Palkka-avoimuussopassa puurot ja vellit sekaisin

Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö valmistelee parhaillaan uudistuksia tasa-arvolainsäädäntöön palkka-avoimuuden ja palkkatietämyksen lisäämiseksi. Keskustelua aiheesta käydään enenevässä määrin myös julkisuudessa. Valitettavan usein keskustelussa menevät puurot ja vellit täydellisen sekaisin. Selvennetään ja oikaistaan nyt muutamia asioita.

Palkka-avoimuudesta

Ensin on erotettava toisistaan vapaaehtoinen ja pakollinen palkka-avoimuus.

Vapaaehtoisella palkka-avoimuudella tarkoitetaan yleensä sitä, onko työntekijällä oikeus kertoa oma palkkansa kenelle tahansa. Suomessa oikeus on ollut. Kaikissa maissa näin ei kuitenkaan ole ollut.

Toisin kuin julkisuudessa olleista jutuista on voitu ymmärtää, niissä työnantajayrityksissä, joissa palkka-avoimuus on otettu käyttöön, on kyse nimenomaan tämän vapaaehtoisen palkka-avoimuuden toteuttamisesta. Työntekijät ovat siis antaneet suostumuksensa oman palkkansa julkistamiseen työnantajansa toimesta.

Pakollisella palkka-avoimuudella tarkoitetaan puolestaan useimmiten sitä, onko työntekijällä oikeus saada työkaverinsa tarkat palkkatiedot suoraan työnantajalta ilman työkaverin suostumusta. Suomessa oikeutta ei ole ollut yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla oikeus sen sijaan on ollut, koska viranomaisten toiminnan julkisuuden ja valvonnan on katsottu tätä edellyttävän. Kansalaisten verotietojen julkisuutta on perusteltu viranomaisten asiakirjajulkisuudella.

Toisin kuin julkisuudessa on toistuvasti esitetty, EU:n komissio ei ole ilmoittanut, että se olisi valmistelemassa tämän sisältöistä pakollista palkka-avoimutta koskevaa lainsäädäntöä. EU:n komission muutaman vuoden takaisin selvityksen perusteella 31 Euroopan maasta vain yhdessä maassa, Norjassa, on lainsäädäntöä tällaisesta pakollisesta palkka-avoimuudesta.

Pakollisella palkka-avoimuudella voidaan viitata myös siihen, onko luottamusmiehellä tai muulla henkilöstön edustajalla oikeus saada työpaikan työntekijöiden tarkat palkkatiedot suoraan työnantajalta ilman työntekijöiden suostumusta. Suomessa oikeutta ei ole lainsäädännössä ollut.

Kattavaa tietoa Euroopan maiden tilanteesta tämän sisältöisen pakollisen palkka-avoimuuden osalta ei tiettävästi ole. Pohjoismaissa tilanne on se, että Norjassa ja Tanskassa tällaisesta pakollisesta palkka-avoimuudesta ei ole lainsäädäntöä, mutta Ruotsissa sen sijaan on.

Palkkatietämyksestä ja palkkojen läpinäkyvyydestä

Palkka-avoimuudesta on erotettava palkkatietämyksen ja palkkojen läpinäkyvyyden käsitteet.

Palkkatietämyksellä ja palkkojen läpinäkyvyydellä tarkoitetaan yleensä sitä, onko työntekijällä oikeus saada työnantajalta riittävästi tietoa siitä, miten hänen palkkansa määräytyy ja miten sen määrään voi vaikuttaa. Suomessa palkat määräytyvät paljolti alakohtaisten työehtosopimusten ja niiden palkkausjärjestelmien kautta.

Palkkatietämyksellä ja palkkojen läpinäkyvyydellä voidaan viitata myös siihen, onko työntekijöillä tai henkilöstön edustajilla oikeus saada tietoa esimerkiksi työnantajan maksamista palkoista keskiarvotasolla tai sukupuolten välisistä prosentuaalisista keskimääräisistä palkkaeroista työnantajayrityksessä. Kyse ei siis ole oikeudesta saada yksittäisten työntekijöiden tarkkoja palkkatietoja. Suomessa tämä oikeus toteutuu muun muassa tasa-arvosuunnitelman osana olevan palkkakartoituksen kautta.

Joissakin työnantajayrityksissä palkkatietämystä on edistetty esimerkiksi julkaisemalla erilaisten palkanosien vaihteluvälit tai palkkahaarukat eri tehtävissä. Toisin kuin julkisuudessa olleista jutuista on voitu ymmärtää, näissä ei ole ollut kyse vapaaehtoisesta tai pakollisesta palkka-avoimuudesta, vaan palkkatietämyksen lisäämisestä.

EU:n komissio on ilmoittanut valmistelevansa lainsäädäntöä palkkojen läpinäkyvyydestä (engl. pay transparency). Tämänhetkisten alustavien arvioiden mukaan Suomen lainsäädäntö täyttäisi jo nyt nämä EU:n komission sääntelyvaatimukset.

Soppaa, velliä vai puuroa?

Palkka-avoimuudesta keskusteltaessa on siis hyvä tiedostaa, että asiat menevät hyvin helposti sekaisin. Joskus vahingossa, joskus tarkoitushakuisesti. Kannattaa siis katsoa tarkkaan, mitä soppakulho oikeasti sisältää.