Lotta Nymann-Lindegren: Mistä on hyvä meppi tehty?

Eurovaalien ennakkoäänestys on täydessä vauhdissa ja suomalaiset kantavat – toivottavasti ahkerasti – ääniä uurnaan valitakseen itselleen 15 edustajaa eurooppalaisten yhteiseen parlamenttiin. Äänestyspäätöksiä en tässä blogissa lähde neuvomaan, mutta tarjoilen muutamia ajatuksia siitä, miltä hyvä meppi voisi näyttää.

Hyvä meppi on aktiivinen, ahkera ja jaksaa perehtyä asioihin. Euroopan parlamentissa päätetään välillä isoista ja yleisöä kiinnostavista asioista, jotka nousevat iltauutisiin. Ennen kaikkea siellä kuitenkin päätetään tuhansista ja taas tuhansista asioista, joiden kokoluokka vaihtelee. Niistä harvemmin pääsee paistattelemaan julkisuudessa, mutta yhdessä ja kokonaisuutena ne muodostavat Euroopan kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden nousun tai tuhon. Erittäin suuri osa yrityksiä koskevasta sääntelystä syntyy EU-tasolla. Ahkera ja asioihin perehtyvä meppi voi tällä saralla saada paljon aikaiseksi – välillä jopa enemmän kuin koko Suomen valtio. On erikoistuttava, profiloiduttava ja sukellettava välillä myös todella syvälle asioiden yksityiskohtiin.

Hyvä meppi kuuntelee monipuolisesti ja päättää itse. Mepit edustavat europarlamentissa suomalaisia – siis suomalalaisia äänestäjiä ja osin sidosryhmiä, kuten kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä. Hyvä meppi pitää ovet auki ja kuuntelee monipuolisesti eri näkökulmia, mutta päättää kantansa asioihin itse. Kansalliseen eduskuntaan verrattuna europarlamentissa myös valiokuntakuulemisten ulkoisten asiantuntijatapaamisten merkitys on keskeinen.

Hyvä meppi hakee tukea ajatuksilleen ja osaa neuvotella.  Europarlamentissa on ensi kaudella 720 meppiä. Ei ole vaikea ymmärtää, että kukaan heistä ei yksin saa aikaan mitään. Omille tavoitteille on osattava löytää tukea ja siksi ne on perusteltava tavalla, joka vetoaa juuri kyseiseen kuulijaan. Vaikka Suomen edun ajaminen on monella tavoitteena ja toki itsessään tärkeää, on kulloinenkin Suomen etu osattava perustella Euroopan yhteisen edun ja eurooppalaisen näkökulman kautta. Pelkkä totuuksien kertominen ei riitä, vaan on ymmärrettävä kumppaneiden näkökulmat, kiinnostuttava niistä ja haettava yhteistä maaperää. Mepin työ onkin suurelta osin juuri neuvottelua: oman ryhmän sisällä, muiden poliittisten ryhmien kanssa sekä muiden EU-instituutioiden eli neuvoston ja komission suuntaan.

Hyvä meppi on pitkäjänteinen eikä lannistu. EU-lainsäädäntöprosessit ovat notoorisen pitkiä ja tuen kasaaminen yli 700 kollegalta ei sekään ole nopea homma. Mepin työssä vaaditaan poikkeuksellista sinnikkyyttä ja myös kykyä kestää pettymyksiä, sillä kokonaisuudet ovat monesti kompromisseja, joihin yksikään osapuoli ei ole täysin tyytyväinen. Jos jokin tavoite ei tule mukaan nyt päätettävään lainsäädäntöön, voi se edetä esimerkiksi 10–15 vuoden päästä, kun lainsäädäntöä seuraavan kerran korjaillaan – ainakin, jos on jaksanut kaikki nuo vuodet puhua asian puolesta.

Hyvä meppi on kielitaitoinen. Europarlamentin työkieli on käytännössä englanti, jonka riittävä osaaminen on monella tapaa perusedellytys europarlamentissa vaikuttamiselle. Haittaa ei todella ole siitäkään, jos pystyy puhumaan kollegoilleen näiden äidinkieltä ja ymmärtää kielitaitonsa kautta myös muissa EU-maissa käytävää julkista keskustelua.

Suomella on perinteisesti käynyt mepeissään erinomainen rouva- ja herraonni, eli olemme äänestäneet europarlamenttiin työssään kaikin puolin hyvin suoriutuvia edustajia. Euroopan mittakaavassa olemme vaalijärjestelmämme osalta poikkeus, sillä valitsemme parlamenttiin puolueiden lisäksi suoraan myös itse edustajat, eli äänestämme puolueen lisäksi henkilöä. Monessa muussa EU-maassa käydään niin sanotut suljetut listavaalit, jossa puolue-elimet käytännössä valitsevat ne henkilöt, jotka puolueiden voittamat meppipaikat täyttävät. Kansalaiset äänestävät tällöin vain puoluetta.

Erinomaisia meppejä tulee muualtakin, mutta suomalaiset europarlamentaarikot joutuvat tekemään paikkansa eteen poikkeuksellisen kovan työn ja laittamaan itsensä täysillä likoon. Saman tekevät tietysti myös he, jotka lähtevät ehdolle ja tarjoavat oman vaihtoehtonsa äänestäjille, mutta jäävät tällä kertaa valitsematta. Tätä työtä meidän on syytä arvostaa – se on demokratiamme elinehto.