Julkiset hankinnat

Lailla julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (”hankintalaki”) pyritään turvaamaan mahdollisimman tehokas verovarojen käyttö julkisten toimijoiden tekemissä hankinnoissa.  Julkisten hankintojen perusperiaatteet ovat yksinkertaisia; hankinnoista on ilmoitettava määrätyssä portaalissa, tarjoukset pyydettävä määräajassa, valintaperusteet ja keskeiset ehdot kerrottava etukäteen ja valinnasta on tehtävä kirjallinen päätös, josta on mahdollista valittaa. Hankintalailla turvataan käytännössä yritysten oikeutta tehdä tarjouksia hankintayksiköille sekä tulla kohdelluksi tasapuolisesti ja syrjimättömästi julkisissa hankinnoissa.

Vuonna 2017 voimaan tulleella hankintalakiuudistuksella on pyritty yksinkertaistamaan ja joustavoittamaan sääntelyä etenkin kansallisissa hankinnoissa. Tuotteiden ja palveluiden ympäristöominaisuuksille ja sosiaalisille kriteereille on nykyään mahdollista antaa yhä enemmän painoarvoa, innovatiivisuutta voidaan korostaa, ja sääntelyn noudattamisen valvontaa on tehostettu. Myös viranomaisten markkinoille menoa on rajoitettu aiemmasta.

Yritysten ja hankintayksiköiden välinen vuorovaikutus tärkeää

Hankintalaki sääntelee vain sitä, millaisella menettelyllä viranomaisten on valittava sopimuskumppani tavara- tai palveluhankintoihin, rakennusurakoihin tai käyttöoikeussopimuksiin. Kyse on siis siitä, miten verovaroilla tehdään ostoksia. On pitkälti hankintayksikön harkintavallassa, mitä se ostaa ja millaisilta yrityksiltä.

Hankintayksiköt saavat käydä kilpailutusta valmistellessaan vuoropuhelua markkinatoimijoiden kanssa, ja käyttää apunaan asiantuntijoita. Hankintalaki huolehtii siitä, että mikään taho ei pääse liikaa vaikuttamaan, millaiseksi tarjouskilpailu lopulta muodostuu. Hankintayksikkö voi olla velvollinen sulkemaan tarjouskilpailusta pois sellaisen yrityksen, joka on saanut muihin tarjoajiin nähden ennakolta liikaa tietoa tulevasta hankinnasta. On kuitenkin huomattava, että kohtuuden rajoissa pysyvä markkinavuoropuhelu hankintayksiköiden ja yritysten välillä on kaikkien osapuolten etu. Vuoropuhelun avulla hankintayksikkö voi selvittää tarjouskilpailun valmisteluvaiheessa muun muassa, mitä vaatimuksia hankinnan kohteelle on järkevää asettaa, millaisia ratkaisumalleja markkinoilla on tarjolla, mitkä ovat tarkoituksenmukaiset valintaperusteet tai millaisin sopimusehdoin tai hinnoitteluperustein kauppaa alalla yleensä käydään. Parhaimmillaan vuoropuhelu johtaa yritystenkin näkökulmasta järkeviin ja asiantunteviin tarjouspyyntöihin. Vuoropuhelun kautta yritykset voivat myös saada oman toimintansa kannalta hyödyllistä tietoa siitä, millaisia liiketoimintamahdollisuuksia niille voi olla lähiaikoina avautumassa.