Onko Suomi menettämässä ison siivun verotuloistaan?

Virpi Pasanen, EK

Mikä maa saa verottaa kansainvälisten yritysten tulosta? Ja kuka saa verot verkkobisneksestä? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan kuluvalla viikolla veroasiantuntijoiden maailmanlaajuisessa konferenssissa Intiassa. Kokouksen järjestäjänä on kansainvälinen veroasiantuntijoiden järjestö, International Fiscal Association.

Tänä vuonna keskusteluja on hallinnut se, miten verotusoikeuden pitäisi jakautua tulevaisuudessa maiden välillä. Pontimia verotusoikeuden uudelleenjaolle on monia: yksi haluaa suitsia aggressiivista verosuunnittelua, toinen maiden välistä verokilpailua ja kolmas haluaisi käyttää verotusoikeuden jakoa kehitysavun välineenä. Tavoitteet ja lähtökohdat vetävät monilta osin ristikkäisiin suuntiin. Yhteistä tuntuu oleva halu muutokseen.

Yksi paljon puhuttaneista teemoista on OECD:n ns. BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting). Kyseessä on yksi kansainvälisen verotuksen suurimmista hankkeista vuosikymmeniin ja toteutusaikataulu kunnianhimoisuudessaan omaa luokkaansa. Valmista pitäisi olla vuoden 2015 lopussa.

Hankkeen tavoitteena on ehkäistä veropohjan rapautumista ja aggressiivista verosuunnittelua. Samalla mietitään, mitä muutoksia verotusoikeuden jakoon tulisi tehdä esimerkiksi digitaalisen talouden yleistymisen vuoksi. Kuka verottaa esimerkiksi verkossa liikkuvan palvelun tai tavaran?

Hankkeen panivat alun alkaen vireille G20-maat, joiden joukossa on paljon kehittyvien markkinoiden maita mm. Intia, Kiina, Brasilia. Nämä maat ovat viime aikoina tulleet tunnetuiksi varsin aggressiivisina verottajina. Moni kansainvälinen yritys on joutunut ongelmiin paikallisen verottajan kanssa.

Kun BEPS:ssä puhutaan veropohjan turvaamisesta, on hyvä tunnistaa, että monen valtion ajattelussa tämä tarkoittaa juuri oman valtion verotusoikeuden laajentamista. Tässä piilee Suomenkin näkökulmasta omat vaaransa.

Myös YK:lla on samantapaisia tavoitteita. Järjestö on tuonut OECD:n malliverosopimuksen rinnalle oman verosopimusmallinsa, jossa verotusoikeuden jako tapahtuu selkeästi kehitysmaapoliittisesta näkökulmasta. YK:n mallissa kehittyvät maat saisivat enemmän verotusoikeutta.

Tapahtuupa verotusoikeuden uusjako OECD:n BEPS-hankkeen tai YK:n ajaman mallin kautta, on varsin selvää, että Suomen kaltainen pieni vientitalous on häviäjien joukossa. Kansainväliset sopimukset antaisivat meille jatkossa pienemmän siivun globaalien yritystemme tulosta. Veropohjamme uhkaa siis rapautua: ei suinkaan aggressiivisen verosuunnittelun vaan aggressiivisesti itselleen verotusoikeutta halajavien valtioiden toimesta.

Virpi Pasanen
veroasiantuntija
Elinkeinoelämän keskusliitto EK