Viimeistä viedään !
Kilpailukykysopimus on viimeinen EK:n tekemä keskitetty työmarkkinaratkaisu ja jatkossa siirrytään liittokohtaiseen sopimiseen ja kohti paikallisuutta EK:n sääntömuutoksen siivittämänä. Liittokierroksella on mahdollista edistää sekä alakohtaista että yrityskohtaista sopimista, joka on tervetullut päivitys ja vastaus nykyajan työmarkkinoiden vaatimuksiin.
Kilpailukykysopimus on viimeinen EK:n tekemä keskitetty työmarkkinaratkaisu.
Uuden ajan kynnyksellä voikin pysähtyä ja katsoa hetken taaksepäin. Vilkaisu keskitettyjen työmarkkinaratkaisuiden historian havinaan osoittaa, että keskitetyllä työmarkkinaratkaisulla on ollut ajan saatossa monta nimeä: on Liinamaata, UKK:ta, Lindblomia, Somerto-Oiviota, Pekkasta, Kalliota, kaikki nämä Tupoja. Raamia, Tykaa ja Kikyä taas on totuttu näkemään uutisissa viime vuosina. Yhteistä näille kaikille on ollut välillä yön pikkutunneille asti venyvät neuvottelut, lukuisat kokoukset ja liittojen ja keskusjärjestöjen laskentaprosessit suljettujen ovien takana.
Vuosi 1968 käynnisti nyt tuntemamme keskitettyjen työmarkkinaratkaisuiden kauden, joka on tulkintatavasta riippuen, jatkunut aina nykypäivän kilpailukykysopimukseen saakka. Tulopolitiikan aikakauden lomassa on toki välillä ollut vuosia, jolloin neuvottelut on hoidettu liittokierrosten muodossa. Yleensä liittokierroksiin päädyttiin silloin, kun alakohtaisesti tärkeitä tavoitteita ei pystytty edistämään keskitetyllä ratkaisulla.
Kilpailukykysopimuksen tie on ollut pitkä ja mutkainen. Noin 13 kuukauden työn jälkeen Kiky-sopimus on saavuttanut 91 prosentin kattavuuden, ylittäin näin ollen tavoitellun 90 prosentin rajan, jolloin hallitus on luvannut antaa 515 miljoonan verohelpotukset. Kattavuutta on seurattu tiiviisti työmarkkinajärjestöissä ja mediassa, mutta miten se lasketaan?
Kuka lähtee Kikyyn?
Kattavuustarkastelu on kuin ala-asteen liikuntatunnin nimenhuuto. Katsotaan ketkä ovat paikalla, onko väkeä riittävästi joukkueiden muodostamiseen ja voidaanko tällä kokoonpanolla lähteä pelaamaan peliä yhdessä sovituilla säännöillä. Keskusjärjestötasolla tämä tarkoittaa kirjanpitoa liittojen työehtosopimuksista ja niiden piirissä olevista henkilömääristä. Kiky-neuvottelutuloksen varmistuttua liitto huutaa ”hep, paikalla”, jolloin kyseinen TES lasketaan mukaan keskusjärjestön kattavuuslukuun. Näin menetellään kaikkien keskusjärjestön TES-listaukseen kuuluvien sopimusten kanssa.
Kattavuustarkastelu on kuin ala-asteen liikuntatunnin nimenhuuto.
Kattavuustarkastelua on tehty läpi tulopolitiikan historian, mutta koskaan aiemmin ei hallitus ole sitonut verohelpotuksia kiinteään ennalta määrättyyn kattavuusprosenttiin. Tästä johtuen on kattavuustarkastelu ollut Kiky-kaudella erityisessä keskiössä ja kiinnostuksen kohteena. Aiemmilla kausilla kattavuustarkastelun vaakakupissa on painanut keskusjärjestöjen yhdessä muodostama arvio kattavuustason riittävyydestä.
Keskusjärjestöjen laskettua omien TESsiensä kattavuustason on seuraava askel tarkastelussa keskusjärjestöjen kattavuustyöryhmän kokoontuminen, jossa kaikki keskusjärjestöt toteavat yhdessä valtakunnallisen kattavuuden. Kaikki keskusjärjestöt ilmoittavat työryhmälle oman keskusjärjestönsä jäsenmäärän ja kattavuusluvun, sekä prosenteissa että henkilötasolla, joista sitten lasketaan valtakunnantasoinen kattavuus, joka suhteutetaan tilastokeskuksen tietoihin palkansaajien kokonaismäärästä. Tarkastelu huomioi myös työehtosopimusten yleissitovuuden, jolloin yleissitovuuskertoimella kerrottuna saadaan selville se työntekijöiden määrä, joita Kiky-sopimus joko suoraan työehtosopimuksen tai yleissitovuuden kautta koskettaa. Keskusjärjestöt seuraavat valtakunnallista kattavuustasoa läpi neuvotteluprosessin.
Sopimusneuvotteluiden loppumetreillä kattavuustyöryhmä kokoontuu toteamaan saavutetun kattavuuden ja kirjaa tästä yksimielisen lausunnon. Tällöin kattavuustarkastelu on saavuttanut huipennuksensa ja kasassa oleva urheilujoukkue suuntaa jo katseensa kohti uutta pelikenttää.
Viikon graafi
(klikkaa kuvaa avataksesi pdf-version)
Viikon kysymys: Mitä ovat keskitetty työmarkkinaratkaisu, tulopoliittinen kokonaisratkaisu ja liittokohtainen työmarkkinaratkaisu?