Ohlström bloggaa: Energiaunionin massiivinen 2030-lainsäädäntö etenee
Energiaunionin lainsäädäntötyössä on tänä vuonna ollut käsittelyssä kymmenkunta direktiiviä ja asetusta. Viimeisimpinä EU:n energiaministerit linjasivat kantansa sähkömarkkinoiden kehittämisen ja Energiaunionin raportointijärjestelmän (hallintomalli) lisäksi 2020-luvun uusiutuvan energian direktiivistä (RED II) ja siihen sisältyvistä bioenergian kestävyyskriteereistä. Viime viikolla komission, neuvoston ja parlamentin kolmikantaneuvottelut pääsivät sopuun LULUCF-asetuksesta, jolla säädetään maaperän, sen muutosten ja metsätalouden hiilinieluista.
Sekä RED II -direktiivi että LULUCF-asetus ovat erittäin tärkeitä Suomelle ja Suomen mahdollisuuksille toteuttaa niin EU:sta tulevat kuin omat kansalliset vuoden 2030 energia- ja ilmastotavoitteet.
Uusiutuvan energian direktiivi etenee Suomen kannalta oikeansuuntaisesti. Neuvoston linjauksen mukaan bioenergian kestävyyskriteereitä tarkasteltaisiin komission esityksen mukaisesti ns. riskiperusteisesti. Tällöin maakohtainen tarkastelutaso riittää hakkuueräkohtaisen hallinnollisesti raskaan ja kalliin järjestelmän sijasta – kunhan valtion tasolla bioenergian kokonaiskäyttö on kestävää.
Liikenteen uusiutuvan energian tavoitteita puolestaan jatkettaisiin niin, että kehittyneilläkin biopolttoaineilla on minimivaatimus vuodelle 2030. Tosin neuvoston vaatimustaso on Suomen ja suomalaisten biopolttoainevalmistajien näkökulmasta alhainen 3 %, joka lisäksi sisältää kaksoislaskennan. Toisin sanoen fyysisenä osuutena 1,5 % olisi todellinen kehittyneiden biopolttoaineiden minimiosuusvaatimus vuodelle 2030. Kokonaisuutena liikenteen uusiutuvien tavoite olisi neuvoston kannan mukaan 14 %, jossa sähköautojen uusiutuva sähkö laskettaisiin kertoimella viisi ja ruokapohjaiset biopolttoaineet rajattaisiin seitsemään prosenttiin. Komissio pyrki alkuperäisellä ehdotuksellaan eroon laskennallisista kertoimista, mutta ne näyttäisivät tulevan kuitenkin mukaan. Tämä vie elinkeinoelämän näkökulmasta osin pohjaa teknologianeutraaliuden ja markkinaehtoisuuden vaalimiselta.
Viime viikon LULUCF-neuvottelutulos oli tulkinnaltaan hieman epäselvä. Se ilmeisesti antaa kuitenkin Suomelle tarvittavia joustoja kansallisessa hiilinielujen vertailutason määrittelemisessä. On tärkeää, että komission alkuperäisen ehdotuksen epäreiluutta erityisesti Suomea kohtaan korjattiin kompensaatioilla ja metsien ikäluokkarakenteen huomioimisella. Näin metsien yhä kasvavaa kestävää hakkuupotentiaalia voitaisiin jatkossakin hyödyntää biotalouden edistämiseksi useilla eri toimialoilla ilman, että siitä koituisi Suomelle laskennallista päästöä. Se tulisi kompensoida lisäpäästövähennyksin tai ostamalla päästöoikeuksia.
Asiat etenevät lähikuukausina niin, että Euroopan parlamentti käsittelee RED II -direktiivin täysistunnossaan alkuvuonna, jonka jälkeen alkavat trilogineuvottelut neuvoston, parlamentin ja komission näkemysten yhteensovittamiseksi. LULUCF-asetuksen osalta saavutettu neuvottelutulos pitää vielä hyväksyä kaikkien osapuolien taholla, jonka jälkeen alkaa kansallisen toimeenpanon vaihe ml. metsien hiilinielujen vertailutason määrittäminen. Lopullisesti kaikki Energiaunionin lainsäädäntö lienee kansallisiin lakeihin ja asetuksiin vietynä aikaisintaan vuonna 2019, joten vielä riittää työtä näiden parissa!