Lääkäriin pääsyä halutaan vaikeuttaa ideologisilla syillä
Yksityisen hoidon niin sanottujen kela-korvausten lakkauttaminen ruuhkauttaisi julkista terveydenhuoltoa entisestään. Pääsy hoitoon vaikeutuisi ja julkiset kustannukset kasvaisivat. Tämä ei valitettavasti näytä huolettavan niitä, jotka ajavat kela-korvausten poistoa. Heille ideologia näyttää olevan kansalaisten hoitoon pääsyä tärkeämpää.
Parlamentaariselle työryhmälle on annettu toimeksianto terveydenhuollon monikanavaisen rahoitusjärjestelmän purkamiseksi. Tämä kapulakielinen ilmaisu tarkoittaa suomeksi etenkin yksityislääkärien käytöstä aiheutuvien kustannusten korvausten lopettamista.
Toteutuessaan kela-korvausten poisto tarkoittaisi sitä, että palvelut jäisivät joko saamatta tai niiden saamista joutuisi odottamaan nykyistä pidempään. Tämä johtuu siitä, että ennestäänkin ruuhkaisten julkisten palvelujen jonot pidentyisivät, koska aika moni siirtyisi käyttämään yksityislääkärin sijasta julkista terveydenhuoltoa. Tuoreen selvityksen mukaan tämä siirtymä voisi olla merkittävä.
Kela-korvausten poisto ei olisi mikään säästökeino. Päinvastoin se lisäisi julkisen terveydenhuollon menoja enemmän kuin tulot kasvaisivat. Tämä aiheutuisi siitä, että yksityisessä hoidossa asiakas maksaa valtaosan hoidon kustannuksesta. Lääkärinpalkkioihin käytetyllä rahoituksella saisi noin 340 000 uutta lääkärikäyntiä terveyskeskuksissa, kun kela-korvauksia käyttämällä niitä saatiin yli 3,3 miljoonaa eli lähes kymmenen kertaa enemmän!
Terveydenhuollon eriarvoisuuskin kasvaisi. Ne, joilla on varaa maksaa palveluista omasta pussista suoraan tai terveysvakuutusten avulla jatkaisivat ja ehkäpä lisäisivät yksityisten palvelujen käyttöä. Työmarkkina-asemaltaan vahvat sopisivat työnantajansa kanssa mahdollisuuden käyttää yksityislääkärien palveluja. Vähäväkinen kansanosa jäisi jonottamaan julkiseen terveydenhuoltoon.
Parlamentaarisen työryhmän toimeksianto tarkoittaa myös sitä, että Kansaneläkelaitos ei enää järjestäisi lääkinnällistä kuntoutusta eräille erityisryhmille. Tämä on hämmästyttävää, koska laajapohjainen kuntoutuskomitea (2018) ehdotti yksimielisesti, että Kansaneläkelaitoksen järjestämään kuntoutukseen palataan vasta sen jälkeen, kun tiedetään kokemusperäisesti, pystyivät tulevat hyvinvointialueet järjestämään palvelunsa riittävässä laajuudessa. Tämä tiedetään aikaisintaan muutaman vuoden päästä.
Toki terveydenhuollon rahoituksessa on oikeitakin kehitystarpeita, joihin parlamentaarisen työryhmän tulisi keskittyä. Niistä olennaisin on se, missä määrin rahoitusvastuuta on tarkoituksenmukaista siirtää valtiolta hyvinvointialueille. Tämä voisi parantaa hyvinvointialueiden kannusteita järjestää palvelut koko julkisen talouden kannalta viisaimmalla tavalla.