Sote-uudistus uhkaa jäädä tavoitteistaan

Maaliskuussa saavutettiin eduskuntapuolueiden voimin yhteinen näkemys sote-uudistuksen puitteista. Ilmassa oli toiveita uskalluksesta uudistaa siten, että palvelut olisi pystytty tuottamaan edullisemmin ja asiakaslähtöisemmin. Tämä olisi edellyttänyt järjestäjän erottamista tuottajasta kaikilla tasoilla, monituottajamallin hyödyntämistä, asiakkaiden valinnan vapautta sekä mahdollisuutta avoimesti vertailla eri tuottajien suoriutumista.

– Nyt julkaistu esitys jättää käyttämättä ratkaisevat elementit, joiden avulla sosiaali- ja terveydenhuolto olisi voitu muuttaa organisaatiokeskeisestä asiakaskeskeiseksi. Keskeinen puute on kuntien kaksoisroolin jatkuminen, EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk valittelee.

Sorvattu esitys näyttää sementoivan julkisen palvelutuotannon erityisaseman. Kunnat ja kuntayhtymät säilyvät sekä lakisääteisesti tuottamisvelvoitettuina järjestäjinä että varsinaisina tuottajina ilman että niitä pystytään haastamaan asiakkaiden tai muiden tuottajien toimesta. Potilaalle ei anneta nykyistä laajempaa mahdollisuutta itse valita itselleen sopivinta palveluntuottajaa.

Hallitus on odottanut sote-uudistuksen kurovan umpeen yli viidenneksen julkisen talouden kestävyysvajeesta.

– Näillä eväillä 2 miljardin euron säästöt eivät vielä toteudu. Esitys on laimea verrattuna Ruotsin uudistusten kunnianhimoon, mutta toivottavasti tämä on ensimmäinen askel, EK:n terve julkinen sektori -hankkeesta vastaava johtaja Kai Mykkänen summaa.

Uudistus antaa toki muutokselle mahdollisuuden, mutta ei takaa, että toiminta muuttuisi olennaisesti nykyisestä. Kuntien ja kuntayhtymien on vähintäänkin erotettava järjestäminen ja tuottaminen oman organisaationsa sisällä niin, että oman tuotannon kustannukset ovat vertailukelpoisia. Palvelun tuottamisvelvollisen toteuttajan, siis kunnan tai kuntayhtymän, on aidosti haettava tehokkainta ja edullisinta tapaa tuottaa sote-alueen määrittelemät palvelut omana tai kumppanien tuotantona.

Sote-alueiden on puolestaan arvioitava kuntien ja muiden tuottajien toimintaa yhtenäisillä kriteereillä, jotka perustuvat palveluiden saatavuuteen, kustannuksiin ja laatuun. Mikäli tulokset jäävät tavoitteista, on tuottajan kehitettävä toimintaansa. Jos tuottaja ei tähän pysty, on sote-alueen haettava tilalle toinen palveluntuottaja.

Rahoituksen ohjauksen keskittäminen viidelle sote-alueelle mahdollistaa sosiaali- ja terveydenhuollon paremman integraation, mutta siihen tarvitaan kannustimia myös toimintayksiköiden ja jopa yksittäisten työntekijöiden tasolla.

Lisätietoja:
EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk puh. 040-5941448

Tiedotteet ja julkaisut osoitteessa www.ek.fi