Vale, emävale ja talousennuste – vai miten se menikään?

Kukaan talousmediaa seuraava ei voi olla huomaamatta erilaisten talousennusteiden paljoutta. Jo kotimaisia ennusteiden laatijoita on pitkälti toistakymmentä, kansainvälisistä puhumattakaan.

Ennustetulvasta huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – mediahuomio kohdistuu usein aika epäolennaisiin yksityiskohtiin. Katse kääntyy helposti ennustelukujen desimaaleihin ja niiden viilaamiseen, jolloin taustalla olevat paljon kiehtovammat asiat kuten mahdolliset vaihtoehtoskenaariot ja ylipäänsä ennusteiden lähtöoletukset jäävät helposti piiloon.

Pieleen menneitä talousennusteita kirotaan tai niille naureskellaan, mutta tällöin kyllä unohdetaan ennustamiseen liittyvät valtavat epävarmuudet.

Ennustevirheiden mittakaava hahmottuu esimerkiksi ETLA:n julkaisemista osuvuusanalyyseistä. Vuosina 1973–2012 puolet ETLA:n BKT-ennusteista osui vähintään noin yhden prosenttiyksikön tarkkuudella, kun tarkastellaan ennustevuoden keväällä tehtyjä arvioita. Muiden ennustelaitosten tarkkuus on samankaltainen.

Nyt Suomen taloudelle ennustetaan pyöristettynä yhden prosentin talouskasvua kuluvalle vuodelle (oikeasti vähän alle). Mitä voimme sanoa aikanaan toteutuvista BKT-luvuista tämän perusteella? Osumatarkkuutta voi havainnollistaa esimerkiksi kolikonheitolla. Yhtä todennäköisesti kuin lantti antaa kruunan, Suomen vuoden 2016 talouskasvu päätyy nykyennusteilla välille 0 … 2 %. Ja yhtä todennäköisesti kuin kolikko laskeutuu klaavapuoli ylöspäin, Suomen tämän vuoden BKT-lukema on tämän leveän haarukan ulkopuolella.

Mistä näin suuret virheet ennusteissa sitten johtuvat?

Ensinnäkin siitä, että maailmantalous on hyvin monimutkainen ja samalla erittäin dynaaminen kokonaisuus. Miljardit kuluttajat ja sadat miljoonat yritykset tekevät jatkuvasti arjessaan taloudellisia valintoja. Ne kietoutuvat verkostoksi, jossa kaikki päätökset vaikuttavat muihin toimijoihin. Parhaimmatkaan mallit eivät pysty kuvaamaan tällaisia vaikeasti hahmotettavia rakenteita kuin hyvin pintapuolisesti.

Toisaalta ennustamisen vaikeutta lisäävät erilaiset odottamattomat shokit, joita ei pysty järkevällä tarkkuudella ennustamaan. Vaikkapa yhtäkkinen terrori-isku voi muuttaa kuluttajien mielialoja ja siten talouskehitystäkin. Kulkutaudit tai erilaiset luonnonmullistukset voivat olla paitsi inhimillisiä tragedioita, myös taloutta heiluttavia yllätyksiä.

Lopuksi, ennustajan on välillä aivan mahdoton arvioida ailahtelevaa talouspoliittista päätöksentekoa. Lisäksi itse ennustaminen voivat vaikuttaa politiikan sisältöön. Tämä takaisinkytkentä on vaikeasti mallinnettavissa. Talouden ennustaminen eroaakin paljon vaikkapa sään ennustamisesta. Ilmakehäkin on monimutkainen ja kaoottinen kuten talous, mutta myrskyt ja pakkaset tulevat ihan riippumatta siitä miten niitä ennustamme. Sen sijaan talousennusteet voivat johtaa politiikassa muutoksiin, jotka taas muuttavat ennusteita…

Moni ehkä miettii, onko ylipäänsä mielekästä tehdä suhdanne-ennusteita kun ennustevirheet ovat näin suuria. Ei ennustaminen suinkaan hyödytöntä ole, sillä päätöksenteon tueksi tarvitaan aina vankkaa analyysia ja myös vaihtoehtoisia näkemyksiä tulevasta. Yritykset tarvitsevat suunnittelussaan markkina-arvioita, eikä valtion budjettia voi rakentaa tuulentupien varaan.

Silti on vaarallista tuudittautua ajatukseen, että voisimme tarkkaan luodata taloutta vaikkapa vuoden päähän. Emmehän tiedä tarkalleen edes nykytilannetta tilastojen viiveiden ja virheiden vuoksi. Hyvät ennustajat tuovatkin esille odotetut virheet joko numeroina tai levenevinä viuhkoina, joiden sisällä talouden arvioidaan kehittyvän. Ja samaan aikaan valveutuneet lukijat muistavat kurkistaa ennusteisiin hieman otsikoissa olevia desimaaleja syvemmälle.

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)

Viikon  kysymys: Mistä tietoa talouden käänteistä?