Ella Lammi bloggaa: Kansainvälisen verotuksen ajankohtaiset kiemurat

Kansainvälisen verotuksen kentällä on tämän vuosikymmenen aikana ehtinyt tapahtua paljon. Erityisesti huoli valtioiden verotulojen menetyksestä on kasvanut: julkisuudessakin on jatkuvasti esillä sellaiset termit kuten verojen välttäminen, aggressiivinen verosuunnittelu ja veronkierto. Kun vielä tämän vuosituhannen alkupuolella kansainvälisen verotuksen painopiste oli kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemisessä, on se siirtynyt nyt yhä voimakkaammin niin sanotun nollaverotuksen torjuntaan.

Ella Lammi on toiminut harjoittelijana EK:n veroryhmässä.

Yksi suurimpia suunnannäyttäjiä kansainvälisessä yhteistyössä on ollut OECD:n ja G20-maiden yhteinen BEPS-hanke, joka aloitettiin vuonna 2013. Sen loppuraportit julkaistiin syksyllä 2015 ja saman vuoden aikana myös EU:n komissio julkaisi oman toimintasuunnitelmansa kohti oikeudenmukaisempaa ja tehokkaampaa yhteisöverotusta. Yksi näiden hankkeiden konkreettisista lopputuloksista on niin kutsuttu EU:n veronkiertodirektiivi, joka hyväksyttiin harvinaisen nopealla aikataululla jo kesällä 2016 ja on tällä hetkellä toimeenpanovaiheessa.

Toimet aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron ehkäisemiseksi

EU on veronkiertodirektiivin lisäksi aloittanut useita muitakin hankkeita aggressiivisen verosuunnittelun kitkemiseksi. Suuria yrityksiä seurataan erityisen tarkasti ja niille on asetettu lukuisia raportointivelvoitteita viranomaisille. Tällä hetkellä mietinnässä on myös julkisesti annettavat veroraportit. Raportoituja tietoja vaihdetaan laajasti niin verosopimusten perusteella kuin EU:n automaattisen tietojenvaihdonkin välityksellä eri valtioiden kesken. Viranomaisten tiedonsaanti on todella hyvällä tasolla ja niillä on mahdollisuus saada tarvittavat tiedot, joiden avulla verotus voidaan toimittaa oikein. Käytettävissä olevia työkaluja on paljon ja niitä tulisikin hyödyntää ennen kuin lähdetään kehittämään taas uusia.

Tälläkin hetkellä EU:ssa on käynnissä kaksi merkittävää kansainväliseen verotukseen liittyvää hanketta. Kesäkuussa komissio esitti uusia avoimuussääntöjä verokonsulteille ja muille verosuunnittelun alalla toimiville, mikä tarkoittaisi tietyn tyyppisten rajat ylittävien verojärjestelyjen raportoimista viranomaisille jo ennen niiden toteuttamista. Toinen suuri kokonaisuus on yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja eli CCCTB, josta on ollut puhetta jo lähes 20 vuotta. Tavoitteena olisi ottaa käyttöön yhteiset säännöt yhteisöveropohjan laskemiseksi EU:n sisämarkkinoilla, mikä tarkoittaisi jäsenvaltioille huomattavaa verotusvallan suvereniteetin luovuttamista EU:lle.

Huoli verovelvollisten hallinnollisesta taakasta

Rajat ylittävät toimet ovat luonnollinen osa kansainvälisten yritysten toimintaa ja erityinen merkitys niillä on Suomen kaltaiselle pienelle vientitaloudelle. Erityisesti julkisuudessa rajat ylittäviin liiketoimiin kohdistuu kuitenkin paljon epäilyksiä aggressiivisen verosuunnittelun hyödyntämisestä. Järjestelmän tavoitteiden vastainen toiminta ja jopa väärinkäyttö käy kuitenkin koko ajan hankalammaksi. Yhä useampi keinotekoinen järjestely on saatu kansainvälisin sopimuksin ja lainsäädäntömuutoksin ehkäistyä, mutta kolikon toinen puoli on alati raskaammaksi käyvä hallinnollinen taakka kaikille yrityksille. On muistettava huolehtia siitä, että yritystoiminnan edellytykset säilyvät ja etteivät raportointivaatimukset käy liian raskaiksi. Yritysten ensisijainen tehtävä on kuitenkin itse liiketoiminnan harjoittaminen.

Aggressiivisen verosuunnittelun suitsiminen on tällä hetkellä trendikäs aihe verotuksen alalla ja se on säännöllisesti esillä julkisuudessakin. Yritysten verotietoihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota ja kynnys uutisointiin on madaltunut. Valitettavasti ajoittain mutkia vedetään suoriksi ja johtopäätöksiä on vedetty melko hatarinkin perustein. Esimerkiksi joissakin julkisuutta saaneissa niin sanotuissa veronkiertotapauksissa syyttävä katse on osoitettu yritysten suuntaan, vaikka todellisuudessa ne ovat toimineet voimassaolevien sääntöjen mukaisesti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kyse on monessa tapauksessa ollut itseasiassa valtioiden myöntämistä veroetuuksista yrityksille.

Työtä riittää vuosiksi eteenpäin

Verotuksen parissa työskenteleville riittää siis mielenkiintoisia aikoja vielä useiksi vuosiksi eteenpäin. Useat kansainväliset hankkeet ovat kesken ja niiden lisäksi myös kotimaan veroratkaisuissa on otettava huomioon, miten muutokset vaikuttavat Suomen houkuttelevuuteen esimerkiksi yritysten ja työntekijöiden näkökulmasta.

Henkilökohtaisesti odotan mielenkiinnolla, minkälaisiin ratkaisuihin Suomessa päädytään veronkiertodirektiivin toimeenpanoontulevan syksyn aikana – kohta alkaakin olla kiire, sillä direktiivin säännökset tulisi olla voimassa kansallisissa lainsäädännöissä pääosin jo vuoden 2019 alusta alkaen.

Ella Lammi on toiminut harjoittelijana EK:n veroryhmässä. Hän jatkaa syksyllä opintojaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.