Viikon kysymys: Monenlaisia devalvaatioita – ulkoinen, sisäinen, fiskaalinen vai vaivihkainen?
Devalvaatio eli valuutan arvon heikentäminen on nopea keino parantaa viennin kilpailukykyä. Kun valuutan arvo ja vastaavasti vientituotteiden hinnat alenevat ulkomaisten ostajien näkökulmasta, niin myynti ulkomaille kasvaa. Samalla tuontihintojen kallistuminen suosii kotimaista tuotantoa ja kiihdyttää inflaatiota, mikä heikentää kuluttajien reaalista ostovoimaa.
Viikon kysymys: EK:n ekonomistit avaavat ajankohtaisia taloustermejä.
Kiinteiden kurssien oloissa devalvaatio voidaan tehdä hallinnollisella päätöksellä. Kelluvien kurssien maailmassa voidaan valuutan arvoa yrittää epäsuorasti heikentää esimerkiksi löysällä rahapolitiikalla.
Tällöin puhutaan valuutan devalvoitumisesta, ei varsinaisesta devalvaatiosta.
Euroalueen jäsenenä Suomella ei ole omaa valuuttaa, joten devalvaatio ei kuulu politiikan keinovalikoimaan. Varsinaisen devalvaatiovaihtoehdon puuttuessa kilpailukykyongelmien ratkaisua voidaan hakea sisäisestä devalvaatiosta, jolla olisi pitkälti samat vaikutukset kuin valuutan heikentymisellä. Tavoiteltu viennin ja kotimaisen tuotannon suosiminen tarkoittaisi käytännössä palkkojen ja/tai työn sivukulujen alentamista.
Sisäisen devalvaation yksi toteutustapa on fiskaalinen devalvaatio. Fiskaalisessa devalvaatiossa kilpailukyvyn parantamista tavoitellaan valtion finanssipoliittisten välineiden (menot, tulonsiirrot, verot, jne…) avulla. Tämä voitaisiin tehdä keventämällä yritysten kustannuksia esimerkiksi työn sivukulujen osalta, mutta samalla hallitus voisi joutua tekemään lisäleikkauksia tai kiristämään verotusta velkaantumisen hillitsemiseksi.
*********************************
Joka keskiviikko talousblogi, viikon kuva ja viikon kysymys EK:n netissä.