Lauri Lehmusoja: Lopetetaan poukkoilu pyöräverotuksessa

Toimivaksi, suosituksi ja kansanterveyttäkin edistäväksi osoittautuneen pyöräedun verohuojennuksen yllätyspoisto on huonoa ja tempoilevaa veropolitiikkaa. Epävarmuus on kuitenkin liiketoiminnalle veronkiristystäkin pahempaa myrkkyä. Pyöräverotuksen tulevaisuus pitäisi saada selväksi mahdollisimman pian. Jos pyörät pannaan verolle, verotusarvon on oltava selkeä, hallinnollisesti yksinkertainen ja tasoltaan kohtuullinen.

Suomen hallitus päätti vuoden 2025 puoliväliriihessä yllättäen poistaa polkupyöräedun verovapauden. Tavoitteena oli vahvistaa valtion taloutta, mikä on julkisen talouden tilanne huomioon ottaen sinänsä erittäin tärkeä ja ymmärrettävä tavoite.

Yritystoiminnan kannalta olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, ettemme Suomessa itse omilla toimillamme ja päätöksillämme tuota talouteen lisää epävarmuutta tai turhaa hallinnollista työtä. Verojärjestelmän ennakoitavuus ja pitkäjänteinen kehittäminen sekä järkevät ja toimivat verotusmenettelyt ovat elinkeinoelämälle ensiarvoisen tärkeitä.

Polkupyöräetu säädettiin tietyissä rajoissa verovapaaksi vuonna 2021. Verovapaus on luontoisetujen verotuksessa poikkeus, sillä yleensä ne ovat veronalaisia kaavamaisen, kohtuullisen verotusarvon mukaan. Verohuojennuksen äkkinäinen poistamispäätös muutaman vuoden jälkeen on silti osoitus melkoisen tempoilevasta veropolitiikasta, jollaista ei tarvittaisi yhtään enempää.

Päätöksen valtiontaloutta vahvistava nettovaikutus voi myös jäädä olennaisesti odotettua laihemmaksi, varsinkin jos ennakoimattomasta veromuutoksesta johtuva pyöräkaupan äkkijarrutus johtaa konkursseihin.

Pyöräilyllä on myös kiistattomia terveyshyötyjä, joilla on paitsi inhimillinen, myös merkittävä taloudellinen arvonsa.

Pyöräedun tyypillinen käyttäjä on keski-ikäinen mies, ja juuri heille pyöräilyn kaltainen säännöllinen kestävyysliikunta olisi tehokas tapa ehkäistä esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja kohonnutta verenpainetta. Liikunta myös alentaa stressiä ja tukee mielenterveyttä. Pyöräedun verohuojennuksella voi siten pidemmällä aikajänteellä olla myös sote-menoja vähentävä vaikutuksensa, vaikka lähtökohtaisesti ihmisellä itselläänkin on vastuu omin toimin pitää terveyttään yllä ilman veroetua.

Yritystoiminnan kannalta veronkorotustakin pahempi on epäselvä tilanne tai kohtuuttomaan hallinnolliseen työhön johtava verotusratkaisu. Jos polkupyöräetu säädetään veronalaiseksi, kuten nyt näyttää, se on tehtävä hallinnollisesti kevyellä, helposti ymmärrettävällä, kohtuullisella ja selkeällä tavalla. Työntekijöille ymmärrettävä ja kohtuullinen verotusmalli myös todennäköisesti pääosin säilyttäisi pyöräilyn houkuttelevuuden.

Selvyys asiaan on saatava pikaisesti, sillä nyt epävarmuus on jäädyttänyt pyöräkaupan.

Toimimalla viisaasti ja viivyttelemättä hallitus voi kuitenkin saada kaipaamiansa lisäveroeuroja ilman, että pyöräilyn terveys- ja muita hyötyjä kohtuuttomasti menetetään.