EU:n päästökauppakäsittelyssä edessä ratkaisevat viikot

Parlamentin teollisuusvaliokunnan äänestystulos oli myönteinen signaali. Vielä tärkeämpiä ovat ympäristövaliokunnan ja täysistunnon tulevat äänestykset.

EU:n parlamentti, neuvosto ja komissio käsittelevät lainsäädäntömuutoksia, joiden lopputulos voi johtaa CO2-päästöoikeuksien huutokauppojen lykkääntymiseen. Tämä olisi takaisku myös suomalaiselle teollisuudelle.

Käsittely etenee kevään aikana portaittain, EU:n normaalien käytäntöjen mukaisesti:

1) Päästökauppaa koskeva direktiivimuutos

Euroopan parlamentti käsittelee alkuvuoden ajan päästökauppaa koskevaa direktiivimuutosta, joka mahdollistaisi huutokauppa-asetuksen muutoksen. Tammikuussa äänestysvuorossa oli parlamentin teollisuusvaliokunta (ITRE), joka yllättäen hylkäsi direktiivimuutosehdotuksen selvällä ääntenenemmistöllä. ”Äänestystulos on myönteinen signaali elinkeinoelämälle”, sanoo EK:n energia- ja ilmastoasiantuntija Kati Ruohomäki.

Parlamentin ympäristövaliokunta (ENVI) äänestää muutosehdotuksesta 19.2. ja täysistunto äänestänee maaliskuussa. Samaan aikaan myös neuvosto käsittelee direktiivimuutosta. Tämän jälkeen edetään parlamentin, neuvoston ja komission kolmikantaneuvotteluun.

2) Huutokauppa-asetuksen muutos

Jos kolmikantaneuvotteluissa päästään sopuun, EU:n komissio voi edetä varsinaisen huutokauppa-asetuksen muuttamiseen. Sen osalta lopullinen päätösvalta on komission ilmastonmuutoskomitealla, jonka äänestys ajoittunee huhti-toukokuuhun. Vaa’ankieliasemassa on Saksa, joka ei ole toistaiseksi määritellyt kantaansa.

3) Päästöoikeuksien huutokauppojen myöhäistäminen

Jos sekä direktiivimuutos että huutokauppa-asetuksen muutos hyväksytään, komissio saisi oikeuden lykätä päästöoikeuksien huutokauppoja 2010-luvun loppupuolelle (backloading, lykkäys). Käytännössä 900 miljoonaa päästöoikeutta siirtyisi huutokaupattavaksi vuosilta 2013–2015 vuosikymmenen loppupuolelle 2019–2020.

Komission tavoitteena nostaa päästöoikeuden hintaa

Lainsäädäntöhankkeiden taustalla on EU:n komission tavoite vähentää CO2-päästöoikeuksien tarjontaa ja näin nostaa päästöoikeuden hintaa. Yrityksille ja kuluttajille tämä tarkoittaisi sähkön kallistumista, Kati Ruohomäki muistuttaa.

”EU:n päästökauppamekanismiin kuuluu päästöoikeuden hinnan joustaminen alaspäin taantuma-aikoina, mikä helpottaa esimerkiksi teollisuuden asemaa. Etenkin nykyisessä hankalassa taloustilanteessa on erittäin riskialtista ryhtyä nostamaan sähkönkäyttäjien kustannuksia Euroopassa.”

Ruohomäen mukaan komission tavoittelemalle poliittiselle väliintulolle ei ole perusteita:

”EU on valinnut päästökaupan pääkeinoksi, jolla se saavuttaa teollisuutta ja energiantuotantoa koskevan CO2-vähennystavoitteen vuonna 2020. Päästökauppa on toiminut suunnitellulla tavalla ja sovitut tavoitteet tullaan saavuttamaan.”

Epävarmuus on myrkkyä investoinneille

EU-käsittelyssä nyt olevat muutokset kohdistuisivat jo käynnistyneeseen kolmanteen päästökauppakauteen (2013–2020). Sen sääntöjä hiottiin useamman vuoden ajan edellistä tiukemmiksi, eikä ylimääräistä epävarmuutta tule enää aiheuttaa, Ruohomäki korostaa:

”Ennakoitavuus ja luotettavuus ovat elintärkeitä päästökaupan markkinamekanismin toiminnalle. Päästökauppojen lykkäys taas horjuttaisi osapuolten luottamusta koko järjestelmään. Seurauksena olisi investointien vaikeutuminen entisestään.”

Lisäksi yksi ennakkotapaus loisi pysyvän riskin siitä, että vastaavia poliittisia ohjauskeinoja voidaan käyttää yhä uudestaan nykyisellä ja tulevilla päästökauppakausilla.

Lue lisää:

Päästökauppadirektiivin muutosehdotus
Komission huutokauppa-asetusehdotus

Lisätiedot:

EK:n energia- ja ilmastoasiantuntija Kati Ruohomäki, puh. 040 767 5684, etunimi.sukunimi@ek.fi