Riikka Heikinheimo bloggaa: Elinkeinoelämä tarvitsee myös käytännönläheisiä korkeakoulututkintoja
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tulee vastata elinkeinoelämän tarpeeseen monipuolisesti. Tutkimusperusteiset tutkinnot eivät yksin riitä. Tässäkään asiassa rakenteet eivät ratkaise, vaan työelämän tarpeisiin vastaava lopputulos.
Suomeen on tehty korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota vuodelle 2030. Työ on alkaa olla loppusuoralla ja tuloksen ääriviivat hahmottumassa.
EK:n kanta tulevaan on hyvin selkeä. Elinkeinoelämällä on tarve jatkossakin sekä käytännönläheiselle että tutkimusperusteiselle korkeakoulututkinnolle. On toissijaista minkälaisella rakenteella, mallilla tai lainsäädännöllä lopputulokseen päästään. Mutta lopputuloksesta ei voida tinkiä. Elinkeinoelämän rakenne ja tarpeet ovat nyt ja tulevaisuudessakin monipuoliset.
Korkeakoulutus sektorina tulee kokemaan jo pelkästään digitalisaation vaikutuksesta suuren muutoksen. Sitä vahvistaa vielä lisääntyvä kansainvälinen kilpailu, joka sekin saa lisävoimaa digitalisaatiosta, joka ei tunne kansallisia rajoja. Sama koskee tutkimuksen kenttää, jossa luultavasti suurin kilpailu tulevaisuudessa tullaan näkemään Aasian suunnasta.
Yksinkertaisempi lainsäädäntö voi olla eduksi, sillä tulevaisuus edellyttää erottautumista ja erilaisia ratkaisuja sekä nykyistä ennakoivampaa ja ketterämpää otetta koulutukseen. Tutkimuksen tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla ainakin niillä aloilla, joilla on elinkeinoelämärelevanssia.
Sen lisäksi, että koulutus on toimialana itse muutoksen edessä, korkeakoulutus joutuu uudistamaan opetuksen sisältöjä ja menetelmiä, koska muut elinkeinoelämän toimialat ovat digitaalisuudesta johtuvan muutoksen kohteena. Osaa toimialoista digimurros koskee enemmän, osaa vähemmän. On tasapainoiltava perinteisen vahvan substanssin ja uuden osaamisen kesken. Osaamisen päivittämisen ja laajentamisen tarve on kasvava ja mittarit on asetettava kansainvälisen mittapuun mukaan. Yhä useammalle opiskelijalle yrittäjyyden tulee olla esillä todellisena mahdollisuutena.
Visiota ja siihen sitoutumista tarvitaan, koska koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen on tarpeellista ja pitkäjänteistä työtä, jota poukkoilevat ratkaisut suuresti haittaavat. Julkisesti rahoitettujen toimien vaikuttavuuden tulee olla kohdallaan. Yksityisellä sektorilla markkinat hoitavat tämän tehtävän.