkkinoiden edistämisen teema myös Eurooppa-neuvoston kokouksessa 24 – 25.10.2013 ja huippukokouksen päätelmiin kirjattiin tekijänoikeusääntelyn uudistamisen ja lisensioinnin edistämisen välttämättömyys. Suomi on kannassaan korostanut maksujärjestelmien vaihtoehtojen tutkimisen tärkeyttä myös EU:n laajuisesti, jotta digitaalisten sisämarkkinoiden kehittyminen voidaan varmistaa. Tämä toteutuu mielestämme parhaiten siten, että markkinoita tarpeettomasti jäykistävät ja sirpaloivat laitepohjaiset hyvitysmaksujärjestelmät korvataan sellaisella hyvitysjärjestelmällä, joka soveltuu digitaaliseen toimintaan.

Kuten nykyisestä laitemaksuihin pohjaavasta yksityisen kopioinnin järjestelmästä on kansallisella tasolla useita kertoja todettu niin vaihtoehtoisia ratkaisuja tutkineiden selvitysmiesten kuin niistä kuultujen tahojen toimesta, nykyinen laitemaksujärjestelmä ei enää toimi digitaalisessa toimintaympäristössä, vaan siitä aiheutuu kaikille järjestelmän osapuolille ongelmia ja tarpeettomia kustannuksia ja siksi uudistus on välttämätön.

Elinkeinoelämä pitää edelleen tärkeänä korostaa, että voimassa olevan laitemaksujärjestelmän tilalle löydetään ei-laitepohjainen yksityisen kopioinnin kompensaatiomalli, joka on nykyistä yksinkertaisempi, läpinäkyvämpi ja hallinnollisesti kevyempi sekä heijastaa yksityisen kopioinnin kehitystä nykyistä paremmin ottaen huomioon digitaalisten markkinoiden kehityksen ja uusien lisensioitujen palveluiden lisääntyneen käytön suhteessa perinteiseen yksityiseen kopiointiin.

Uusimmassa valtioneuvoston kannassakin hyvitysmaksujärjestelmän uudistuksesta todetaan selkeästi, että mitä tulee yksityisen kopioinnin ja teosten lisensioidun käytön väliseen suhteeseen, Suomen mielestä sähköistä kauppaa ja teosten käytön lisensiointia kuluttajille tulee edistää, jotta digitaaliset sisämarkkinat toteutuisivat nykyistä paremmin ja samalla huolehtia siitä, että teosten tekijät ja muut oikeudenhaltijat saavat asianmukaisen korvauksen suoraan kuluttajakäyttöön lisensioitavista aineistoista.

Myös EU:n komission selvitysmies Antonio Vitorino on todennut 31.1.2013 julkaisemassaan yksityisen kopioinnin raportissa tarpeen edistää uusien innovatiivisten, lisensioitujen sisältöpalveluiden kehittymistä digitaalisilla sisämarkkinoilla niin, että oikeudenhaltijat saisivat suoraan korvauksen teosten käyttämisestä. Vitorino peräänkuuluttaa nykyisille pirstaleisille kansallisille maksujärjestelmille vaihtoehtoista ratkaisua yksityisestä kopioinnista seuraavan haitan korvaamiseksi digitaalisessa toimintaympäristössä ja suosittaa haitan määrittelemistä arvoksi, jonka kuluttajat liittävät kyseessä oleviin lisäkopioihin (menetetty liikevoitto siitä osiosta, joka olisi voitu lisensoida).

Vitorino kiinnittää raportissaan huomioita myös tarpeeseen lisätä kuluttajille annettavaa informaatiota hyvitysmaksusta (maksun läpinäkyvyys tuotetta myytäessä) ja tarpeeseen välttää aiheuttamasta kuluttajille moninkertaisia maksuja sekä nykyisistä maksujärjestelmistä yrityksille aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan ja yksityisestä kopioinnista mahdollisesti aiheutuvan haitan määrittelyn tärkeyteen. Elinkeinoelämä pitää em. havaintoja ja toimenpidesuosituksia järjestelmän uudistamisen kannalta tärkeinä ja kannatettavina.

2. Viihde-elektroniikan myynnin kehitys syyskuu 2012–syyskuu 2013

Tuoteryhmä € Kpl
Viihde-elektroniikka -18,2 % -17,8 %
Kuvantamistuottet -27,4 % -23,4 %
Kulutuselektroniikka yhteensä -21,6 % -19,8 %

Luvut perustuvat ETK:n jäsenten raportoimiin myyntieihin, jotka eivät sisällä puhelimia ja tablet-laitteita

Digiboksien myynnin ja hyvitysmaksukertymien kehitys vuosina 2007-2012, tallentavat laitteet

Taulukon hyvitysmaksukertymät perustuvat ETK:n jäsenten raportoimiin myyntimääriin sekä kunakin vuonna voimassa olleisiin hyvitysmaksuhinnaston mukaisiin hintoihin/laite.

Mainitut tilastot kertovat edelleen siitä kehityksestä, joka on jatkunut jo pitkään. Kotimaan viihde-elektroniikan myynti laskee, mikä on seurausta yleisesti heikosta taloudellisesta tilanteesta sekä kotimaisen kaupan vaikeuksista, joihin kuuluu mm. laitekaupan siirtyminen entistä enemmän ulkomaille, kuten edellisen vuoden lausunnossammekin olemme tuoneet esille.

Edellisten vuosien tapaan EK, ETK ja Teknologiateollisuus pitävät nykyistä järjestelmää kulutuselektroniikan myyntimääriin sidotusta hyvitysmaksukertymästä epäonnistuneena ja toimimattomana. Hyvitysmaksukertymän suuruus määrittyy yksinomaan hyvitysmaksun piiriin kuuluvien laitteiden myynnin perusteella eikä se korreloi mitenkään yksityisen kopioinnin kehityksen kanssa kuten pitäisi.

EK, ETK ja Teknologiateollisuus katsovat, että hyvitysmaksukertymän lasku ei missään olosuhteissa voi olla syy hyvitysmaksuasetuksen laajentamiseen, vaan päätös tulee tehdä yksinomaan yksityisen kopioinnin määrään ja vain sen aiheuttamaan haittaan perustuen. Ainoa asia, jolla on merkitystä arvioitaessa hyvitysmaksuasetuksen laajentamista tai maksujen korottamista, on laitteiden käyttäminen merkittävissä määrin yksityiseen kopiointiin ja siitä aiheutuva haitta tekijöille.

3. Kopiointitutkimus v. 2013

Teoston hyvitysmaksuyksikkö on teettänyt keväällä 2013 Taloustutkimus Oy:n toimesta Kotikopiointi 2013 kyselytutkimuksen yksityisestä kopioinnista.

Tutkimustulokset eivät sisällä mitään sellaista uutta tietoa, jonka perusteella hyvitysmaksuasetuksen piiriin tulisi ottaa uusia laitteita tai nykyisiä maksuja tulisi korottaa. Tutkimukset päinvastoin vain vahvistavat käsitystä siitä, että nykyinen laitepohjainen maksu on tullut tiensä päähän ja sitä ei voi korjata.

Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että teetetyt kopiointitutkimukset kertovat siitä trendistä, joka mediamarkkinoilla jatkuu yhä kiihtyvään tahtiin. Kuluttajien mediasisällön käyttö siirtyy uusien palvelujen myötä entistä enemmän maksullisen/lisensoidun digitaalisen sisällön käyttöön, joka ei määräysten mukaan kuulu hyvitysmaksujärjestelmän piiriin. Kuluttajat ostavat entistä vähemmän esimerkiksi CD- ja DVD – levyjä, joita sitten kopioivat eri laitteille. Käyttö siirtyy perinteisestä levyjen käyttämisestä internetpohjaiseen maksullisen ja lisensioidun sisällön lataamiseen, joka ei ole yksityistä kopiointia. Myös streaming-pohjaisten palvelujen käyttö lisääntyy, jolloin kuluttaja kuluttaa mediasisältöä tavalla, jossa kopioitavia tallenteita ei synny lainkaan.

Tätä kehitystä kuvaa myös mm. IFPI:n tilastot, joiden osalta haluamme siteerata järjestön syyskuista tiedotetta (3.9.2013): ” Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n jäsenyhtiöiltään keräämän tiedon mukaan digitaalisten musiikkipalvelujen myynti kasvoi vuoden 2013 ensimmäisen kuuden kuukauden aikana 38 prosenttia vuoden 2012 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Erityisen voimakkaasti kehittyi musiikin suoratoisto- eli ns. striimauspalveluiden suosio, joka kasvoi peräti 55 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Digitaaliset musiikkipalvelut muodostavat Suomessa jo 44 prosenttia äänitemusiikin kokonaismarkkinoista. Suomen äänitemarkkinat kasvoivat vuonna 2012 noin 2 prosenttia. Puolivuotistilastot osoittavat kuitenkin pientä laskua, sillä äänitemyynti laski vuoden ensimmäisellä puoliskolla 4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Pääasiassa kokonaismarkkinan lasku johtui Cd-levyjen myynnin pienenemisestä.”

Myös tämän vuoden kopiointitutkimukset osoittavat digitaalisen sisällön käytön merkittävää kasvua. Näiden lukujen valossa on mahdoton ymmärtää, miten kopiointitutkimukset voivat päätyä siihen, että yksityinen kopiointi olisi määrällisesti pysynyt ennallaan. On järjenvastaista, että yksityinen kopiointi ei vähenisi, kun digitaalisen sisällön ja ennen kaikkea streaming-palveluiden käyttö kasvaa näin voimakkaasti vuosi toisensa jälkeen. Samaan aikaa fyysisten tallenteiden myynti laskee voimakkaasti. Liitämme lausuntoomme IFPI:n tilastoja, jotka kuvaavat tätä kehitystä.

Tämä vuoden tutkimukset eivät anna minkäänlaisia perusteita sille, että laitepohjaa laajennettaisiin tai maksuja korotettaisiin. Esimerkiksi vain n. 16 % tablet-laitteiden käyttäjistä (vuonna 2012 19 %) sanoo yleensäkään tallentavansa musiikkia laitteelleen (ja tämä luku sisältää kaikenlaisen musiikin, ei pelkästään hyvitysmaksun piiriin kuuluvaa sisältöä). Musiikin kuuntelemisen ja tallentamisen mahdollistavien matkapuhelimien käyttäjistä vain n. 39 % sanoo tallentavansa musiikkia (vuonna 2012 41 %), mutta tähänkin lukuun on sisällytetty kaikki musiikkisisältö, eli myös esimerkiksi lisensoitu sisältö. Näiden lukujen osalta voidaan myös todeta, että ne ovat laskeneet viime vuodesta.

Matkapuhelimien osalta esitämme vielä ohessa seuraavat yksityiskohtaisemmat huomiot:

– Vastaajista 64 %:lla (vuonna 2012 61%) on sellainen matkapuhelin, johon voi tallentaa musiikkitiedostoja ja näistä vain 39% (vuonna 2012 41%) on viimeisen 12 kk:n aikana tallentanut joitakin musiikkitiedostoja joistakin lähteistä matkapuhelimeensa (taikka sen muistikortille). Tämä on siis kokonaiskäyttöä, ei yksityisen kopioinnin määrä.
– Matkapuhelimeen siirrettyjen tiedostojen määrä on tutkimuksen perusteella pieni –valtaosa on siirtänyt matkapuhelimeen vain 1-9 kpl musiikkitiedostoja ja seuraavaksi ison ryhmä on siirtänyt sekin vain 10-29 kappaletta viimeisellä tallennuskerrallaan. Tilanne oli sama vuonna 2012.
– Sellaisista henkilöistä, joilla on matkapuhelin, johon musiikkitiedostoja voi tallentaa, 62 % (59 % vuonna 2012) ei ollut tallentanut lainkaan musiikkia puhelimeensa (taikka sen muistikortille) viimeisen 12 kk:n aikana.
– Videosisällön osalta 91 % vastaajista (83% vuonna 2012) ei ollut tallentanut mitään videosisältöä matkapuhelimeensa viimeisen 12 kk:n aikana.
– Näin ollen ei ole perusteita ulottaa hyvitysmaksua matkapuhelimiin taikka sen muistikortteihin. Mielestämme ko. laitteita ei käytetä merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin eikä ko. laitteiden käytöstä aiheudu haittaa tässä yhteydessä. Laitteiden relevantti käyttö ei ole myöskään kasvanut viime vuodesta – ko. käyttö on päinvastoin pienentynyt, kuten yllä olevasta vertailusta voidaan huomata.

Tutkimustulokset tukevat näkemyksemme mukaan sen sijaan sitä johtopäätöstä, että nykyinen laitepohja on liian laaja. Esimerkiksi ulkoisten kovalevyjen käyttäjistä vain n. 21 % kertoo yleensäkään tallentaneensa musiikkia (vuonna 2012 25 %). Tässä luvussa on huomioitava, että se sisältää mm. varmuuskopiot ja lisensoidun sisällön, jotka eivät kuulu hyvitysmaksun piiriin.

Tutkimuksen mukaan kaikesta eri laitteille tallennetusta musiikista vain noin 30 % on peräisin alkuperäisiltä CD-levyiltä (vuonna 2012 33 %) ja vain 10 % kavereilta tai perheenjäseniltä (vuonna 2012 14 %). Kuluttajien tekemistä kopioista siis vain hyvin pieni osa on sellaista, joka kuuluu hyvitysmaksujärjestelmän piiriin. Pyydämme myös kiinnittämään huomiota siihen, että näissä kaikissa luvuissa suunta on laskeva, mikä jo sellaisenaan osoittaa yksityisen kopioinnin vähenevän.

Kopiointitutkimuksissa tehdään siis tänäkin vuonna aivan liian voimakkaita päätelmiä yksityisestä kopioinnista ja ne antavat virheellisen ja harhaanjohtavan kuvan suomalaisten kopiointikäyttäytymisestä. Tutkimuksissa tutkitaan yksinkertaisesti vääriä asioita. Erityisesti keskittyminen kopioiden määrään ei anna lainkaan oikeaa vastausta siitä yksityisen kopioinnin aiheuttamasta haitasta, johon hyvitysmaksun tulisi lain mukaan perustua. Kuten KKV on omassa lausunnossaan todennut, hyvitysmaksulla on tarkoitus korvata yksityisestä kopioinnista aiheutuvaa vähäistä suurempaa haittaa ja nykyiset tutkimukset jättävät epäselväksi, miten niissä on huomioitu esimerkiksi nykyisen kulutuskäyttäytymisen mukainen kuluttajien ostamien samojen sisältöjen tallentaminen ja käyttö kuluttajien omistamissa eri laitteissa

Viittaamme yksityiskohtaisempien kommenttien osalta kesäkuussa hyvitysmaksuyksikölle toimittamiimme näkemyksiin Kotikopiointi 2013 kyselytutkimuksen tuloksista:

1) Tutkimustuloksia on edelleen hyvin vaikea lukea ja eri kalvoilla esitetään vaihtelevasti kaikki kopiointi tai pelkkä yksityinen kopiointi. Lukijan on tällöin hankala pitää selkoa siitä, koska esitetään yksityisen kopioinnin määrä ja koska kaikki kopiointi. Pyytäisimme siksi entistä selkeämpää esitystä, jossa keskityttäisiin pelkästään yksityiseen kopiointiin. Lisäksi voisi lyhyesti esittää yksityisen kopioinnin suhteen kaikkeen kopiointiin, mutta selkeästi erillään yksityisestä kopioinnista. Tämä olisi tänä vuonna vielä tärkeämpää kuin aikaisemmin, kun järjestelmän uudistusta arvioidaan. Tilastoja tottumaton lukija ei nyt pysty hahmottamaan tuloksia kunnolla ja lukujen arviointi on lähes mahdotonta, kun aineistoakin on niin paljon. Päättäjien osalta tehtävä on vieläkin vaikeampi, kun heillä on materiaaliin tutustumiseen niin rajallinen aika käytössään eivätkä tunne järjestelmää syvällisesti.

2) Toivoisimme myös selkeää esitystä yksityisen kopioinnin määrästä laitteittain. Tämä tieto on nyt hyvin vaikeasti haettavissa tuloksista, mutta se on erittäin keskeinen arvioitaessa järjestelmän toimivuutta. Olemme mm. kiinnittäneet viime vuonna huomiota siihen, että yksityisen kopioinnin määrä laitteittain oli puutteellinen erityisesti sen osalta, ettei yksityisen kopioinnin määriä oltu selkeästi suhteutettu ko. laitteilla tehtyyn muuhun kopiointiin (erit. ns. monitoimilaitteet ja se, käytetäänkö niitä merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin).

3) Toivoisimme myös selvennystä siihen, miten lopputulokseen 587-725 miljoonaa kopiota on päästy. Mieluiten myös eriteltynä laite per laite, koska muuten lukua on hyvin vaikea arvioida.

4) Pyytäisimme selvitystä tai arviotanne siitä, miksi yksityisten kopioiden määrä on tutkimusten mukaan kasvanut, kun kuitenkin yksityisiä kopioita tekevien suomalaisten määrä on laskenut. Johtuuko tämä siitä, että viimeiselle tallennuskerralle annetaan niin suuri painoarvo? Meidän käsityksemme tutkimuksista on se, että yhä enenevässä määrin tehdään pienempiä määriä kopioita per tallennuskerta, jonka lisäksi yksityinen kopiointi yleisesti vähenee kaikilla laitteilla. Kuinka moni suomalainen kopioi isoja määriä kerrallaan ja miten tämä luku suhteutuu edellisiin vuosiin?

5) Lopuksi toivoisimme selvennystä varmuuskopioita koskevista tutkimustuloksista. Ne eivät nyt avaudu meille oikeastaan ollenkaan. Miten näihin lukuihin on päästy ja miten n. 10 mrd varmuuskopiota suhteutuu muihin kopiointia koskeviin lukuihin. Ymmärtääksemme esim. kokonaiskopiointia koskevat luvut sisältävät kaiken kopioinnin, mutta miten se siinä tapauksessa voi olla niin paljon pienempi kuin varmuuskopioiden määrä? Tämä luku ihmetyttää erityisesti huomioitaessa edellisten vuosin lukuja, jolloin varmuuskopiointia ei eritelty.

Yleisnäkemyksenämme tehdyistä tutkimuksista toteamme myös tänä vuonna sen, että kopiomääriin keskittyvät tutkimukset antavat hyvin vähän tietoa siitä haitasta, jota hyvitysmaksun pitäisi kompensoida. Esimerkiksi nykyisen tutkimuksen kohdistuminen ja tekotapa ovat mielestämme vääränsuuntaisia, kun tutkitaan kopiomääriä per laite. Usein sama sisältö vain kiertää eri laitteilla ja kysymys on vain digitaalisen maailman normaalista sisällön hyödyntämisestä ilman, että se aiheuttaisi haittaa tekijöille. Kun siis annetaan lukuja nykyisen tutkimusmuodon perusteella (laitteittain), kopiot ovat ainakin joiltain osin muuta kuin varsinaista yksityistä kopiointia taikka haitta on minimaalinen. Nythän kopiointimääriin kirjautuvat siirrot laitteesta toiseen esim. laitevaihdon yhteydessä, synkronointi tietokoneen ja päätelaitteen välillä (esim. musiikkilistojen vaihtaminen), lisensoitujen tiedostojen sallittu käyttö, omien kirjastojen päivitykset eri laitteissa tms. Pyydämme siis edelleen, että tutkimusmenetelmiä kehitettäisiin niin, että saisimme parempaa tietoa itse haitasta. Olisi myös tärkeä tutkia yleisesti suomalaisten kopiointitottumusten muutosta erityisesti, kun markkina on parhaillaan niin isossa muutoksessa.

4. Kopiointitutkimusten evaluointi

Elinkeinoelämä on jo vuosia kritisoinut kopiointitutkimusten teettämistapaa ja huomauttanut niiden antavan aivan vääriä tietoja suomalaisten kopiointikäyttäytymisestä. Myös julkisuudessa on esitetty kritiikkiä kopiointitutkimuksia kohtaan, kuten viime vuoden lausunnossamme toimme jo esille.

Elinkeinoelämä on pitänyt tärkeänä, että ministeriö on käynnistänyt pitkään toivotun yksityisen kopiointitutkimuksen evaluoinnin lähettämällä Kotikopiointi 2013 – tutkimuksen HY:n metodologian professori Seppo Laaksoselle auditoitavaksi. Elinkeinoelämä on kuitenkin kyseenalaistanut Laaksoselle annetun toimeksiannon suppeuden eli sen, että hänen arviointiraporttinsa alussa heti todetaan arvioinnin perusasettelun olevan annettu. Eli Laaksonen ei ole lainkaan arvioinut mm. sitä, mitä yksityisellä kopioinnilla tarkoitetaan ja mitä asioita kopioinnista tutkitaan. Arviointi ei siis tällä perusasetelmalla täytä näkemyksemme mukaan tutkimusjärjestelmän evaluoinnin vaatimuksia.

Laaksosen arviointityötä voidaan pitää luontevana pohjana laajemmalle selvitystyölle, mutta samalla pidämme kuitenkin välttämättömänä, että nykyjärjestelmän kokonaisarviointi myös aidosti toteutetaan puolueettoman tutkijatahon toimesta.

Laaksosen arviointiraportti ei näkemyksemme mukaan anna vastauksia nykyisen tutkimusjärjestelmän ongelmallisimpiin kysymyksiin, koska se ei ottanut kantaa tutkimuksen peruslähtökohtiin. Katsomme, että seuraavassa vaiheessa tutkimusjärjestelmä tulee kokonaisuutena analysoida huolellisesti ja tehdä tarvittavat muutokset, jotta se jatkossa tarjoaisi nykyistä kattavampaa tietoa yksityisen kopioinnista ja sen kehityksestä päätöksenteon tueksi. Elinkeinoelämä on nostanut toistuvasti vuosien ajan esille nykyiseen tutkimusjärjestelmään liittyviä ongelmia ja puutteita, joita olisi välttämätöntä tutkia. Näistä tärkeimpinä voidaan mainita tutkimuskohteen valinta (mitä asioita tutkitaan), yksityisestä kopioinnista aiheutuva haitta, yksityisen kopioinnin määritelmä ja tutkimusten puolueettomuus (kenen toimesta yksityisen kopioinnin tutkimustoimintaa vedetään). Yksityiskohtaisempien huomioiden osalta viittaamme hyvitysmaksuyksikölle ja ministeriölle asiasta 22.9.2013 lähettämäämme viestiin.

Elinkeinoelämä ja KKV ovat myös pitäneet tärkeänä seurata uusien palveluiden käytön yleistymistä perinteisen kopioinnin rinnalla, eli siis tarvetta havainnoida lisensioitujen palveluiden ja muiden markkinasovellusten lisääntyvää käyttöä ja kehitystä suhteessa perinteisen yksityisen kopioinnin volyymiin. Tähän tutkimusjärjestelmän kehittämisen kohtaan myös hyvitysmaksuyksikkö on nähnyt tarpeen panostaa jatkossa.

Liitteet: IFPI:n tilastot (4 kpl)

Kunnioittavasti

Elektroniikan Tukkukauppiaat ry

Riitta Raatikainen
toimitusjohtaja

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Lainsäädäntö ja työelämä

Hannu Rautiainen
johtaja

Teknologiateollisuus ry

Jukka Viitasaari
Johtaja