Lotta Nymann-Lindegren: Mikä tekee komissaarin salkusta vaikutusvaltaisen?
Uuden komission järjestäytyminen etenee. Paljon mielenkiintoa kohdistuu komissaarien salkkujakoon ja siihen, miten von der Leyen tällä kertaa organisoi komissionsa. Pelkkä salkku ei kuitenkaan ratkaise vaikutusvaltaa, kirjoittaa EK:n EU-asioista vastaava johtaja Lotta Nymann-Lindegren.
Ursula von der Leyen sai heinäkuussa jatkokauden komission puheenjohtajana, ja nyt työn alla on uuden komission kokoaminen. Syyskuun alkuun mennessä selvinnevät eri jäsenmaiden komissaariehdokkaat sekä von der Leyenin esitys komissaarien salkkujaosta. Sen jälkeen käynnistyvät ehdokkaiden kuulemiset Euroopan parlamentissa. Komission työ voi alkaa vasta, kun komissio on saanut parlamentin enemmistön tuen. Tavoitteena on marraskuun alku.
Von der Leyenin tehtävä ei ole helppo. Jokainen jäsenmaa toivoo omalle komissaariehdokkaalleen mahdollisimman painavaa salkkua, ja mieluiten sellaista, joka edistää juuri kyseiselle maalle tärkeitä asioita. Koska komissaariehdokkaan nimittää usein pääministeri, voidaan salkkusaaliin nähdä heijastelevan myös tämän asemaa ja vaikutusvaltaa EU-tasolla. Siksi jokainen tehtävä on voitava myydä tärkeänä ainakin mediassa. Von der Leyenin on kuitenkin huolehdittava siitä, että jokaiselle politiikkalohkolle löytyy tekijä. Ja totuus on, että joissakin salkuissa poliittinen signaali on sisältöä tärkeämpi. Konkreettista tekemistä – toimivallasta tai budjetista puhumattakaan – voi olla vain vähän.
Mikä sitten on painava salkku – sellainen, jota esimerkiksi Suomen kannattaisi tavoitella? Vastaus ei ole aivan yksioikoinen.
Muodollisesti jokainen komissaari on samanarvoinen, sillä komissaarien muodostamassa kollegiossa kaikilla on yksi ääni. Von der Leyenin edeltäjä, luxemburgilainen Jean-Claude Juncker otti kuitenkin käyttöön varapuheenjohtajamallin, jossa joillakin komissaareilla on koordinaatiovastuu suuremmasta poliittisesta kokonaisuudesta. Nämä komissaarit olivat keskeisesti vaikuttamassa vastuualueittensa merkittäviin prosesseihin, vaikkei heillä ollut omaa pääosastoa eli ’ministeriötä’.
Ensimmäisellä kaudellaan von der Leyen toi komissioon vielä yhden tason: rivikomissaarien ja koordinoivien varapuheenjohtajien ohella nimitettiin myös johtavia varapuheenjohtajia. Viimeksi mainituilla oli koordinaatiovastuun ohella oma salkku ja pääosasto.
On todennäköistä, että myös uudessa komissiossa on erilaisia rooleja, vaikka teemat ja työnjako muuttuisivatkin. Siksi painava salkku ei välttämättä ole sellainen, joka keskittyy yhteen keskeiseen sektoriin. Vaikutusvallan näkökulmasta koordinoiva rooli voi olla jopa merkittävämpi – ajatelkaamme vaikka vihreästä siirtymästä vastannutta varapuheenjohtaja Timmermansia.
Laajoja vaikutusmahdollisuuksia tarjoavat myös sellaiset komissaariroolit, joilla on horisontaalisia yhtymäkohtia moniin eri aiheisiin – esimerkkeinä sisämarkkinat, kilpailu, TKI-politiikka ja digitalisaatio. Merkitystä on myös sillä, kuinka suurta budjettia komissaari hallinnoi – se antaa liikkumavaraa esimerkiksi uusiin yllättäviin haasteisiin vastaamiseksi.
Jos taas EU:n toimivalta on kyseisen salkun osalta rajallista, kuten esimerkiksi puolustuksen osalta, voivat konkreettiset tulokset jäädä vähäisiksi. Haastetta ei tästä näkökulmasta katsottuna tule puuttumaan myöskään tulevaan komissioon kaavaillulta asuntoasioiden komissaarilta.
On myös muistettava, että komission jäsenet eivät toimi jäsenvaltioidensa edustajina, vaan heidän tehtävänään on puolustaa yhteistä eurooppalaista etua. Jokaisella komissaarilla on kuitenkin ”jäsenmaa, jonka he tuntevat parhaiten”, johon liittyviä näkökohtia on mahdollista nostaa esille valmistelutyössä. Taitava komissaari osaa tehdä tämän yhteistä eurooppalaista etua kunnioittaen, ja tavalla, joka edistää komission päätösten laatua ja vaikuttavuutta.
Lopuksi tärkein: komissaarin vaikutusvallan ja salkun ”painavuuden” ehdoton edellytys onkin henkilökohtainen osaaminen. Jos pelipaikkoja ei osaa hyödyntää, ei korkeimmastakaan positiosta ole hyötyä. Ammattitaitoisesta ja komission hyvin tuntevasta tiimistä on toki suuri apu, mutta kaiken lähtökohtana on komissaarin oma rautainen asiaosaaminen ja EU- tuntemus. Kielitaitoinen, prosessit hanskaava, aktiivinen ja verkostoitunut komissaari onkin valtava voimavara pienelle jäsenvaltiolle, oli tehtävä mikä hyvänsä. Jos sitten vielä salkkunsa puolesta pääsee osallistumaan mahdollisimman moniin valmisteluprosesseihin, ovat asiat jo erittäin hyvin.