IMCOn ehdotukset hankintadirektiiviksi vääristävät kilpailua

Euroopan komissio antoi joulukuussa 2011 ehdotuksensa uudeksi EU:n julkisten hankintojen sääntelyksi. Täysremonttiin ovat menossa nykyiset, vuodelta 2004 olevat hankintadirektiivi ja erityisalojen hankintadirektiivi sekä uutena sääntelynä direktiivi palvelukonsessioista.

Vauhdikkaimmin on edennyt hankintadirektiiviehdotuksen käsittely. Neuvosto on päässyt yhteisymmärrykseen kannoistaan ja juuri joulun alla myös parlamentin vastuuvaliokunta, sisämarkkina- ja kuluttajasuojavaliokunta IMCO, äänesti mietintönsä sisällöstä. Parlamentin täysistuntoäänestykseen ehdotus päätynee tänä keväänä.

EU:n puheenjohtajamaa Irlanti selvittää parhaillaan, päästäisiinkö asiassa ns. 1. lukemisen sopuun eli löytäisivätkö instituutiot direktiivin sisällöstä yhteisymmärryksen jo ennen täysistuntoäänestystä.

Hankintoja jäisi kilpailuttamisen ulkopuolelle

Vaikka aivan kaikkia elinkeinoelämän piirissä huolta herättäneitä europarlamentaarikkojen muutosehdotuksia ei hyväksytty IMCOn äänestyksessä – eivätkä ne siten sisälly valiokunnan mietintöön – hyväksytyt ehdotukset ovat silti paikoin kestämättömiä ja niiden toteuttaminen käytännössä on lähes mahdotonta.

Hankintasääntelyn perimmäinen tarkoitus on taata verovarojen järkevä käyttö kilpailuolosuhteita hyödyntäen. Lisäksi komissio ja parlamentti ovat korostaneet tarvetta helpottaa pk-yritysten pääsyä julkisiin hankintoihin, millä edistettäisiin osaltaan työllisyyttä ja talouden toipumista EU:ssa.

IMCOn kanta uhkaa kuitenkin näiden kannatettavien tavoitteiden toteutumista, sillä valiokunnan direktiiviin esittämät lukuisat muutokset kaventaisivat hankintasääntelyn soveltamisalaa. Monet hankinnat jäisivät kilpailuttamisvelvoitteen ulkopuolelle ja yritysten ulottumattomiin.

Elinkeinoelämän mielestä erityisen huolestuttava on ehdotus, joka antaa viranomaisille mahdollisuuden hankkia tavaroita ja palveluja toisiltaan ja sidosyksiköiltään ilman kilpailuttamista. Ehdotus koskisi sellaisiakin tilanteita, joissa julkinen sektori tunkeutuu kilpailluille markkinoille.

Komissio ehdotti kilpailuttamatta jättämiseen erivapautta vain, jos markkinoille myynti olisi maksimissaan kymmenen prosenttia kyseessä olevien viranomaisten välisestä kaupasta. Sekin olisi ollut omiaan vääristämään kilpailua pahasti, mutta nyt IMCO haluaa tuplata rajan kahteenkymmeneen prosenttiin. On vaikea ymmärtää, miksi julkisen elinkeinotoiminnan tukeminen verovaroilla sallittaisiin näin voimakkaasti samalla, kun menettely antaa sille epäreiluja kilpailuetuja yksityisiin yrityksiin nähden.

Edullisin hinta ei enää olisi valintaperuste

Paljon harmaita hiuksia sekä ostajille että myyjille aiheuttaisivat myös valiokunnan ehdotukset tarjouksen uusiksi valintaperusteiksi. Halvinta hintaa ei saisi enää käyttää, vaan kokonaistaloudellista edullisuutta eli hinnan ja laadun yhdistelmää.

Mietinnössä esitetyt uudet laatukriteerit etääntyisivät kauas hankinnan kohteena olevasta tavarasta tai palvelusta aina tarjoajayrityksen yleisiin toimintatapoihin saakka. Esimerkiksi sosiaaliset kriteerit ovat ilman muuta tärkeitä, mutta oikea paikka niiden huomioimiseen ei ole tarjousten vertailu. Yritysten kelpoisuuden ja vastuullisuuden täyttyminen varmistetaan pakollisin vähimmäisvaatimuksin jo ennen tarjousten vertailun aloittamista.

Lisätietoja:

Asiantuntija Jukka Lehtonen, puh. 09 4202 3287
Asiantuntija Eeva Kolehmainen, EK Bryssel, puh. +32 474 048 831