Tilinpäätösdirektiivin maakohtainen raportointivelvoite muodostumassa hankalaksi yrityksille

Euroopan komissio, parlamentti ja neuvosto pääsivät huhtikuun alussa sopuun kompromissitekstistä tilinpäätösdirektiivien uudistamiseksi. Eniten ongelmia neuvotteluissa aiheutti ns. maakohtainen raportointivelvoite, jolla pyritään vähentämään korruptiota luonnonvarojen hyödyntämisliiketoiminnassa.

Avoimuuden lisääminen ja korruption kitkeminen ovat elinkeinoelämän mielestä erittäin tärkeitä tavoitteita, mutta liian tiukka ja yksityiskohtiin ulottuva raportointivelvollisuus heikentää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.

Maakohtaisen raportointivelvoitteen piiriin kuuluvat suuret ja yleisen edun kannalta merkittävät kaivannaisteollisuusyritykset sekä aarniometsien hakkuita suorittavat metsäteollisuusyritykset.

Nyt hyväksytty kompromissiteksti on tiukempi kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen vastaava lainsäädäntö tai aloilla kansainvälisesti vapaaehtoisesti noudatetut säännöt. Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky globaaleilla markkinoilla kärsii, koska EU:n ulkopuoliset yritykset, joiden ei tarvitse noudattaa raportointivelvoitetta, saisivat raporteista haltuunsa tärkeää ja liian yksityiskohtaista tietoa tulevissa tarjouskilpailuissa menestymistä ajatellen.

Edellä mainittujen alojen yritykset olisivat velvollisia raportoimaan luonnonvarojen hyödyntämisliiketoimintaansa liittyvistä maksuista, joita ne maksavat kohdemaiden virallisille hallintoelimille (kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti).

Direktiivin tarkoittamia maksuja ovat esimerkiksi rojaltit, tuotanto-oikeudet, verot, lisenssimaksut sekä myös muuna kuin rahana tapahtuvat suoritukset. Maksut olisi raportoitava maa- ja projektikohtaisesti, jos yksittäinen maksu tai useampi yhteen liittyvä maksu ylittää 100 000 euroa.

Raportissa olisi kerrottava maksuista seuraavasti:

• Kunkin maan hallinnolle tilikauden aikana maksettujen maksujen yhteismäärä.
• Maksut ja summat kunkin maan hallinnolle eriteltynä maksutyypeittäin eli tieto siitä, millaisesta maksusta on kyse (vero, rojalti, bonus  jne.) ja kuinka suuri maksu on ollut.
• Kun maksut on kohdennettu tiettyyn hankkeeseen, kustakin hankkeesta tilikauden aikana maksettu määrä maksutyypeittäin ja kustakin hankkeesta suoritettujen maksujen yhteismäärä.

Konsernin emoyhtiön olisi koottava konsernitason raporttiin tytäryhtiöiden maksamat maksut eli tytäryhtiötasolla raportteja ei tarvitsisi laatia.

Emoyhtiön katsotaan olevan direktiivimuutoksessa tarkoitettu kaivannaisteollisuutta tai aarniometsien hakkuuta harjoittava yritys, vaikka vain jokin sen tytäryhtiöistä harjoittaisi tällaista liiketoimintaa. Myös EU:n sisämarkkinoiden piiriin kuuluvat näiden alojen yritykset ovat raportointivelvollisia. Raportti ei ole osa tilinpäätöstä, mutta se pitää laatia ja julkistaa vuosittain.

Direktiiviehdotukseen on otettu uutena kohtana lista kriteerejä, joiden mukaisesti on vastaisuudessa mahdollista noudattaa tietyin edellytyksin kolmansissa maissa jo käytössä olevia raportointitapoja tämän direktiivin noudattamisen sijaan.

Elinkeinoelämä: yritysten hallinnollinen taakka minimoitava

Direktiivin lopullisesta sisällöstä on tarkoitus äänestää Euroopan parlamentissa kesäkuun täysistunnossa, jossa se todennäköisesti hyväksytään ensimmäisessä käsittelyssä.

Direktiivi saattaa aiheuttaa tulevaisuudessa kaivannais- ja metsäteollisuusyrityksille melko laajoja raportointivelvoitteita, koska raportit on laadittava projektikohtaisesti ja 100 000 euron olennaisuusraja on melko matala.

Yrityksille koituva hallinnollinen taakka pitää pyrkiä minimoimaan kansallisessa täytäntöönpanossa. On myös varmistettava, ettei liikesalaisuudeksi katsottavaa tietoa joudu raportointivelvoitteen piiriin.

Alun perin direktiiviehdotuksessa oli kohta, jonka mukaan yrityksen ei tarvitse raportoida maksuista, jos raportointi olisi kohdevaltion rikoslain vastaista. Nyt kyseinen kohta on poistettu, minkä seurauksena EU-alueen yritykset joutuvat hankalaan tilanteeseen: direktiiviä noudattaakseen niiden on käytännössä rikottava kohdevaltion rikoslainsäädäntöä.