EU:n digisääntelyssä on oikea tavoite ja useita riskejä – parhaimmillaan sääntely korjaa epäkohtia ja lisää luottamusta

Euroopan unionissa on digisääntelyssä nyt vauhti päällä. Vaikka digitaalisten sisämarkkinoiden rakentaminen on pitkään ollut unionin kärkitavoitteita, tämän komission aikana tekemisen vauhti on nostettu ennennäkemättömälle tasolle. Tavoite saumattomista digitaalisista sisämarkkinoista on oikea ja myös elinkeinoelämälle tärkeä.

Pelkästään tämän vuoden aikana EU:ssa joko esitellään, käsitellään tai viimeistellään lähes kymmentä yritysten digitaalisen liiketoimintaympäristön kannalta keskeistä asetusta tai direktiiviä. Haasteena nopeassa sääntelytahdissa on kokonaiskuvan säilyminen. Suomessa digipolitiikka ei juuri mahdu iltauutisiin, mutta Brysselissä ja muualla Euroopassa ei enää tarvitse puhua sektorin politisoimisesta. Intohimoja ja keskenään ristiriitaisia tavoitteita riittää.

Uuden sääntelyn taustalla on paitsi vaikutustenarvioinneista ja markkinan keskittymisestä syntyvä tarve, myös se, että eräiden globaalien alustayritysten toimet ovat viime vuosina nousseet laajasti julkisuuteen. Julkinen paine – ja myös tunnistettu aito tarve – sääntelyn kiristämiseen on vahvaa. Se ymmärretään myös yrityksissä. Parhaimmillaan nyt luotavat säännöt korjaavat epäkohtia, lisäävät luottamusta ja tukevat innovaatioita. Tärkeää on, että sääntely on nimenomaan eurooppalaista – jos komissio ei olisi tarttunut kynään, niin olisi tehty Berliinissä ja Pariisissa.

Parhaimmillaan nyt luotavat säännöt korjaavat epäkohtia, lisäävät luottamusta ja tukevat innovaatioita.

Lainsäädäntöä käsiteltäessä on kuitenkin varmistuttava, että sääntelyn suuri määrä ja muut samanaikaiset aloitteet eivät johda epätoivottuihin johdannaisvaikutuksiin tai suhteettomaan hallinnolliseen taakkaan. EU-lainsäädäntöprosessi ei ole tässä parhaimmillaan. Esimerkiksi tärkeää digipalvelusäädöstä (DSA) käsitellään Euroopan parlamentissa neljässä valiokunnassa, joilla kaikilla on päätösvaltaa parlamentin lopullisesta kannasta. Tekoälyasetus taas jaetaan todennäköisesti palasiin kolmen eri valiokunnan kesken. Kokonaiskuvan muodostamiseen on mepeillä vain rajatusti mahdollisuuksia. Onneksi moni siinä silti onnistuu.

Jäsenmaiden eli neuvoston puolella taas kohtaavat eri maiden erilaiset lähtökohdat. Digipolitiikan ilmatilaa hallitsee nyt Ranska, jossa käydään presidentinvaalit ensi keväänä. Samaan kevääseen osuu myös maan EU-puheenjohtajuuskausi. Alustajättien tiukan sääntelyn varmistaminen juuri vaalien alla olisi presidentti Emmanuel Macronin hallinnolle mieluinen sulka hattuun.

Sääntelytahti on poikkeuksellisen ripeä

Vanhin EU:n digisäädöksistä on jo vuonna 2017 EU-komission esittelemä ePrivacy -asetus. Sen piti tulla voimaan yhdessä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) kanssa, mutta jäsenmaat eivät vuosiin löytäneet sopua kannastaan. Nyt asetus on kuitenkin edennyt parlamentin, neuvoston ja komission trilogineuvotteluihin.

Suomalaisyrityksille tärkeitä ovat myös nyt parlamentin ja neuvoston käsittelyssä olevat digitaalisia markkinoita (Digital Markets Act, DMA) ja digitaalisia palveluita (Digital Services Act, DSA) koskevat lainsäädäntöesitykset. Tavoitteena on löytää ratkaisuja muun muassa viime aikoina julkisuudessa olleisiin alustatalouden haasteisiin sekä tasata kilpailuasetelmaa.

Niin ikään laajoja yritysvaikutuksia on unionin data- ja tekoälylainsäädännöllä. Molempia on tulossa kaksin kappalein, ja asetukset ovat monella tapaa historiallisia. Pisimmällä käsittelyssä on datanhallintasetus (Data Governance Act, DGA), jonka tavoitteena on selkeyttää datan jakamiseen liittyvää säädöskehikkoa ja helpottaa jakamista. Samasta teemasta julkaistaan myöhemmin syksyllä vielä toinen paketti, niin sanottu data-asetus (Data Act). Esityksen tarkka sisältö on vielä hämärän peitossa, mutta poliittista keskustelua on käyty mm. pakollisesta datan jakamisesta joko laajemmin tai eräissä erityistilanteissa.

Tekoälysäädös (Artificial Intelligence Act) jakaa tekoälyjärjestelmät kolmeen kategoriaan, joihin kuuluu eri asteisia suojakeinoja ja vaatimuksia. Siksi on olennaista, että määritelmät osuvat kohdalleen, ja uuden luomiselle jää yrityksissä riittävästi tilaa. Komission esityksessä riittää tältä osin vielä töitä. Vähintään yhtä tärkeä on myöhemmin syksyllä julkaistava tekoälyn vastuukysymyksiä koskeva lainsäädäntöesitys (Artificial Intelligence Liability Act).

Lisäksi pöydällä on vielä laaja joukko sektorikohtaista tai soveltamisalaltaan suppeampaa lainsäädäntöä, esimerkiksi kilpailuoikeuteen, tuoteturvallisuuteen, alustatyöntekijöihin, liikenne- ja matkailualaan tai kyberturvallisuuteen liittyen. Aloitteiden suuri määrä ja digimarkkinan dynaaminen luonne tekevät sääntelyn kokonaiskuvan muodostamisesta poikkeuksellisen haastavaa.

Kohti tasapainoisia ratkaisuja

Vaikka rivakka vauhti on myös positiivinen asia, liikutaan digiregulaation osalta nyt haasteellisessa maastossa. Olemmeko riittävän laajasti tunnistaneet, minkälaisia yritysvaikutuksia esitetyllä sääntelyllä on? Onko vasta lainsäädäntövaiheessa mukaan tulleiden ideoiden vaikutuksia arvioitu riittävästi – tai lainkaan? Miten yritysten kyky luoda uutta ja innovoida varmistetaan?

Seuraavan vuoden aikana ratkaistaan digitaalisen liiketoiminnan säännöt pitkälle tulevaisuuteen. EK tekee osaltaan kaiken voitavansa, jotta sääntelystä tulisi tehokasta, oikeasuhtaista ja selkeää. Lainsäätäjiltä toivomme malttia: kun säädellään uutta ja tuntematonta, on parempia tutkia rauhassa kuin hutkia hätäisesti.

Euroopalla ei ole varaa kuristaa innovointia ja kasvua sääntelyllä, vaan meidän on luotava reilut, läpinäkyvät ja riittävän joustavat säännöt digitaaliseen maailmaan. Tavoite jaetaan laajasti, mutta piru piilee yksityiskohdissa.