Penna Urrila: Ylimpien marginaali­verojen kevennys olisi vahva kasvutoimi

Suomen verojärjestelmän yksi silmiinpistävimpiä erityispiirteitä on ansiotuloverotuksen kireys keski- ja hyvätuloisilla.  Pienituloisten verotus on meillä eurooppalaista keskitasoa, hyvätuloisten taas Euroopan kireimpiä. Jo varsin matalilla tuloilla verokarhu vie Suomessa puolet lisäansioista, ja ylin marginaalivero on keskimäärin noin 58 prosenttia.

Suorastaan hämmentävää on Suomen ansiotuloverotuksen kireys verrokkimaihimme nähden. Ruotsissa ylin marginaalivero laski tänä vuonna jo noin 53 prosenttiin eli viisi prosenttiyksikköä Suomea alemmas. Veronmaksajain keskusliiton kansainvälisestä palkkaverovertailusta havaitaan, että Saksassa ja Itävallassa hyvätuloinen palkansaaja maksaa vain 43–44 prosentin marginaaliveroa, Norjassa noin 47 prosenttia ja Alankomaissakin lisätulosta jää yli puolet käteen.

Miksi Suomen ylimmät marginaaliverot ovat huomattavasti kireämpiä kuin muissa pohjoismaisissa ja länsieurooppalaisissa hyvinvointivaltioissa?

Eilen julkaistiin ETLA:n raportti Talous takalukossa – Suomen korkeiden rajaverojen ongelma, jonka ovat kirjoittaneet Tero Kuusi, Mauri Kotamäki ja Mikael Kirkko-Jaakkola. Raportissa käydään läpi uusinta tutkimusta työn verotuksen vaikutuksista ja tehdään laskelmia, mitä ylimpien marginaaliveroprosenttien alentaminen vaikuttaisi Suomessa.

Raportissa laajennetaan tarkastelua perinteisestä mikrotaloudellisesta näkökulmasta. Uusi taloustieteellinen tutkimus korostaa verotuksen makrotaloudellisia vaikutuksia – esimerkiksi pitkän aikavälin vaikutuksia työuriin, kouluttautumiseen ja innovaatioihin. Näiden vaikutusten huomioiminen korostaa kireiden marginaaliverojen haittoja talouteen.

ETLA:n raportin kirjoittajien mukaan ylimpien marginaaliverojen alennus rahoittaisi Suomessa todennäköisesti itsensä kokonaan. Jo melko maltillisilla käyttäytymisoletuksilla veronalennuksen itserahoitusaste nousee huomattavan korkeaksi. Kirjoittajien mukaan ”Lafferin käyrän* huippu on nykyisellä työn verotuksen kireydellä todennäköisesti saavutettu.”

ETLA:n raportin päätelmät ovat linjassa myös Ruotsin esimerkin kanssa. Ruotsi alensi ylintä marginaaliveroa viidellä prosenttiyksiköllä vuonna 2020. Tuolloin Ruotsin hallitus arvioi alennuksen rahoittavan todennäköisimmin lähes täysin itse itsensä. Samaan lopputulokseen päätyi Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto, jonka mukaan veronalennus rahoittaisi itse itsensä 80–120-prosenttisesti.

Perusteluna korkeille marginaaliveroille käytetään usein tulonjakoa – halua tasata tuloeroja verotuksella. Ylimpien marginaaliverojen alennuksen pelätään johtavan ei-toivottuihin lopputuloksiin. Mielestäni tämä huoli on vahvasti liioiteltu kahdesta syystä. Ensinnäkin on hyvä huomata, että Suomessa tulonjako on kansainvälisessä vertailussa tasainen. Verotus ja etuudet tasaavat tulonjakoa meillä erittäin voimakkaasti, jopa eniten Euroopassa. Vaikka ylimpiä marginaaliveroja laskettaisiin selvästi, esimerkiksi noin 50 prosenttiin, Suomen verojärjestelmä säilyisi edelleen selkeän progressiivisena ja voimakkaasti tuloja tasaavana.

Toiseksi, mikäli ylimpien marginaaliverojen kevennys rahoittaisi itse itsensä tai jopa enemmänkin, haluttu tulontasausvaikutus voitaisiin aina saada toteutettua paremmin muilla keinoilla kuin verotuksella. Kuten ETLA:n raportin kirjoittajat toteavat: ”Jos verotuksen Laffer-käyrän huippu on saavutettu, verotuksen keventäminen on lähtökohtaisesti kaikkia hyödyttävä Pareto-parannus*.”

Keskusteltaessa työn verotuksesta on muistettava talouden ja yhteiskuntien muutos ja kiristynyt kansainvälinen kilpailu. Suomi ei valitettavasti ole pystynyt kovin hyvin houkuttelemaan tuottavia ja korkean osaamisen työpaikkoja maahamme.

Esimerkiksi kansainväliset konsernit johtavat tyypillisesti Pohjoismaiden toimintojaan Ruotsista tai Tanskasta käsin. Vain ani harvoin tällainen alueellinen pääkonttori sijaitsee Suomessa. Yksinomaan näissä alueellisissa pääkonttoreissa työskentelee useita tuhansia pitkälle koulutettuja ja korkeasti palkattuja asiantuntijoita. Monissa pääkonttoritoiminnoissa keskipalkka voi ylittää selvästi 10 000 euroa kuukaudessa. Olisi mielestäni vahvasti koko Suomen etu, että tällaisten korkean arvonlisän toimintojen sijoittumista Suomeen edistettäisiin kaikin keinoin, myös rohkeilla verotoimilla.

ETLA:n raportin lopputulokset viittaavatkin vahvasti siihen, että ylimpien marginaaliverojen alennus olisi tässä tilanteessa mitä sopivin kasvutoimi – sen vaikutukset olisivat merkittävän positiiviset eikä se rasittaisi Suomen ahtaalla olevaa julkista taloutta.

EK:n Kasvun ReStart – yhtenä kasvutoimena ylimpien marginaaliverojen laskeminen.

• Lafferin käyrällä tarkoitetaan verotulojen riippuvuutta veroprosentista kuvaavaa käyrää, jonka yhdysvaltalainen ekonomisti Arthur Laffer popularisoi 1980-luvun alun talouskeskusteluun. Lafferin käyrän huippu on verotulot maksimoiva veroprosentti. Jos talous on saavuttanut Lafferin käyrän huipun tai on jo sen toisella puolella, verotuksen keventäminen ei lopulta maksaisi mitään tai se voisi jopa kasvattaa verotuloja.
• Pareto-parannuksella tarkoitetaan muutosta, joka parantaisi joidenkin asemaa ilman, että kenellekään koituisi siitä kielteisiä vaikutuksia.