Katse kasvuun – sanoista tekoihin

Maan hallitus kokoontuu maaliskuussa päättämään tulevien vuosien budjettikehyksistä. Paineet ja odotukset ovat kovat. Hallituksen on kyettävä linjaamaan, miten Suomen talous ja työllisyys käännetään kasvuun ja samalla pidetään huolta, että huolestuttava velkaantuminen katkaistaan.

Suomi on jäämässä kasvun jälkijunaan Euroopassa verrattuna vaikkapa naapurimaa Ruotsiin. Vaikka maamme velkaantumisen vauhti on huolestuttava, sitä pitää suhteuttaa kasvuun. Jos yllämme ennakoitua parempaan kasvuun, se vaikuttaa paremman työllisyyden kautta verotuloihin.

Suomessa on järjestetty lukuisia seminaareja talouden tilasta. Vaikka keskustelu ja yhteisymmärryksen hakeminen voi olla tarpeen, tulee huomio kääntää tekoihin. Vain päätösten kautta luodaan uskoa ja tahtoa, että talouden käänne on mahdollinen. Erityisesti yritykset tarvitsevat tarvitsevat ennustettavuutta ja vakautta, kun ne tekevät päätöksiä investoinneista ja työllistämisestä.

Veronkorotusten tie on Suomessa kuljettu loppuun. Uusilla veroilla vain jäädytetään orastava kasvu. Siihen ei nyt ole varaa. Viime vuosien kasvu on levännyt paljolti kotimarkkinoiden varassa, mutta nyt monella kotimarkkina-alalla – kauppa, matkailu, media – on suuria vaikeuksia. Siksi aika ajoin esiin nousevalle arvonlisäveron korotukselle ei ole perusteita. Sille pitää sanoa vahva ei.

Energia ja sen hinta veroineen on yksi yritysten menestymiseen vaikuttava tekijä. Euroopassa otetaan parhaillaan oikeansuuntaisia askeleita järkevämmän energiapolitiikan suuntaan, kun komissio esittää yhtä ohjauskeinoa – päästökauppaa – entisen kolmen ohjauskeinon sijaan. Suomessa hallituksen on syytä pitäytyä energiaveron korotuksista. Samalla hallituksen tulee määrätietoisesti tukea ja edesauttaa omilla toimillaan suunniteltujen ydinvoimahankkeiden toteutuminen. Sitä edellyttää päästöjen vähentäminen, johon Suomi on sitoutunut.

Moni investointihanke on jumissa lupajonoissa, usein useita vuosia. Olemme ihan kansallisella päätöksenteolla luoneet hitaan ja valituksille alttiin lupajärjestelmän. Se ei ole yritysten eikä työllisyyden etu. Ei edes valittajan. Siksi hallituksen pitäisi päättää uusista keinoista, joilla luvat etenevät.

Suomi tarvitsee nyt päätöksiä. Aikaisemmat päätökset on laitettava toimeen ja uusilla päätöksillä on tuettava kasvua.