Maakuntavero – väärin selvitetty
Huhut maakuntaveron kuolemasta olivat liioiteltuja, sillä kuntavaalien alla vero ponnahti silmiemme eteen kuin kummitusjunan kauhugallerian noita. Säikähdinkö? Todella!
Veron käyttöönottoa selvittämään perustettu parlamentaarinen maakuntaverokomitea teki perusteellista työtä ja kävi läpi veron hyödyt ja haitat. Ei kannata, oli lopputulos. Julkisuudessa olleiden väitteiden mukaan päätös veron käyttöönotosta olisi kuitenkin tehty jo ennen selvitystä. Tätä järjestystä voisi joku pitää hieman nurinkurisena, mutta veron kannattajien tuomio selvityksen lopputuloksesta on silti selvä: väärin selvitetty!
Jos päätöksenteossa ei luoteta oman komitean selvitystyöhön ja asiantuntijoihin ja päätös tehdään jo ennen selvityksen valmistumista, pistää tämä pohtimaan veroinnostuksen taustalla olevia motiiveja.
Pohditaan asiaa vielä kerran. Lähtökohtia, joihin emme pysty vaikuttamaan, on kolme.
- Valtiolla on aina viimekätinen velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen. Tämä vastuu on rahoitusmallista ja myös maakuntaverosta riippumaton.
- Perustuslaki edellyttää verovelvollisten yhdenvertaista kohtelua.
- Hyvinvointialueet ovat väestöpohjaltaan ja verotuotoiltaan hyvin erilaisia.
Maakuntaveroa on perusteltu sen kannustinvaikutuksilla maakuntien tehokkaaseen taloudenpitoon. Mutta voidaanko kannustinvaikutusta aidosti saavuttaa? Edellä mainitut lähtökohdat johtavat siihen, että vahva tasausjärjestelmä on välttämätön. Ongelma on vain siinä, että vahva tasausjärjestelmä poistaa maakuntaveron kannustimen ja kannustinta heikentää edelleen valtion viimekätinen rahoitusvastuu. Tältä kehältä on nähdäkseni todella vaikeaa löytää ulospääsyä. Lisäksi maakuntien asukkaat eivät havaitse yhteyttä palveluiden tehokkuuden ja veron välillä, jolloin voidaan todeta, että se niistä kannustimista.
Ja siitä pääsemmekin varsinaiseen kysymykseen: miksi juuri ketään ei tunnu huolestuttavan verojen nousu? Johtuuko tämä siitä, että maakuntaveron puolustajat kuitenkin loppujen lopuksi tavoittelevat verotuksen kiristämistä? Kannustimista ja maakuntien kulukurista kun on viime viikkoina ollut huolissaan myös moni sellainen taho, joka muutoin kannattaa ennemminkin veronkiristyslinjaa.
Työn verotus kaikkine yksityiskohtineen on kuitenkin jo nyt äärimmäisen kireää ja monimutkaista. Jos maakuntavero tulee, veronmaksajat pystyisivät vielä nykyistäkin vähemmän erottelemaan kunnan, maakunnan ja valtion osuutta veroistaan. Kunnat ja maakunnat tekisivät päätöksiä toisistaan riippumatta ja vähentäisivät valtion veropolitiikan liikkumavaraa. Maakuntien määrätessä erilaiset veroprosentit myös kuntien tosiasiallinen mahdollisuus oman veroprosenttinsa määräämiseen voisi vaikeutua. Verotuksen koordinaatio vaikeutuisi ja pahoin pelkään, että maakuntavero tulisi kannustimen puuttuessa todennäköisesti loppujen lopuksi johtamaan työn verotuksen kiristymiseen. Siitäkin huolimatta, että hallitusohjelman mukaan mahdollisen maakuntaveron käyttöönotolla ei ole tarkoitus nostaa verotuksen tasoa.
Maakuntaverossa on huomattava riski siitä, että pahennamme Suomen veropolitiikan pahinta ongelmaa entisestään. Tämä vaara tulisi ottaa äärimmäisen vakavasti.
Veron kannattajat tapaavat vedota siihen, ettei työryhmä pitänyt maakuntaveron käyttöönottoa mahdottomana, vaikka se sitä vastustikin. Hyvä olisi muistaa, että vaikka jokin asia ei ole sinänsä mahdoton, ei se silti aina tarkoita, että se olisi viisas ratkaisu ja kannattaisi tehdä.
Hallitusohjelman mukaan hallitus sitoutuu tietopohjaisen politiikan tekoon sekä systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa lainvalmistelussa. Tämä on kaunis tavoite. Sopii toivoa, että se pätisi myös maakuntaveron käyttöönottoon.