Veronvälttelykeskustelu saa kierroksia – mutta mitä jää käteen?

19.05.2020

Finnwatchin kampanja ”430 miljoonaa mahdollisuutta”, jolla viitataan Finnwatchin mukaan veronvälttelyn vuoksi saamatta jääviin verotuloihin, nousi viime viikolla Suomen Twitter-yhteisössä paikoitellen hyvin kärkkään keskustelun aiheeksi. On syytä nostaa teemasta esiin pari näkökulmaa, bloggaa Anita Isomaa.

Ensinnäkin kampanjasta ja sen ympärillä käytävästä keskustelusta voi lukijalle jäädä käsitys, että niin sanottu veronvälttely olisi kärjistyvä ja yltyvä ongelma, jolle ei ole tehty mitään. Käsitys on virheellinen. Toiseksi kampanja sekoittaa kansainväliseen aggressiiviseen verosuunnitteluun liitettäviä ilmiöitä osinkoverojärjestelmään ja leimaa järjestelmän veron välttelyn välineeksi – muodostuuhan tuosta 430 miljoonasta leijonanosa juuri osinkoverojärjestelmän muuttamisesta.  Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksesta voi olla toki perustellusti monta mieltä, mutta veronvälttelyä se ei ole.

Onko veronvälttelykampanja jäänyt ajastaan jälkeen?

Edellisen vuosikymmenen aikana Suomessa, EU:ssa ja OECD:ssä on tehty merkittävästi työtä veronkierron, niin sanotun aggressiivisen verosuunnittelun, ja muun veronvälttelyn estämiseksi – kaikissa niissä yksityiskohdissa, jotka kampanjassa nostetaan esiin. Myös yleinen asenneilmapiiri on muuttunut suuresti. OECD-tason työ kansainvälisen verotuksen uudistamiseksi jatkuu tälläkin hetkellä. Tälle niin sanotulle digiverokeskustelulle OECD-tason tarkastelu on myös EK:n kannan mukaan ainoa oikea foorumi, mutta sekään ei välttämättä tuo Suomen kassaan yhtään enempää veroeuroja.

Esimerkiksi koroilla tapahtuva verosuunnittelu oli 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun muoti-ilmiö, johon on jo kattavasti puututtu niin oikeuskäytännössä kuin lainsäädäntömuutoksin. Suomen verolaissa on voimassa tehokas veronkiertosäännös, jota myös sovelletaan verotus- ja oikeuskäytännössä. Muutosten varjoon on voinut toki jäädä jotakin, mitä tulisi korjata. Uusien muutosten tekeminen ei sen sijaan ole perusteltua ennen kuin jo toteutettujen muutosten vaikutukset on arvioitu. Sääntelyn tarpeeton kiristäminen voisi päinvastoin hankaloittaa velvoitteidensa hoitamiseen vastuullisesti suhtautuvien yritysten elämää. Resursseja kannattaisi mieluummin kohdistaa kansainvälisesti toimivien, lainkuuliaisten suomalaisyritysten toiminnan helpottamiseen kuin sen vaikeuttamiseen. Myös Verohallinnon strategiassa on tiedostettu tämä seikka. Oikein toimiminen on tehtävä helpoksi.

Osinkoverotus – verovapaita tuloja ja tulonmuuntoa vai yksinkertaista verotusta ja yrittäjäriskin ottamista?

Kampanjassa otetaan kantaa myös palkkatulojen muuntamiseen matalammin verotettavaksi osinkotuloksi eli niin sanottuun tulonmuunto-ongelmaan. Ensinnäkin nykyisessä osinkoveromallissa osingon kokonaisveroaste vaihtelee yhtiön nettovarallisuuden ja maksettavan osingon määrän mukaisesti. Vaikka laissa puhutaan osinkojen verovapaasta osuudesta, se ei johda osingon verottamatta jäämiseen, vaan verovapaan osuuden tarkoitus on lieventää osingon kahdenkertaista verotusta. Nykyinen osinkoveromalli on myös toisaalta kannustanut yrityksiä vahvoihin taseisiin, jotka ovat koronatilanteessa kullanarvoisia ja voivat pelastaa työpaikkoja.

Yrityksen omistajuus ja palkkatyö ovat erityyppistä. Palkkaa ei niin vain voida ”siirtää” osakeyhtiöön, vaan yhtiössä pitää harjoittaa aitoa yrittäjätoimintaa. Lisäksi keinotekoiseen tulonsiirtoon voidaan puuttua. Esimerkiksi työpanoksen perusteella maksettava osinko verotetaan ansiotulona ns. työpanososinkona ja keinotekoiseen tulonmuuntoon voidaan puuttua veron kiertämistä koskevalla sääntelyllä.

Parasta lääkettä tulonmuuntoon olisi ansiotulon verotuksen kohtuullistaminen. Yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän ehdotuksia tulisi käsitellä kokonaisuutena, sillä osinkoverotuksen kiristämisen vastapainona työryhmä ehdotti ansiotuloverotuksen progression keventämistä ylimmissä tuloluokissa. Elinkeinoelämän järjestöjen viime keväänä ehdottama osinkoverotuksen mallin muutos ja maltillinen huojennettujen osinkojen verotuksen kiristäminen yhdistettynä palkkatulon ylimmän rajaveroasteen alentamiseen noin 50 prosentin tasolle VM:n työryhmän ehdottamin tavoin voisi selkeyttää verojärjestelmää rajoittaen samalla kannusteita tulonmuuntoon.

Osinkoverokeskustelussa maltti on valttia. Mahdollisessa uudistushankkeessa on otettava huomioon monia eri näkökulmia eikä hätiköityjä ratkaisuja tule tehdä erityisesti yrittäjyyden kannalta erittäin haastavassa koronaympäristössä.