Mitä nuoret haluavat työelämältä?

Taloudellinen tiedotustoimisto TAT ja T-Media julkaisivat eilen torstaina tuoreen Kun koulu loppuu –tutkimuksensa. Tutkimukseen haastateltiin jopa 7700 yhdeksäsluokkalaista ja lukiolaista heidän tulevaisuudenodotuksistaan. Raportista nousee selkeästi esille monet nuorten jatko-opintoihin ja työelämään liittyvät pelot ja toiveet.

Raportin voi lukea kokonaisuudessaan täältä. Liitteenä on myös asiantuntijoiden pohdintaa tuloksista. Minunkin tekstini mahtui mukaan, ja julkaisen sen nyt myös tässä blogissa:

Nuorten ja työn suhdetta puidaan usein julkisessa keskustelussa. Siinä dialogissa nuoria kuulee syytettävän laiskoiksi ja nirsoiksi. Se tuntuu melko kohtuuttomalta, kun oman kokemukseni mukaan nuoret ovat hyvinkin työteliäitä. Nirsoksikaan en sukupolveani kutsuisi – nuoret kyllä ymmärtävät, että töiden ollessa kiven alla ei aina ole varaa valita monenkaan työn väliltä. Kuitenkin loppujen lopuksi on työstä riippumatta parempi olla töissä kuin ilman – toimettomuuteen kyllästyy yllättävänkin nopeasti.

Varsinaista uraansa miettiessään nuorten vaatimukset ovat ehkä silti tarkentuneet. Lieneekö kyse kasvaneesta yksilökeskeisyydestä, mutta nykynuori kysyy ennemminkin, sopiiko työ hänen identiteettiinsä kuin minkälaisiin töihin hänellä on osaamista. Työ on iso osa elämää ja siksi sen halutaan istuvan omaan persoonaan sekä vastaavan omia arvoja. Palkka-asiat ja menestys uralla ovat näiden tekijöiden rinnalla monelle nuorelle toissijaisia. Työltä toivotaan ennen kaikkea merkityksellisyyttä ja kiinnostavia työtehtäviä.

Työ on iso osa elämää ja siksi sen halutaan istuvan omaan persoonaan sekä vastaavan omia arvoja.

Vapaa-aika ja sen merkitys ovat myös kasvaneet. Nuoret haluavat työn, joka antaa aikaa läheisille ja mahdollistaa harrastamisen, matkustamisen ja mukavuuden. Työlle ei haluta uhrata koko nuoruutta vain uralla etenemisen vuoksi, joten pitkät päivät toimistolla ovat menettäneet vetovoimansa.

Nuorena ei myöskään kovin herkästi juurruta yhteen työpaikkaan vaan työltä kaivataan vaihtelevuutta. Erilaiset kokemukset ja haasteet innostavat ja uudessa työpaikassa pääsee oppimaan taas uutta ja monipuolistamaan osaamistaan. Töitä vaihtamalla muodostaa myös paremman kuvan eri vaihtoehdoistaan ja pääsee tutustumaan itseensäkin työntekijänä. Kokemus auttaa myöhemmin valitsemaan vakituisemman työpaikan, kun viimein asettuu aloilleen.

Nuorena ei myöskään kovin herkästi juurruta yhteen työpaikkaan vaan työltä kaivataan vaihtelevuutta.

Yksilökeskeisemmän ajattelun lisääntymisen lisäksi on oikeastaan hyvin vaikeaa yleistää kokonaista sukupolvea – nuorista kun on yhtä moneen lähtöön kuin mistä tahansa toisestakin ihmisryhmästä. Osa on hyvinkin uraorientoituneita ja kunnianhimoisia, kun taas joillekin työ on vain väline, joka mahdollistaa muun elämän. Jotkut nuoret seuraavat epäröimättä kutsumustaan epävarmemmillekin aloille, toiset vuorostaan ovat turvahakuisempia. Nuorissa siis on erilaisuutta, mutta kaikki ovat kuitenkin valmiita tekemään töitä.