Viikon kysymys: Miten Suomen ja Ruotsin yhdyskuntarakenne poikkeaa toisistaan?

Ruotsi on monella tavalla luonteva ja mielenkiintoinen vertailukohta Suomelle – ei vähiten yhdyskuntarakenteita analysoitaessa. Ruotsi on Suomen tavoin pohjoinen maa, jonka talouden yhtenä selkärankana ovat perinteisesti olleet luonnonvarat kuten metsät ja kaivannaiset sekä niiden jalostaminen.

Myös Ruotsissa asutus on ollut aikoinaan varsin sirpaloitunutta. Kaupungistuminen alkoi kuitenkin aikaisemmin kuin Suomessa, jossa vielä mm. siirtokarjalaisten asuttaminen ylläpiti varsin hajautunutta rakennetta.

Tänä päivänä Ruotsin kaupungistuminen on edennyt jonkin verran pidemmälle kuin Suomessa, mutta ennen kaikkea se on erityyppistä: kaupungit ja kylät ovat kaiken kaikkiaan paljon tiiviimpiä kuin Suomessa.

Suomessa noin 84 % väestöstä asuu taajamissa eli yli 200 hengen väestökeskittymissä (kylissä, kuntakeskuksissa, kaupungeissa). Ruotsissa vastaava luku on noin 87 %, joten pelkästään taajamaväestön osuudella mitattuna maiden ero ei vaikuta suurelta.

Ruotsissa taajama-asutus on kuitenkin paljon tiiviimpää kuin Suomessa. Suomessa taajamien asukastiheys on keskimäärin 680 henkeä neliökilometrillä, Ruotsissa peräti noin 1400 eli yli kaksinkertainen. Sama ero on pääkaupunkiseutujen välillä. Tukholman alue on paljon Helsinkiä ja Uuttamaata tiiviimmin rakennettua.

Ero kahden naapurimaan taajamien väestöntiheydessä on dramaattinen. Suomen nykyisissä taajamissa pitäisi siis asua noin 10 miljoonaa asukasta, jotta ne olisivat yhtä tiiviisti rakennettuja kuin Ruotsin taajamat.

Toinen mielenkiintoinen havainto Ruotsista on se, kuinka etelässä väestön painopiste on. Noin 80 prosenttia ruotsalaisista asuu etelämpänä kuin eteläisinkään suomalainen. Koko Hankoniemen leveyspiirin pohjoispuoleinen osa Ruotsia on siis varsin harvaan asuttua – muutamia, lähinnä rannikoilla olevia suurempia kaupunkeja lukuun ottamatta.

Talouskeskiviikon blogi: Kaupungistumisella vauhtia tuottavuuteen

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)