Nuori väliinputoajana – mitä sitten, kun etsivä löytää?

10.04.2014
Mirja Hannula

Mirja Hannula, EK

Hallituksen kärkihanke nuorisotakuu on yrittänyt rakentaa palveluverkostoa nuoren lähtökohdista. Eilen julkistettu Nuorisotakuuraportti kertoo, että työ on haasteellista. Takuutoimijoita nuoren ympärillä on useita ja monet asioista edellyttäisivät eri tahoilta sujuvampaa yhteistyötä.

Hallitus on tehnyt periaatepäätöksen oppivelvollisuusiän nostamisesta, mutta edelleenkään ei ole esitelty mallia, miten se aiotaan toteuttaa. On olemassa suuri riski, että oppivelvollisuusiän korottamisen valmistelu lähtee hallinnon tai poliitikkojen, eikä tuen tarpeessa olevan nuoren, lähtökohdista.

Osana oppivelvollisuusiän nostamista tulee ratkottavaksi kysymys vailla perusopetuksen jälkeistä tutkintoa olevien nuorten ohjauksesta. Työmarkkinakeskusjärjestöt ehdottivat lokakuussa 2012 Avoin ammattiopisto –toimintamallin käyttöönottoa alle 25-vuotiaille ilman ammatillista koulutusta oleville nuorille sekä nuorille, jotka ovat keskeyttämässä ammatillisia opintojaan. Juuri nyt olisi oikea aika kaivaa esiin keskusjärjestöjen ehdotukset avoimesta ammattiopistosta ja siihen keskeisesti liittyvästä nuorten ohjaamosta.

Avoimen ammattiopiston ideana on, että nuori saa tukea ja ohjausta elämäntilanteeseensa, koulutukseen ja työelämään liittyvissä kysymyksissä, voi suorittaa kesken jääneitä opintojaan tai pääsee alkuun opinnoissaan. Ehdotettu toimintamalli sisältää sekä henkilökohtaisen ohjauksen että yksilöllisesti suunniteltua koulutusta tai työ- ja koulutuskokeiluja. Palveluverkoston rakentamisessa paikallisesti keskeistä on TE-toimistojen ja ammatillisen koulutuksen järjestäjien kumppanuus.

Pian käynnistyvän uuden ESR-kauden teemoissa on mukana kokonaisuus nuorten ohjauspalveluista. Idea matalan kynnyksen ohjauspalveluista – paikallisista nuorten ohjaamoista – on hyvä. Riskinä kuitenkin on, että hankkeina toteutettavat ohjaamot eivät kiinnity paikallisiin nuorten palvelurakenteisiin. Erityisen tärkeä on ohjaamon välitön yhteys ammatilliseen koulutukseen. Ohjauspalvelut eivät toimi irrallisina hankesaarekkeina. Etsivän nuorisotyön -toimintamallin ja ohjaamojen tulee löytää toisensa mahdollisimman pikaisesti. Kriittinen kohta ohjaamo-palvelussa on sama kuin etsivän nuorisotyön osalta – mikä on ohjaamojen yhteys koulutukseen, työhön ja kuntoutukseen? Nuoren kannalta oleellista on se, mitä sitten tapahtuu, kun etsivä nuorisotyöntekijä löytää hänet tai nuori ylittää ohjaamon matalan kynnyksen?

Yksi esimerkki toimivasta mallista on Pohjois-Karjalan avoin ammattiopisto, jossa on tehty hyvää työtä ohjaamon ja avoimen ammattiopiston rakentamisessa. Suosittelen kaikille nuorisotakuun, oppivelvollisuusiän korottamisen ja ohjaamohankkeiden valmistelun parissa työskenteleville opintomatkaa Pohjois-Karjalaan.

Mirja Hannula
asiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK