Antti Tanskanen: Valtiontalouden 26 miljardin euron musta aukko

Hyvinvointialueet perustettiin järjestämään sote-palveluita tehokkaasti. Laadukas tieto toiminnan vaikutuksista ja tehokkuudesta on välttämätön edellytys tiedolla johtamiselle. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksen mukaan hyvinvointialueiden rahoitukseen on varattu 25,6 mrd. euroa. Rahasumma tiedetään, mutta muuten toiminnan tehokkuuden ja toiminnan analysointi on kuin tuijottaisi mustaan aukkoon, jonka sisälle ei näe.

Veroja maksavat työssäkäyvät, jotka ovat pääasiassa 18-65 -vuotiaita. Kun työntekijä on poissa työstä sairauden vuoksi, menettää työnantaja hänen työpanoksensa, joutuu useimmiten maksamaan sairausajan palkkaa ja usein myös työterveydenhuollon käyntikustannuksia. Sairauspoissaolot alentavat tuottavuutta ja sijaisjärjestelyt aiheuttavat työnantajalle kustannuksia. Jos sairauspoissaoloja olisi vähemmän, olisi kansantalous suurempi, tuottavuus parempi ja työllisyys korkeampaa. Tämä hyödyttäisi paitsi työntekijöitä ja yrityksiä myös julkista taloutta, joka olisi paremmassa taloudellisessa kunnossa. Olisi kiinnostavaa tietää, paljonko sairauspoissaoloja on ja miten tehokkaasti hyvinvointialueet sairauspoissaoloja estävät.

Sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito siis kannattaa paitsi yksilön kannalta myös taloudellisesti. Julkisen talouden kannalta olisi tärkeää tietää, miten sote-palveluita kannattaa järjestää ja kohdistaa. Se edellyttää paitsi sairaanhoidon kustannusten tuntemista myös välillisten vaikutusten ymmärtämistä. Välillinen vaikutus on esimerkiksi se, miten sairaanhoidon toimenpiteet vaikuttavat sairaspoissaoloihin. Jos henkilö joutuu odottamaan leikkausta sairaslomalla, on tällä merkittävä kustannus niin työnantajalle kuin julkiselle taloudelle.

Kun yritin selvittää, paljonko ihmiset ovat sairaspoissaoloilla, osoittautui että tarkkaa tietoa ei Suomesta ole. Kela pitää tilastoa siitä, montako päivää työntekijät ovat sairauspäivärahajaksoilla, mutta vain jaksoista, jotka kestävät vähintään 10 työpäivää. Suurin osa sairauspoissaoloista on kuitenkin alle 10 päivää kestäviä. Tilastokeskus, TTL ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat tehneet kyselytutkimuksia, jotka ovat parasta tietoa, jota Suomesta on. Niin arvokkaita kuin kyselyt ovatkin, tarkkaa eri sektorit kattavaa tietoa ei sairauspoissaolojen määrästä ole.

Vastaava ongelma löytyy leikkausjonoista. Tietoa ei ole siitä, montako päivää kuluu työikäiset joutuvat olemaan leikkaukseen jonottamisen vuoksi poissa töistä. Tällaisia tietoja ehkä on saatavana vuonna 2026. Ehkä. Mutta ei nyt.

Entä paljonko hyvinvointialueiden oman tuotannon palvelut oikeasti maksavat? Tietopohja on parantunut koko ajan, mutta tarkkaan tätäkään ei tiedetä. Miten voi verrata ulkoisesti tuotettujen palveluiden hintaa oman tuotannon kustannuksiin? Tämä tekee fiksuimman tavan selvittämisen hankalaksi. Orpon hallituksen hallitusohjelmassa (s. 49-50) todetaan ”Varmistetaan, että hyvinvointialueiden tehtävänä oleva yksikkökustannusten julkaiseminen toteutuu.” Missähän tämän kirjauksen edellyttämä lakiesitys viipyy?

Suomessa käytetään lähes 26 miljardia euroa hyvinvointialueiden sote-menoihin. Tästä huolimatta meillä ei ole edes tietoa siitä, kuinka paljon järjestelmää rahoittavat työikäiset ovat sairauspoissaoloilla tai jonottavat leikkaukseen. Ajatellaanko oikeasti, että tiedolla johtaminen onnistuu julkisella sektorilla ilman tietoa? Julkinen järjestämisvastuu tai palvelutuotannon julkinen omistus ei kumpikaan takaa sitä, että ilman kunnollista tietoa tulokset olisivat optimaalisia. On kuin 26 miljardia olisi kadonnut mustaan aukkoon, jonka sisälle ei näe. Tätäkö on sote-sektorin tiedolla johtaminen, tuijottamista mustaan aukkoon?