Industrial Accelerator Act – EK:n arvioita eurooppalaisen teollisuuden vauhdittamisesta

EK näkee komission IAA-esityksessä sekä mahdollisuuksia että huolenaiheita. Kannatamme tarkkaan harkittuja täsmätoimia, jotka aidosti vahvistaisivat eurooppalaisten yritysten pärjäämistä niin sisämarkkinoilla kuin maailmalla. Geotalouden riskeihin on reagoitava, mutta avointa kilpailua ja kansainvälistä liiketoimintaa ei tule tarpeettomasti vaikeuttaa.

Komissio julkisti maaliskuussa pitkään odotetun lainsäädäntöesityksen EU:n teollisuuden vauhdittamisesta (Industrial Accelerator Act, IAA). Tavoitteena on parantaa eritoten valmistavan teollisuuden kilpailukykyä, vahvistaa kriittisiä toimitusketjuja ja myös edistää puhtaampien teknologioiden käyttöönottoa Euroopassa. Samoin halutaan valvoa Eurooppaan suuntautuvia ulkomaisia investointeja kriittisillä sektoreilla. Taustalla vaikuttavat niin kiristyvä geotalous, epäreilu kansainvälinen kilpailu kuin Draghin peräänkuuluttama kilpailukykykiri.

Eurooppalainen etusija-ajattelu vaatii harkintaa

EK pitää tervetulleena sitä, että komissio haluaa vahvistaa paikallisen eurooppalaisen yritystoiminnan kilpailukykyä ja reagoi geotalouden riskeihin. Euroopan on löydettävä parhaat keinot pitää puoliaan niin taloudessa kuin turvallisuudessa.

Komission IAA-esityksessä nousee vahvasti esille ns. eurooppalainen etusija-ajattelu (European Preference). Uusilla alkuperä- ja vähähiilisyysvaatimuksilla halutaan suosia paikallista tuotantoa esimerkiksi julkisissa hankinnoissa ja julkista tukea myönnettäessä. EK:n arvion mukaan tällainen lähestymistapa poikkeaa paikoin merkittävästikin EU:n vakiintuneista avointen markkinoiden ja vapaan kaupan periaatteista. Se voi tavoitteidensa vastaisesti pahimmillaan vaarantaa eurooppalaista kilpailukykyä rajatessaan tuotteiden altistumista avoimelle kilpailulle.

EK peräänkuuluttaa tasapainoista ratkaisua, jossa kiinnitetään erityistä huomiota sääntelyn oikeasuhtaisuuteen, tarkkarajaisuuteen ja ennakoitavuuteen. Toimet tulee kohdentaa riskiperusteisesti eli keskittyä EU:n teollisuustuotannon keskeisimpiin heikkouksiin ja kriittisimpiin riippuvuuksiin.

Tarkkaa rajausta on noudatettava myös siten, että IAA-linjauksia ei voida pitää lähtökohtana EU:n muille tuleville politiikkatoimille. Eurooppalaisen etusijaisuuden tarpeellisuus tulee arvioida erikseen jokaisen tulevan aloitteen kohdalla.

Sääntelyssä käytettyjen käsitteiden pitää olla yksiselitteisesti määriteltyjä ja tuotteiden saatavuutta on kyettävä arvioimaan realistisesti. Kohtuuttoman hinnannousun mekanismin on oltava käytännössä toimiva.

Tärkeää on myös minimoida yrityksille ja viranomaisille aiheutuva hallinnollinen taakka. Esimerkiksi tuotannon prosentuaalisten EU-osuuksien laskenta voi johtaa mittaviin valvonta- ja raportointivelvoitteisiin. Laskentaa koskevien periaatteiden tulee olla yksiselitteisiä jo heti sääntelyn voimaan tullessa. On kaikin keinoin vältettävä se, että lopputulos kääntyisi alkuperäistä tavoitettaan vastaan vaikeuttamalla eritoten pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin.

Merkillepantavaa on se, että komissio esittää itselleen huomattavan laajoja valtuuksia muuttaa esimerkiksi tuotteille asetettavia vaatimuksia vähähiilisyydestä ja eurooppalaisesta alkuperästä. Samoin se voisi määritellä uusia strategisia sektoreita, joihin ulkomaisten investointien rajoituksia sovelletaan. Näin laajat valtuudet heikentävät sääntelyn ennakoitavuutta ja jäsenmaiden vaikutusmahdollisuuksia. EK:n kanta on, että delegoituja säädöksiä tulisi käyttää vain teknisten yksityiskohtien täsmentämiseen.

Eurooppa elää viennistä ja kansainvälisestä kaupasta

Euroopan talouden kasvukäänne edellyttää aktiivista kansainvälistä kauppaa. Vastaavasti kriisinkestävä talous tarvitsee yrityksiä, jotka pärjäävät globaaleilla markkinoilla.

Siksi IAA-valmistelussa on tähdättävä lopputulokseen, joka vahvistaa sekä resilienssiä että yritysten kasvua sisämarkkinoilla ja maailmalla. Sääntely ei saa kohtuuttomasti rajoittaa EU-maiden ja kolmansien maiden välistä kaupankäyntiä, investointeja ja muuta kansainvälistä yritystoimintaa.

Erityisesti tulee huolehtia siitä, ettei IAA estä liiketoimintaa sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa EU:lla on kauppasopimus tai muu vastaava kumppanuus. Myös riski kolmansien maiden mahdollisille vastatoimille tulee huomioida. Sisäänpäin käpertyvästä ’Made by Europe’ -ajattelusta tulee nostaa katse kumppanuuksia korostavaan ’Made with Europe’ -ajatteluun.

Ulkomaisia suoria investointeja koskevan sääntelyn osalta EK korostaa, ettei IAA:n kautta tule luoda päällekkäistä ohjausmekanismeja jo olemassa olevien instrumenttien kanssa. Uudella sääntelyllä ei tule heikentää EU:n houkuttelevuutta investointikohteena.

Positiivisia mahdollisuuksia sisältyy investointiluvituksen vauhdittamista ja yksinkertaistamista koskeviin esityksiin. EK suhtautuu avoimesti myös teollisuuspuistoja koskeviin ehdotuksiin.

Lopuksi on syytä korostaa, että esitys vaikuttaa yrityksiin hyvin eri tavoin – voittajia ja häviäjiä on niin toimialojen välillä kuin niiden sisälläkin. Sitä enemmän tarvitaan tarkkaa arviointia siitä, mitä välittömiä ja välillisiä vaikutuksia IAA:lla olisi niin suomalaisten kuin laajemmin eurooppalaisten yritysten toimintaympäristöön.

Esitys on nyt edennyt jäsenmaiden neuvoston sekä parlamentin käsittelyyn. Maaliskuun Eurooppa-neuvostossa esitettiin tavoitteeksi saada IAA päätettyä vielä tämän vuoden aikana. Koska näkemykset ovat vahvasti jakautuneita, aikataulua voi pitää kunnianhimoisena eikä prosessista välttämättä tule helppo.