Suomen etu edellyttää, että hakeudumme uudestaan EU:n ytimiin – myös talouspolitiikassa

Suomen tulee puolustaa maamme ja taloutemme etua Euroopan unionissa. Juuri siksi tulee pyrkiä nykyistä päättäväisemmin niihin ytimiin, joissa EU:n talouspolitiikan isot linjavalinnat tehdään. Olennaista on aloittaa vaikuttaminen ennakoiden ja riittävän ajoissa. Suomalainen elinkeinoelämä julkisti tänään omat näkemyksensä kansalliseen kannanmuodostukseen ja eurooppalaiseen vaikuttamiseen.

EU:ssa valmistaudutaan ottamaan kantaa koronanjälkeiseen talous- ja finanssipolitiikkaan. Polttavia kysymyksiä ovat mm. EU:n yhteisvelka, omat varat ja verotusoikeus.

EK on julkistanut tänään ilmestyneessä raportissa elinkeinoelämän esitykset siitä, millainen talouspolitiikka ajaisi uudessa tilanteessa parhaiten Suomen ja kansantaloutemme etua. Linjaukset on laadittu EK:n hallituksen jäsenen Timo Ritakallion johtamassa työryhmässä yhteistyössä Kimmo Alkion, Harri Bromanin, Henrik Ehrnroothin, Tuuli Koivun ja Risto Murron kanssa. Työssä hyödynnettiin myös kahden arvostetun ekonomistin Johnny Åkerholmin ja Nicolas Véronin analyysia.

Elinkeinoelämä korostaa EU:n talouspolitiikassa jäsenmaiden omaa vastuuta ja markkinakuria sen kannustimena, tiivistää Timo Ritakallio:

”Jäsenmaiden budjettisääntöjä on syytä päivittää realistisemmalle pohjalle, tähtäimessä jokaisen maan vahvempi vastuu omasta taloudesta. Markkinakuri on paras kompassi ohjaamaan vastuulliseen taloudenpitoon, mutta se edellyttää pankkiunionin viimeistelyä ja maiden hallitun velkajärjestelyn mahdollisuutta. Edellytyksiä yhteisen verotuksen tai pysyvän yhteisen velanoton aloittamiselle ei ole näkyvissä. Sama koskee elpymisrahoituksen pysyvää käyttöä.”

Budjettisäännöt ovat vain yksi osanen EU:n talouspolitiikan kokonaisuudessa, Ritakallio muistuttaa:

”Esimerkiksi verotusoikeuden antaminen EU:lle voisi muuttaa unionin suuntaa paljon merkittävämmin, ja sen vuoksi muutoksen mahdolliset vaikutukset tulisi ymmärtää syvällisesti ennen kuin sellaista voitaisiin hyväksyä”.

Jotta Suomi pystyy aidosti osallistumaan EU:n uudistamiseen, tarvitsemme uuden aktiivisen otteen EU-vaikuttamisessa. Tämä koskee niin poliittisia päättäjiä, virkamiehiä kuin elinkeinoelämää, korostaa EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies:

”Suomen on hakeuduttava uudestaan EU:n päätöksenteon sisäpiiriin ja ytimiin – niin taloudessa kuin muillakin politiikkalohkoilla. Vaikutetaan yhdessä Suomen etu edellä mutta rakentavalla ja ratkaisuhakuisella otteella. ”

”Olennaista on vaikuttaa etupainotteisesti, eikä odottaa isompien tai aktiivisempien jäsenmaiden avauksia. Siitä syystä juuri nyt on viimeinen hetki aloittaa kansallinen keskustelu EU:n talouspolitiikan tulevista prioriteeteista ja uusista pelisäännöistä”, Häkämies kannustaa.

EK:n kannanotot EU:n talouspolitiikan 7 kysymykseen tämän tiedotteen perässä.

Tutustu raporttiimme:
”Yhteistä vai omaa vastuuta? Elinkeinoelämän valintoja EU:n talouspolitiikassa” 

Raportti englanniksi:
Designing EU economy policy

EK:n näkemykset EU:n talouspolitiikan 7 kysymykseen 

1. Vakaus ja kasvusopimuksen uudistaminen
   Vakaus- ja kasvusopimuksessa on päätetty kriteerit ja pelisäännöt jäsenmaiden julkisen talouden hoidolle. Jo ennen koronakriisiä monet maat rikkoivat sopimuksen raja-arvoja. Koronan aikana sopimuksen soveltaminen on tilapäisesti jäädytetty. EU:ssa käydään aktiivista keskustelua siitä, miten sopimus otetaan jälleen käyttöön (alustavasti v. 2023) ja uudistetaanko sitä samassa yhteydessä.EK:n näkemykset
   
   * Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen on tarpeellista, koska nykyinen sopimus on menettänyt uskottavuutensa eikä täysimittainen palaaminen siihen ole koronakriisin jälkeen realistista.* EK tukee vahvojen ja riippumattomien talouspolitiikan analyysi- ja valvontatoimintojen kehittämistä EU-tasolla. On harkittava itsenäisen valvontaelimen perustamista esimerkiksi komission yhteyteen. EU-tason analyysin on toimittava tiiviissä yhteistyössä kansallisten valvojien kanssa (Suomessa mm. VTV ja Talouspolitiikan arviointineuvosto).

   * Nykyisistä säännöistä on mahdollista siirtyä asteittain yhä enemmän kohti maakohtaisia kriteereitä, koska maiden velanhoitokyky vaihtelee.

   * EK suhtautuu varauksellisesti investointien jättämiseen sopimuskehikon ulkopuolelle (ns. golden rule), koska se loisi tulkintaongelmia sekä vääristäisi helposti kannusteita. Julkisen talouden hoitoon liittyvien sääntöjen on oltava mahdollisimman tarkkarajaisia.

2. Markkinakurin vahvistaminen
   EU:n talouspolitiikan pelisääntöjä luotaessa ajateltiin vahvan markkinamekanismin ohjaavan jäsenmaiden julkisen talouden hoitoa. Finanssikriisin jälkeen talouspoliittinen ympäristö on kuitenkin ollut poikkeuksellinen. Tällä hetkellä esimerkiksi maiden väliset korkoerot ovat huomattavan pienet, eivätkä ne heijastele maiden julkisen talouden tilannetta ja eroja täysimääräisesti.EK:n näkemykset* EK kannattaa markkinamekanismin vahvistamista EU-maiden talouspolitiikkaa ohjaavana yleisperiaatteena.

   * Pankkiunionin viimeistely on kannatettava tavoite. Yhteisen talletussuojan luomisessa on kuitenkin huomioitava jäsenmaiden jo käytössä olevat mekanismit, ja siirtymä on tehtävä kilpailuneutraalisti.

   * EU:ssa on jo tehty monia muutoksia, joilla on merkittävästi vähennetty pankkien ja valtioiden kytkentöjä ja kasvatettu kriisinsietokykyä. Tätä työtä on edelleen jatkettava esim. pankkiunionin viimeistelyllä ja pääomamarkkinaunionin kehittämisellä. Tavoitteena tulee olla hallittujen velkajärjestelyjen uskottava mahdollisuus Euroopan vakausmekanismin (EVM) kautta.

3. EU suhdannepolitiikan toimijana
   EU:lle on aika ajoin esitetty laajempaa roolia suhdanteiden tasoittajana koko EU-alueella tai jäsenmaiden välillä. Sekä erillisiin päätöksiin perustuvat mekanismit että ns. automaattiset vakauttajat kuten sosiaaliturvan rahoitus ovat olleet esillä.EK:n näkemykset* EU:lle ei ole perusteltua antaa ensisijaista roolia suhdanteiden tasaajana. EU-tason päätöksentekoon liittyy merkittäviä viiveitä ja jäykkyyksiä, mikä on havaittu esimerkiksi elpymispaketin rakentamisessa.

   * Jäsenmaiden sosiaalipolitiikan (mm. työttömyysturva, eläkkeet) tulee jatkossakin olla jäsenmaiden vastuulla. Myös työttömyysvakuutuksen jälleenvakuutuksen käyttämiseen automaattisena vakauttajana liittyy huomattavia ongelmia.

4. EU:n omat resurssit (verotusoikeus)
   Tällä hetkellä EU:n rahoitus koostuu suurimmaksi osaksi jäsenmaiden maksuosuuksista. Elpymispaketin yhteydessä on sovittu, että komissio valmistelee esityksiä mahdollisista EU:n omista tulonlähteistä eli ”EU-veroista” (esim. digi- ja suuryritysverot, hiilitullit, päästökauppatulot jne.)EK:n näkemykset* EK suhtautuu varauksellisesti EU:lle kaavailtuun verotusoikeuteen, koska EU-tason verot vievät väistämättä tilaa kansalliselta veropolitiikalta ja/tai johtavat veroasteen nousuun.

   * Mahdollisten EU-tason verojen tulisi liittyä alueisiin, joilla tavoitellaan käyttäytymisvaikutuksia koko unionin alueella ja jossa muutoksia voidaan saavuttaa parhaiten EU-tason ratkaisuilla. Eräs esimerkki tällaista tavoittelevasta ehdotuksesta ovat hiilitullit, mutta niiden käyttöönoton yhteydessä olisi ratkaistava esimerkiksi monia kilpailukykynäkökohtia.

5. Sosiaalinen ilmastorahasto
   Komissio ehdotti EU:n ilmastopaketin (Fit for 55) yhteydessä perustettavaksi rahastoa lieventämään ilmastotoimien kielteisiä vaikutuksia kansalaisille ja mikroyrityksille erityisesti matalan tulotason ja korkeiden päästöjen jäsenmaissa.EK:n näkemykset* Rahaston perustaminen olisi hyvin ongelmallista, ja sitä on vaikeaa perustella Suomen ja suomalaisten näkökulmasta.
6. Elpymispaketin jatko
   Vuonna 2020 koronakriisissä luotu elpymispaketti rakennettiin lähtökohtaisesti kertaluonteisena poikkeustoimena. EU:ssa on kuitenkin jo käynnistynyt keskustelu siitä, voisiko tulevaisuuden kriiseissä olla tarpeen turvautua samankaltaisiin järjestelyihin tai pitäisikö elpymispaketti muuttaa jollain tavalla pysyväksi mekanismiksi.EK:n näkemykset* EK on tukenut elpymispakettia kertaluonteisena toimena poikkeuksellisessa koronakriisissä. Paketin elvyttävä vaikutus saatiin kuitenkin aikaan viiveellä, ja kyse onkin enemmän jälleenrakennus- ja investointirahoituksesta.

   * On varmistuttava siitä, että elpymispanostukset käytetään tehokkaasti kaikissa jäsenmaissa ja että elpymispaketilla saavutetaan toivottu taloudellinen lopputulos koronakriisin jälkeisen kasvun luomisessa.

   * Ei voida täysin poissulkea uutta kriisiä, jonka yhteydessä nousee uudelleen keskustelu koordinoidun EU-tasoisen elvytyksen tarpeesta. Tämän vuoksi elpymispaketin tulosten huolellinen analyysi on tärkeää.

   * Ehdotukset elpymispaketin muuttamisesta pysyväksi ovat jäsentymättömiä. Elpymispaketin kaltainen pysyvä rakenne edellyttäisi laajoja muutoksia unionin rakenteisiin ja myös perussopimuksiin. Sen vuoksi ajatus ei ole edes keskipitkällä aikavälillä realistinen.

7. Yhteinen velka
   Elpymisrahaston perustamisen yhteydessä on sovittu yhteisestä velanotosta. Jo nostettu yhteinen velka maksettaisiin takaisin vuoteen 2058 mennessä EU:n uusilla omilla varoilla tai jäsenmaiden korotetuilla maksuosuuksilla. EU:ssa käydään keskustelua velanoton mahdollisesta jatkamisesta esimerkiksi elpymispaketin velkojen ”rullaamiseksi” eteenpäin.EK:n näkemykset* Yhteisen velanoton jatkaminen, saati sen laajentaminen, edellyttäisi sitä, että jäsenmaiden taloudellinen tilanne harmonisoituisi selvästi nykyisestä ja että yhteiseen rahoitukseen liittyvä moraalikadon vaara pystytään välttämään.