Penna Urrila bloggaa: Kaupungistumisella vauhtia tuottavuuteen

Väestön muuttoliike kaupunkeihin on yksi tämänhetkisistä suurista muutosvoimista. Erityisesti kehittyvissä maissa kaupungistuminen on ollut viime vuosikymmeninä ripeää. Kaupunkiväestön osuus koko maailman väestöstä ylitti äskettäin puolet, ja jo neljäsosa maailman väestöstä asuu yli miljoonan asukkaan kaupunkiseuduilla. Ehkä hätkähdyttävintä on se, että jo puolet maailman bruttokansantuotteesta tuotetaan alueella, jonka pinta-ala on vain 1,5 % maapallosta.

Kaupungistuminen on tunnistettu myös EK:n uudessa strategiassa yhdeksi neljästä globaalista megatrendistä, jotka muokkaavat yritysten toimintaympäristöä tulevinakin vuosikymmeninä.

Ekonomistit yksimielisiä myönteisistä vaikutuksista

Kaupungistumisella on laajoja vaikutuksia yksilöihin, yrityksiin ja kansantalouksiin. Esimerkiksi Kiinassa muuttoliike sisämaasta rannikon kaupunkeihin on osaltaan mahdollistanut viime vuosikymmenten talousihmeen ja nostanut satoja miljoonia kansalaisia pois köyhyydestä. Toisaalta kaupunkien kasvu ja tiivistyminen luovat jatkuvasti merkittävää liiketoimintaa ja kasvumahdollisuuksia myös monille suomalaisyrityksille.

Entä miten kaupungistuminen vaikuttaa makrotalouden tunnuslukuihin? Usein niin erimieliset ekonomistit ovat kerrankin varsin samoilla linjoilla. On nimittäin harvinaisen laaja konsensus siitä, että kaupungistumisella ja ylipäänsä asukastiheyden kasvulla on positiivisia tuottavuusvaikutuksia.

Useisiin tutkimuksiin perustuen voidaan arvioida, että kaupungin koon kaksinkertaistuminen kasvattaa tuottavuutta 3–8 prosentilla, asukastiheyden kaksinkertaistuminen kasvattaa tuottavuutta keskimäärin 5 prosentilla ja toimialan koon kaksinkertaistuminen tietyllä alueella kasvattaa alan tuottavuutta keskimäärin 4,5 prosenttia*.

Kaupungistumisen tuottavuusvaikutukset kertyvät monista kanavista. Uusia innovaatioita syntyy eniten silloin, kun ihmiset kohtaavat toisiaan arjessa ja kun yritykset toimivat tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Samalla tiheämpi väestörakenne antaa monin verroin enemmän mahdollisuuksia yrittäjäksi ryhtymiselle kuin harva asutus.

Erityisesti havainto asukastiheyden vaikutuksesta antaa ajattelemisen aihetta meille suomalaisille. Suomen kaupungit ja taajamat ovat kyllä kasvaneet, mutta ne ovat kansainvälisesti vertaillen erittäin harvaan rakennettuja. Esimerkiksi Ruotsin kaikkien taajamien väentiheys on yli kaksinkertainen Suomen taajamiin nähden, ja Kööpenhaminan kunnan väentiheys ylittää Helsingin samassa suhteessa.

Edellä esitetyistä luvuista voi päätyä kiinnostavaan ajatuskokeeseen: viime vuonna Ruotsin talouden tuottavuus oli vajaat 12 prosenttia Suomea korkeampi. Käyttämällä kaupunkitutkimuksen konsensusarvioita huomaamme, että Suomen tuottavuuspotentiaali voisi nousta karkeasti 5 prosentilla jos taajamamme olisivat yhtä tiheästi asuttuja kuin Ruotsissa. Lähes puolet Suomen ”tuottavuusvajeesta” Ruotsiin nähden selittyisi siis pelkästään harvemmalla taajama-asutuksella. Lukuun liittyy toki paljon epävarmuuksia, mutta tuottavuusnäkökulmaa ei saisi unohtaa yhdyskuntarakenteesta keskusteltaessa.

Vastakkainasettelua vai ei?

Kaupungistumisesta ja sen eduista puhuminen ei saa kääntyä vastakkainasetteluksi kaupunkien ja maaseudun välillä. Suomen talous tarvitsee kansainvälisessä kilpailussa menestyviä kaupunkiseutuja, samalla kun monet arvokkaat luonnonvaramme sijaitsevat hajallaan.

Vertailu Ruotsiin on jälleen kerran mielenkiintoista: Ruotsin talouden peruspilarit ovat laajassa mittakaavassa hyvin samanlaiset kuin Suomen, mutta asutuksen rakenne taas ei. Ruotsi pystyy paljon tiiviimmästä väestörakenteestaan huolimatta jalostamaan hajanaisia luonnonvarojaan menestyneesti.

Yhdyskuntarakenteet muovautuvat pitkien, jopa vuosisataisten prosessien tuloksena. Suomen asutusta ei tietenkään ole mahdollista tai järkevää muuttaa salamannopeasti kovin toisenlaiseksi. On kuitenkin kiistatonta, että markkinatalouden lait ohjaavat muuttoliikettä tällä hetkellä kaupunkeihin, joiden valot loistavat Suomessa juuri nyt monia houkuttelevina.

Muuttoliike näkyy paikoin voimakkainakin kasvukipuina kaavoituksessa ja rakentamisessa. Ratkaisu paineisiin ei kuitenkaan voi olla kehityksen keinotekoinen patoaminen. Ainoa kestävä tapa on pyrkiä myös julkisen vallan toimin raivaamaan muuttoliikkeen esteitä ja antamaan tässäkin asiassa lisää tilaa markkinataloudelle – sille, että työt ja niiden tekijät voisivat kohdata toisensa nykyistä jouhevammin.

Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kasvukeskusten ulkopuolinen Suomi on tuomittu tyhjenemään? Ei suinkaan. Olkoon positiivisena esimerkkinä Lappi, jossa matkailu ja kaivostoiminta ovat ratkaisevasti muuttaneet talouden tulevaisuudennäkymiä ja myös väestöennusteita. Vastaavia menestystarinoita tarvitsisimme lisää.

* Ks. esim. Heikki A. Loikkanen ja Seppo Laakso: Tiivistyvä kaupunkikehitys – tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvun perusta, Tehokkaan Tuotannon Tutkimussäätiö 2016

*******************
Viikon kysymys:
Miten Suomen ja Ruotsin yhdyskuntarakenne poikkeaa toisistaan?

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi