Lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivistä haetaan sopua lokakuussa

EU:n puheenjohtajamaa Liettuan tavoitteena on, että jäsenmaat pääsisivät sopuun lähetettyjen työntekijöiden täytäntöönpanodirektiivin sisällöstä työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvoston kokouksessa lokakuussa 2013.

Valvonta ja yhteisvastuu herättäneet eniten keskustelua

Eniten keskustelua ja erimielisyyksiä ovat aiheuttaneet lähettämistilanteissa sovellettavat kansalliset valvontatoimet sekä ns. yhteisvastuu (artiklat 9 ja 12).

Komission direktiiviehdotus listaa tyhjentävästi ne kansalliset työsuhteen ehtojen noudattamisen valvontatoimet, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa lähettämistilanteissa. Jotkut jäsenmaat tukevat komission lähestymistapaa, toisten mielestä jäsenmaiden pitäisi voida soveltaa myös muita valvontakeinoja.

Direktiiviehdotuksen mukaan tilaaja voisi joutua vastuuseen alihankkijansa maksamattomista vähimmäispalkkasaatavista ja virheellisesti pidätettyjen ennakonpidätysten tai sosiaaliturvamaksujen palauttamisesta. Yhteisvastuu soveltuisi lähtökohtaisesti vain rakennusalalla. Lisäksi komission ehdotus edellyttää, että tilaajaa, joka on toiminut asianmukaista huolellisuutta noudattaen, ei pidetä yhteisvastuullisena.

Jäsenmaiden näkemykset eroavat vahvasti siitä, pitäisikö direktiivillä luoda yhteisvastuujärjestelmä ja olisiko se vapaaehtoista vai kaikille jäsenmaille pakollista.

Työllisyysvaliokunta muuttaisi radikaalisti direktiivin sisältöä elinkeinoelämälle tärkeissä asioissa

Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta äänesti mietintöluonnoksen tarkistuksista ja kompromissiesityksistä kesäkuussa. Raportööri Danuta Jazlowieckan alkuperäinen mietintöluonnos olisi vienyt tekstiä monin paikoin oikeaan suuntaan.

Varsinaisessa valiokuntaäänestyksessä valiokunnan kannaksi äänestettiin kahdessa keskeisessä asiassa kuitenkin raportöörin kompromissiehdotusten vastaehdotuksiksi laaditut tekstit, jotka muuttavat direktiivin sisältöä varsin merkittävästi komission ehdotukseen verrattuna.

Valiokunnan mukaan direktiivin pitäisi velvoittaa jäsenvaltiot luomaan yhteisvastuujärjestelmä, joka kattaisi lähtökohtaisesti kaikki sektorit ja joka loisi tilaajalle vastuun esimerkiksi palkkasaatavista ja sosiaaliturvamaksuista läpi koko hankintaketjun (ns. ketjuvastuu). Tekstistä myös poistettiin periaate, jonka mukaan asianmukaista huolellisuutta noudattanut tilaaja ei joudu yhteisvastuuseen (ns. due diligence -periaate).

Valiokunnan mielestä jäsenmaiden pitäisi voida käyttää vapaasti muitakin kuin direktiivissä mainittuja valvontakeinoja (ns. avoin lista). Kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi myös ottaa käyttöön tietyt direktiivissä mainitut valvontakeinot.

Elinkeinoelämä: jatkoneuvottelut eivät ainakaan helpotu

EK pitää yllä kuvattuja valiokunnan äänestämiä ja varsin radikaaleja muutoksia valitettavina ja vääränsuuntaisina. Direktiivillä ei pidä pyrkiä harmonisoimaan jäsenmaiden valvontakeinoja.

On toki tärkeää, että jäsenmaat voivat käyttää vastaisuudessakin asianmukaisia, syrjimättömiä ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia keinoja, mutta oikeusvarmuuden sekä palvelujen vapaan tarjoamisen periaatteiden toteutuminen varmistettaisiin parhaiten pitämällä valvontakeinojen lista suljettuna.

EK korostaa, että yhteisvastuujärjestelmän luominen pitäisi jättää jäsenmaiden omaan harkintaan ja 12 artikla pitäisi poistaa direktiiviehdotuksesta kokonaan. Vaihtoehtoisesti direktiivin mukaisen yhteisvastuujärjestelmän pitäisi olla jäsenmaille vapaaehtoinen, vain suoriin sopimussuhteisiin soveltuva sekä soveltamisalaltaan ainoastaan rakennusalalle rajattu. Keskeistä on, ettei asianmukaista huolellisuutta noudattanutta tilaajaa pidettäisi yhteisvastuullisena alihankkijan laiminlyönneistä.

Ennen kuin neuvostossa päästään sopuun direktiivin sisällöstä, ns. trilogineuvotteluja Euroopan parlamentin ja neuvoston näkemysten yhteensovittamiseksi ei voida käynnistää. On todennäköistä, että valiokunnan kanta etenkin 9 ja 12 artikloista lisää tulevien neuvottelujen haasteellisuutta.

Lue myös: Komission dirketiiviehdotus