Analyysi: Britannian hallituksen ja EU:n saavuttama neuvottelutulos 17.10.

Kuinka Mayn ja Johnsonin aikaansaamat brexit-sovut eroavat? Merkittävimmät muutokset koskivat Irlannin rajan erityiskysymystä. Myös tulevaa suhdetta koskevaan poliittiseen julistukseen tuli muutoksia, ilmenee EK:n johtavan asiantuntija Janica Ylikarjulan yhteenvedosta.

1 Irlannin saaren rajakysymys

Molemmissa neuvottelutuloksessa tavoitteena on välttää kova raja (rajatarkastukset) Pohjois-Irlannin ja Irlannin välillä, vaikka rajasta tuleekin EU:n ulkoraja.

”Mayn sopimus”

Tavoitteena on ratkaista kysymys tulevassa kauppasopimuksessa. Siltä varalta, että tämä ei onnistu, luodaan varajärjestely (backstop). Backstopin sisältönä on, että EU:lla ja koko Iso-Britannialla on yhteinen tullialue (vältetään tariffit ja kiintiöt EU:n ja UK:n välillä, yhteinen tulli- ja kauppapolitiikka suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin). UK ei voi tehdä omaa kauppapolitiikkaa tai neuvotella omia sopimuksia. PohjoisIrlanti noudattaisi hyvin pitkälti EU:n sisämarkkinalainsäädäntöä.

”Johnsonin sopimus”

Ns. backstop-järjestelystä luovutaan ja tilalle monimutkainen juridinen ratkaisu, joka tulee joka tapauksessa voimaan siirtymäajan jälkeen (v.2021 alussa; on kuitenkin hyvin todennäköistä, että siirtymäajalle tulee
1 tai 2 vuotta lisäaikaa, jotta mahdollinen kauppasopimus saadaan neuvoteltua).

Tulli- ja veroraja tulee Irlannin-merelle ja Britannia voi noudattaa omaa kauppapolitiikkaa ja solmia kauppasopimuksia. Pohjois-Irlanti noudattaa pääsääntöisesti EU:n sisämarkkinalainsäädäntöä. P-Irlanti noudattaa myös EU:n tullisääntöjä, mutta on osa UK:n tullialuetta.

Brittitulliviranomaisten pitää tarkastaa tavarat, kun ne lähtevät Britanniasta P-Irlantiin. Jos tavara menee/jää P-Irlantiin, niin tullia ei tarvitse maksaa (P-Irlanti samaa tullialueelta kuin muu UK). Jos on ”riski”, että ko. tavara siirtyy EU-alueelle P-Irlannin kautta (ei tullirajaa P-Irlannin ja Irlannin välillä), niin noudatetaan EU:n tullitariffeja. Siirtymäkauden aikana yhteinen komitea arvioi, miten yo. ”riski” tavaran siirtymiselle P-Irlannin kautta EU-alueelle arvioidaan. Tällä pyritään välttämään tullitasoihin liittyvät väärinkäytökset ja petokset.

Pohjois-Irlannin edustajainkokous voi päättää yksinkertaisella enemmistöllä joka 4. vuosi, hyväksyykö se P-Irlannin järjestelyt vai ei. Jos ei hyväksy, niin seurauksena on kahden vuoden cooling off -kausi, jolloin tilanne pysyy entisenlaisena. Jos Pohjois-Irlannin edustajainkokous päättää, ettei se hyväksy P-Irlannin järjestelyjä, niin EU:n ja UK:n yhteinen komitea antaa suositukset EU:lle ja UK:lle tarvittavista toimenpiteistä. Seuraukset eivät siis ole selvillä, vaan niistä neuvotellaan.

Uusi neuvottelutulos on edellistä epämääräisempi ja monimutkaisempi. Erityisesti tullitariffin määrittäminen Britanniasta P-Irlantiin meneville tavaroille tulee välttämättä aiheuttamaan yrityksillekin lisäbyrokratiaa ja siten lisäkustannuksia. Samalla luotetaan paljon UK:n tulliviranomaisiin, jotka käytännössä pyörittävät monimutkaista kuviota. Todennäköisesti myös väärinkäytösten riski kasvaa ja sitä riskiä pyritään taklaamaan.

2 Poliittinen julistus tulevasta suhteesta

Poliittinen julistus ei ole juridisesti sitova, vaan siinä tuodaan esille yhteinen tavoitetaso tulevalle kauppasuhteelle.

”Mayn sopimus”

Tavoitteena läheiset suhteet (ei kuitenkaan sisämarkkina) ja korostetaan sitä, ettei UK:ssa ole tarkoitus löysätä mm. työelämä- ja ympäristöstandardeja. -> tavoitteena: ”CETA++”

”Johnsonin sopimus”

Nykyinen UK:n hallitus haluaa EU:n kanssa vapaakauppasopimuksen, jossa tavoitteena on nollatullit ja määrälliset rajoitteet. Tasaiseen pelikenttään viitataan enää hyvin väljästi (”halutaan varmistaa avoin ja reilu kilpailu”). Tämä konkretisoi osaltaan UK:n nykyhallituksen halua etäisempään suhteeseen EU:n kanssa. -> tavoitteena: ”CETA- -”

3 Muuta

On hyvä huomioida, että Irlannin erityiskysymystä lukuun ottamatta varsinainen erosopimus säilyy ennallaan – mm. EU-kansalaisten asema UK:ssa ja päinvastoin, UK:n rahoitussitoumukset EU:lle ja ennen kaikkea siirtymäaika, jolloin tilanne pysyy nykyisellään.

Siirtymäaikana UK noudattaa EU-lainsäädäntöä, vaikkei pääse siitä enää päättämään. Siirtymäaika on edelleen sama kuin ennenkin, vaikka aikaa on edellisestä neuvottelutuloksesta kulunutkin – eli v. 2020 loppuun, ellei sitä yhteisellä päätöksellä jatketa kerran 1 tai 2 vuotta. Yleisesti pidetään selvänä, että siirtymäaikaa jatketaan, koska FTA:ta ei saada millään neuvoteltua valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä. Aikatauluun ei tehty muutosta todennäköisesti UK:n sisäpoliittisista syistä. Sopimus on helpompi saada läpi, jos ei suoraan sanota, että UK tulee olemaan ”rule-taker” vielä aika pitkään.

Lue myös Janica Ylikarjulan analyysi prosessin etenemisestä.