Sanna-Maria Bertell bloggaa: Haaveena julkisen datan supermarket
Julkishallinnon ja sen palvelujen digitalisaatio on edennyt nykyisellä hallituskaudella hyvin, kirjoitti Mika Tuuliainen viime viikon blogissaan. Kunnianhimoa tarvitaan edelleen, jotta kehitys olisi jotain vielä enemmän kuin yksittäisten hallinnonalojen hyvät hankkeet.
Hyvistä hankkeista tulisikin nyt siirtyä yhteiskunnan toimijoiden yhteiseen tekemiseen, joka toimisi kuin markkinapaikka julkiselle datalle. Ideaalitilanteessa tämä olisi tutkimuksen, hallinnon ja elinkeinoelämän kohtaamispaikka, jossa julkishallinto toisi kaiken datan saataville avoimeen käyttöön niin kaupallisiin kuin tutkimustarkoituksiin, ja yritykset voisivat puolestaan tarjota palvelujaan julkishallinnolle. Julkisen datan markkinapaikka olisi kuin tiedon supermarket.
Hyvin organisoidussa supermarketissa asiat löytyvät oikeilta hyllyiltä, kategorioittain, mikä helpottaa saatavuutta ja löydettävyyttä. Tiedon tarvitsijat eli yritykset ja T&I-sektori voivat markkinapaikan avulla löytää helposti juuri heidän tarvitsemansa julkiset datavarannot ja jatkojalostaa ne uudeksi liiketoiminnaksi ja innovaatioiksi. Ja jos jonkin hallinnonalan kohdalla kuvaannollinen markettihylly olisi tyhjillään, auttaisi se näkemään, missä digitalisaatiolle olisi lisätarvetta. Tällaista dataa digitalisoimalla saadaan uutta liiketoimintaa ja taas uusia, käyttämättömiä datavarantoja kiertoon. Parhaimmillaan syntyy positiivinen, digitalisaatiota edistävä kierre edistämään taloutta ja sujuvoittamaan hallintoa.
Matkalla visiosta todellisuuteen tarvitaan eniten nyt datahallinnon koordinointia ja ohjausta. Kaiken julkisen datan markkinapaikka ei synny vahingossa tai itsestään, joten valtionhallinnon tulisi ottaa datasta niskalenkki yli hallinnonrajojen. Valtion tulisi mahdollistaa, että kaikki julkinen data on helposti löydettävissä yhden luukun periaatteella, teknisesti fiksulla ja tietoturvallisella tavalla ja mieluiten reaaliajassa. Jo nyt olemassa olevaa julkista dataa löytyy Avoindata.fi –palvelusta, jota ylläpitää Väestörekisterikeskus. Tällaista palvelua tulisikin kehittää edelleen markkinapaikan suuntaan.
Lainsäätäjän tulisi dataregulaation kohdalla kysyä aina, miten se konkreettisesti mahdollistaa julkisen datan käyttöä. Suomessa uusi julkisen hallinnon tiedonhallintalaki tulee voimaan syksyllä ja EU vapautti entisestään julkista dataa uudessa PSI-direktiivissä. Suunta on oikea, mutta edelleen tarvitaan esimerkiksi teknisten rajapintojen luomista ja avaamista hallinnon ulkopuolelle ja satsauksia olemassa olevien tietovarantojen muuttamiseen nolliksi ja ykkösiksi. Lähtökohdaksi lainsäädännössä tulisi aina ottaa julkisen datan vapaus, jota ei ole syytä rajoittaa kuin erityisistä syistä (esim. liikesalaisuuksien suoja ja tekijänoikeudet). Julkinen data on verorahoilla tuotettua tietoa. Meidän kaikkien intressissä on saada se mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön tuottamaan polttoainetta datataloudelle ja luomaan edelleen hyvinvointia kaikille.
Lainaan vielä Mikan ajatuksia ja terveisiä seuraavalle hallitukselle: ”On tärkeää vahvistaa digitalisaation ja tietopolitiikan asemaa Suomen uudistamisen kirittäjänä. Se vaatii merkittävien poikkihallinnollisten sekä yksityisen ja julkisen sektorin rajoja ylittävien ilmiöiden parempaa koordinointia ja riittävin valtuuksin varustettua johtamista sekä resursointia. Yrityksille keskeistä on tietopolitiikan ja elinkeinopolitiikan samansuuntaisuus.” Julkisen datan markkinapaikan luominen olisikin hieno ja kunnianhimoinen haaste seuraavalle hallitukselle.