EK:n toimitusjohtajan vappukirje

Vapunpäivänä perinteisesti puheiden sanansäilä sivaltelee kipakasti. Tuskin tämäkään vappu tekee poikkeusta. Vappu on työväen ja ylioppilaiden juhla. Juhlameininki vaan hieman erilainen.

Päämaalina tänä päivänä lienee Sipilän hallitus. Maan hallituksen ja Hakaniemen yhteentörmäys on ollut varsin raju. Hallitus lähti vetämään työmarkkinareformeja ja sillä tiellä se on edelleen.

Heti vaalien jälkeen ay-liike otti lukua, mutta toipui syksyn mittaan kun hallitus hukkasi tilaisuutensa. Kullakin hallituksella on tietty rauhoitusaika tehdä ja toteuttaa uudistuksia. Kun aika on kulunut, ei vaaleissa kansalaisilta saatu mandaatti enää vaikuta. Näin on käynyt Sipilän hallituksellekin. Ikkuna meni jo alkusyksystä kiinni ja nyt hallitus hakee konsensusta ay -liikkeen kanssa.

Sipilä ja hänen hallituksensa tavoite on laittaa maan talous kuntoon. Voi vain ihmetellä miten tätä tavoitetta ei ymmärretä. Ei mikään maa voi loputtomiin velkaantua. Ryhmä toisensa jälkeen on ilmoittanut vastustavansa säästöjä. Kukaan heistä tai oppositiosta ei kuitenkaan kerro mistä säästöt sitten otetaan. Erityisen huolestunut olen siitä kuinka huolettomasti monet nuoret poliitikot liputtavat lisävelkaantumisen puolesta. Nuorten pitäisi sanoa presidentti Niinistöä mukaillen ”Me maksamme teidän velkanne tai teidän eläkkeenne, mutta emme molempia”.

Kilpailukykysopimuksen maali häämöttää kuun lopussa. Liittopöydissä viedään sovittuja asioita työehtosopimuksiin. Toivottavasti.

Sopimuksen kattavuus huolettaa jo tässä vaiheessa. Kolme SAK:n liittoa – elintarviketyöläiset, rakennus ja AKT – ovat ilmoittaneet jäävänsä sopimuksen ulkopuolelle. SAK:sta aina markkinoidaan ja kehutaan keskitetyn sopimisen etuja, mutta näillä puhujilla ei ole omat joukot takanaan. Toivotaan, että rivit vielä tulevat kasaan.

Palkansaajien suurhanke – Uusi Keskusjärjestö – taisi kuolla ennen kuin ehtiä edes syntyä. Erityisesti monille STTK:n liitoille liian läheinen suhde SDP:hen närästi. Nyt siis molemmat jatkaa tahoillaan ja SAK valmistautuu valitsemaan uuden puheenjohtajan pitkän päivätyön ay-liikkeessä tehneelle Lauri Lylylle. Valinta lienee taputeltu kun SDP-vetoiset liitot asettuivat tukemaan Jarkko Elorannan valintaa.

Tänään päättyy EK:n ura keskitettyjen ratkaisujen tekijänä. Syyskokouksessa tehty sääntömuutos, jonka mukaan EK ei tee enää jäsenliittoja velvoittavia keskitettyjä sopimuksia, astuu voimaan. Kysymyksessä on eräänlainen yksipuolinen aseistariisunta, joka tehtiin huolellisen  harkinnan jälkeen ja määrätietoisesti. Päätös varmaan myös ilahduttaa Arkadianmäen twiittaajia, joille kolmikanta on riittänyt syypääksi asiaan kuin asiaan. Se on paljon helpompaa kuin peiliin katsominen.

Tosiasia on, että maailman muutos on ajanut keskitettyjen ratkaisujen ohi. Yksi paita ei käy kaikille. Toimialat ovat erilaisia, usein aivan eri suhdannevaiheessa. Toimialan sisällä on hyvin menestyviä ja vaikeuksissa olevia yrityksiä. Tämän tilanteen ratkaisu on itse asiassa helppoa: viedään päätöksentekoa työpaikoille. Sillä saadaan joustoa ja kilpailukykyä .

Ei EK:n sääntömuutos tarkoita sitä, että lopetamme sopimisen. Ei, vaan viemme sopimista uudelle tasolle – työpaikoille. Siellä asiat tunnetaan ja työpaikkojen säilyttäminen sekä lisääminen ovat konkreettisesti nähtävissä.

Vuoden päästä vappupuheita pidetään itsenäisyyden juhlavuotena. Se velvoittaa meitä kaikkia. Toivottavasti vuosi olisi talouden ja työllisyyden käänteen vuosi.

Jyri Häkämies