Valtiot taistelevat koronavarusteista – miten vientirajoitukset tähän liittyvät?

Suojavarusteiden ja sairaalatarvikkeiden markkinat ovat kaaoksessa. Yhä useamman maan markkinat ovat sulkeutuneet ja hinnat karanneet pilviin. Yhteisten sääntöjen sijaan kauppaa ohjaavat viidakon lait. Näiden markkinahäiriöiden ytimessä ovat vientirajoitukset.

EK:n kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén vastaa suoja- ja sairaalavarustekauppaa koskeviin kysymyksiin.

Mistä ”koronamarkkinassa” on kyse?

Korona-pandemian vuoksi kriittisiksi määriteltyjä tuotteita ovat esimerkiksi suojavarusteet, virustestit, hengityskoneet ja muut vastaavat sairaalatarvikkeet. Niiden maailmankauppa oli jo viime vuonna arvoltaan peräti 600 miljardin dollarin luokkaa. Epidemian edetessä kysyntä on kasvanut eksponentiaalisesti ja hinnat kymmenkertaistuneet. Markkinan mittakaava on kohonnut ennenäkemättömiin sfääreihin: puhutaan biljoonien arvoisesta bisneksestä. Ja kasvu jatkuu, kunnes pandemia hiipuu.

Mitä vientirajoituksilla tarkoitetaan ja miten niitä käytetään nyt koronakriisissä?

Vientirajoituksilla tarkoitetaan tyypillisesti sitä, että maasta saa myydä ja kuljettaa ulos tiettyjä tuotteita vain luvan kanssa ja rajatut määrät.

Normaalioloissa vientirajoitukset ovat maailmankaupan sääntöjen vastaisia.  Kuitenkin kansallisen hätätilan vallitessa WTO-säännöt sallivat niiden käytön. Koronakriisin aikana vientirajoitukset on tarkoitettu varmistamaan, että poikkeustilassa oleva maa saa käyttöönsä edes säällisen määrän suojatarvikkeita.

Viime viikkoina on kuitenkin nähty rajujakin ylilyöntejä. Viennin rajoittamisen sijaan on menty totaaliseen vientikieltoon tiettyjen koronatuotteiden osalta.

Myös omavaltaisuus ja sattumanvaraisuus ovat yleistyneet. Kaikki maat eivät esimerkiksi informoi toisiaan vientirajoitusten käyttöönotosta, jolloin koronatuotteiden tilauksista ja toimituksista on tullut kaoottista sattuman kauppaa. Ostajat jännittävät viimeiseen asti, saapuuko lentorahti koskaan perille ja jos saapuu, niin mitä ruumasta löytyy. Yhteiset pelisäännöt ovat korvautuneet viidakon laeilla. Äärimmillään maat tekevät tullitakavarikkoja lentokentillä, kuten on otsikoitu esimerkiksi Ranskassa tapahtuneen.

Miksi EU turvautui vientirajoituksiin?

Eurooppa oli jo ennen koronaa vahvasti riippuvainen suojavarusteiden tuonnista. Esimerkiksi suojahanskojen tuontivolyymit olivat viime vuonna yli 9-kertaisia vientiin nähden. Vielä helmikuussa Eurooppa pystyi kuitenkin vastaamaan Kiinan hätähuutoon ja toimittamaan sille suojatarvikkeita.

Sittemmin kysynnän ja tarjonnan suunta on kääntynyt päinvastaiseksi, kun Eurooppa itse joutui pandemian kouriin. Koronaviikkojen edetessä oli nähtävissä, että monissa EU-jäsenmaissa kasvoivat paineet rajoittaa koronatuotteiden myyntiä jopa sisämarkkinoilla.

Sisämarkkinoiden vapaata kaupankäyntiä turvatakseen EU:n komissio päätyi maaliskuussa ottamaan ison ja kiistanalaisen askeleen: julkistamaan omat vientirajoituksensa suhteessa kolmansiin maihin.

Mitä EU:n vientirajoituksesta seurasi?

Valitettavasti EU on saanut sittemmin runsaasti seuraajia: kymmenet kauppakumppanit ovat turvautuneet vastaaviin vientirajoituksiin. On käynyt kuten protektionismin logiikka kertoo – yhden maan peliliikkeestä seuraa vastatoimien kierre.

Viimeisten tietojen mukaan lähes 70 maata, mukaan lukien USA, on vientirajoituksia ottanut käyttöön. Ja mitä tiukemmin maat kääntyvät sisäänpäin, sitä vaikeammaksi käy myös muu kansainvälinen yhteistyö. Juuri yhteistyötä ja koordinaatiota pandemian taltuttamiseen kuitenkin tarvittaisiin.

Myöskään EU:n alkuperäinen sisämarkkinajännite ei vientirajoituksilla ratkennut. Ranskan lisäksi ainakin Unkari, Puola ja Slovakia ovat kulkeneet koronakaupankäynnissä omia polkujaan.

Mikä on Kiinan rooli suojavarustepulan ratkaisemisessa?

Kiina oli maailman ensimmäinen kriisimaa koronaepidemiassa. Nyt potilaasta on tullut parantaja: niin Eurooppa kuin USA ovat tällä hetkellä riippuvaisia Kiinan massiivisesta tuotantokapasiteetista suojavarusteissa.

Nähtäväksi jää, millä eri tavoin Kiina päätyy ulosmittamaan tätä asetelmaa sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Mitä johtopäätöksiä teet viime viikkojen perusteella?

Viime viikot ovat osoittaneet, että kaupan rajoittaminen eivät ole kestävä ratkaisu. Päinvastoin – kauppakumppanit reagoivat toistensa vastatoimiin ja vientirajoitukset tarttuvat kuin virus.

Vientikielloista ja toimitusvaikeuksista johtuen kaikki maat panostavat nyt kotimaisen tuotannon synnyttämiseen ja lisäämiseen. Se on varmasti välttämätön akuutti toimi. Samalla on varauduttava siihen, että epidemian laannuttua ja arjen palattua markkinoille jää roimasti ylikapasiteettia. Sen lisäksi kauppakumppaneiden välejä jäävät hiertämään luottamuspulan jättämät syvät arvet. Sen seuraukset näkyvät vielä pitkään sekä taloudessa että ulkopolitiikassa.