Mika Susi bloggaa: Tärkeitä tahroja paperilla − hallitusohjelma ja turvallisuus
Hallitusohjelmassa Suomen todetaan olevan maailman turvallisin maa ja sellaisena se myös halutaan pitää. Tämä on ehdottomasti kannatettava yhteinen tavoite.
Hallitusohjelmasta löytyy varsin positiivisia asioita turvallisuuden näkökulmasta. Poliisi, oikeushallinto ja rajavalvonta saavat lisäresursseja ja puolustuskyvyn kannalta tärkeiden hankintojen toteutusta jatketaan. Myös kyberturvallisuuskeskukselle osoitetaan ansaitusti lisärahoitusta.
Kyberturvallisuus ei jää huomiotta − voimavarat jäävät ainakin toistaiseksi
Kansallisen kyberstrategian uudistaminen, verkkorikosten torjunta sekä osaamisen parantaminen saavat hallitusohjelmassa huomiota. Kyberstrategiaa siis uudistetaan, samalla laaditaan kehittämisohjelma ja julkishallinnon johtamisen kokonaiskoordinaatiota parannetaan. Nämä ovat varmasti tarpeellisia hankkeita, mutta samalla on hyvä pohtia, kuinka lopulta tuotamme aitoa alan kyvykkyyttä ja menestystä Suomeen.
Ei voi välttää huolestuneita ajatuksia voimavaroista ja niiden suuntaamisesta. Suomen panostukset kyberturvallisuuteen ovat minimaalisia verrattuna melkein mihin tahansa verrokkivaltioon. Samalla ne näyttävät nyt valuvan vain julkiselle sektorille. Missä ovat julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhankkeet? Missä on teollisuuslähtöinen kyberturvallisuuspolitiikka, jolla todellinen kyberturvallisuuden perusta käytännössä luodaan?
Nämä asiat tulee ehdottomasti tunnistaa ja tunnustaa osana kyberstrategian uudistamista. Muutoin meille uhkaa jäädä kybermaailmassa vain luu käteen.
Seis häiriköinnille − uusia turvallisuustyökaluja yritysten käyttöön
Hallitusohjelmassa on ilahduttavasti tartuttu häiriköinnin aiheuttamiin ongelmiin. Esimerkiksi vähittäiskaupan sekä matkailu- ja ravintola-alan yrityksiin ja niiden työntekijöihin kohdistuvan häiriköinnin määrä on Suomessa valitettavan korkealla.
Tähän liittyen hallitusohjelmassa ehdotetaan selvitettäväksi kotirauhan tai julkisrauhan rikkomiseen liittyvän sääntelyn tarkistamista. Tehokkain työkalu tähän olisi elinkeinoelämän ja palkansaajajärjestöjen yhdessä esittämä yrityslähestymiskielto, jolla olisi myös ennalta estävää vaikutusta pelkkään rikoslain pykälien viilaamisen nähden.
Kriittinen infrastruktuuri ja huoltovarmuus
Kriittisen infrastruktuurin häiriötön toiminta ja riittävä huoltovarmuus ovat osa toimivan yhteiskunnan perustaa. Ratkaisu ei kuitenkaan saa olla uusien kohtuuttomien varautumisvaatimusten asettaminen, sillä velvoitteilla on myös vaikutusta yritysten sijoittautumispäätöksiin. Murheelliseksi esimerkiksi tällaisesta vaarallisesta ”pseudovarautumisesta” voidaan nostaa finanssialalle jo aiemmin kaavailtua maksujärjestelmän kansallista varajärjestelmää, joka olisi aiempien suunnitelmien mukaan kustannustehottomuudessaan vailla vertaa.
Huoltovarmuus ei nykypäivänä synny linnoittautumalla ja eristäytymällä, vaan kiinnittymällä tehokkaasti ja kiinteästi olemassa oleviin kansainvälisiin järjestelmiin. Nykymaailmassa pako digitaaliseen perunakellariin ei enää ole vaihtoehto.
Selvityksiä ja selontekoja tarjolla
Tuttuun tyyliin erilaisia selontekoja ja selvityksiä on tulossa runsaasti. Selonteot ja selvitykset eivät kuitenkaan saa olla toiminnan itsetarkoitus. Niiden johtopäätösten perusteella tulee myös kyetä toteuttamaan ponnekkaasti tarpeellisia uudistuksia. Nämä seuranta- ja vaikuttavuusanalyysit toimenpiteineen ovat tarpeellisia ja tervetulleita, mutta jälleen on syytä muistaa kirkkaasti, että keskeisten sidosryhmien osallistuttaminen tähän työhön on sen onnistumisen edellytys.
Turvallisuus ei siis saa jäädä vain tahroiksi paperille − sanoista tekoihin, hanskat käteen ja hommiin!