Blogissa: Cleantechistä kiertotalouteen – mitä sanojen takana?

Puhe cleantechistä, biotaloudesta, resurssitehokkuudesta ja kiertotaloudesta on saanut monet hämmentymään ja kysymään, mistä näissä kaikissa oikein on kysymys. Ei ihme, sillä uusia termejä nousee esille muutaman vuoden välein.

Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala johtaa edunvalvontaa infra- ja ympäristöalalla.

Uusien käsitteiden käyttöönotossa on myös hyvät puolensa. Uusilla sanoilla tututkin asiat saadaan nostetuksi uudestaan esille. Yleensä niistä myös puhuvat uudet ihmiset, kenties uuden sukupolven edustajat. Se tuo asioihin tuoreutta ja takaa innostuneisuuden. Ja kyllä itse asioihinkin saadaan näin uusia näkökulmia ja vähintäänkin nyansseja.

Tähän ikään ehtineenä olen oppinut monen monituista uutta käsitettä, joilla turvataan elämä maapallolla ja luodaan kasvua ja hyvinvointia. Osaa käsitteistä olen ollut itse ideoimassa.

Tämän päivän cleantechiä edelsi 90-luvulla ekovienti. Tavoitteena oli vahvistaa ympäristöä säästävien tuotteiden ja palvelujen vientimahdollisuuksia. Kiertotalouden juuret taas ovat 70-luvulla esiin nostetussa säästävässä teknologiassa, jolla tavoiteltiin sitä, että luonnosta otetut ”ainekset viipyvät yhä pidempään kansantaloudessa ennen lopullista hylkäystä”.

Biotalous on kiertotaloutta parhaimmillaan, se kun perustuu luonnon kiertokulkuun. Kiertotaloudessa pyritään luonnonvaroista saamaan maksimaalisesti lisäarvoa. Näin luonnonvarojen käytön hyötysuhde – resurssitehokkuus – paranee.

Resurssitehokkuuden vastine parikymmentä vuotta sitten oli ekotehokkuus, joka tarkoitti eko-logista ja eko-nomista tehokkuutta. Silloinen Teollisuus ja Työnantajat TT puolestaan lanseerasi käsitteen ekokilpailukyky. Sillä viestittiin sitä, että ympäristöasiat eivät ole vain rasite vaan myös mahdollisuus saavuttaa kilpailuetua. Tänään kutsumme sitä edelläkävijyydeksi.

2000-luvulla on puhuttu paljon vihreästä taloudesta ja kestävästä kasvusta. Kestävyys on vaikeasti avautuva mutta hyvä sana, sillä se muistuttaa 80-luvun lopulla määritellystä kestävästä kehityksestä ja sen kolmiulotteisuudesta: talous, ihminen ja ympäristö.

Aikaisemmin tavoiteltiin sitä, että kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat ”tasapainossa” keskenään. Se perustuu ajatukseen, että joudutaan tekemään joko-tai-valintoja. Nyt näkökulma on kunnianhimoisempi mutta myös hedelmällisempi. Haetaan ratkaisuja, jotka tuovat triplapotin: talous kohenee, ympäristö hyötyy ja ihmiset voivat paremmin.

Puhutaan siis millä termeillä tahansa, tavoite pysyy samana. Turvataan nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen edellytykset!